Jokapaikan tottis

Tänään tehtiin normaalin metsälenkin sijaan kaunpunkikierros. Kämppis kävi tuossa Hervannan "keskustassa" ostoksilla, joten lähdettiin pässilän kanssa kävelyseuraksi mukaan. Otin mukaan namia ja tottispannan varmuuden vuoksi. Ässä aina kiihtyy kaupungin vilinässä, ja alkaa vetämään, poukkoilemaan ja seuraamaan kaikkea hirveästi. Ajattelin kuitenkin kokeilla, riittäisikö tuo olematon keskittymiskyky edes jonkinlaiseen tottikseen. Kyseessä oli siis ihan pelkkä testi, jonka toteutin kauppakeskus Duon vieressä. Siinä meni kohtalaisesti ihmisiä ohi, ja muutenkin taustahälyä oli hyvin. Ässä kyttäili siinä kaikkea, kunnes tein normaalin tottisliikekaavan (jostain syystä suoritan tietyn toimintakaavan ennen tottistelua), ja kappas vain! Koiran huomio iskostui minuun, ja se hypähteli ja haukahti pari kertaa ottaessani tottispantaa taskustani. Siinä ihmetellen sitten lätkäisin pannan kaulaan ja huudahdin "tottista!". Käytän laiskoina päivinä leikitykseen kädessäni olevia lapasia, ja yllätys oli nyt melkoinen, kun Ässä singahti niihin innosta puhkuen kiinni leikin alkaessa. Se oli oikein hyvässä innossa niiden lapasten kimpussa, ja äristen kiskoi niitä itselleen ja jahtaili niitä. Ohikulkijoilla taisi olla silmissä pitelemistä, kun koira äristen kiskoo kädessäni olevaa lapasta ja itse huudan siinä riemukkaasti "hyvä jätkä! mahtavaa!". Pyysinpä sitä kerran eteen istumaan ja sivulle, ja se teki sen vallan mainiosti. Kaikkein mahtavinta tässä jutussa oli se, että se ei kiinnittänyt muihin ihmisiin minkäänlaista huomiota.

Jotain se koira siis on oppinut, ja kaikesta päätellen tottis on siitä nykyisin kivaa. Ihmeissäni olen kyllä edelleen, miten se noin hyvin jaksoi häiriössä keskittyä minuun, koska noin suuressa häiriössä ei olla treenattu kertaakaan, ja paikkakin oli vieras. Se tuntui lähinnä olevan onnellinen siitä, että annoin sille jotain tekemistä hötkyilyn sijaan. Tästä onkin nyt hyvä jatkaa, eli aletaan kunnolla hiomaan nyt niitä liikkeitä ja mennään vaikeampiin paikkoihin treenailemaan. Ehkä tästä vielä joskus tulee jotain! Into treenailuun kasvaa kokoajan, kun nyt vihdoinkin tulee onnistumisia ja kummallakin on kivaa. Ja lelutreenailu on yllättävän iisiä, kunhan vain muistan ottaa aina lapaset lenkille mukaan.. :D

Voisin laittaa nyt myös pieniä kuulumisia Killestä tähän väliin. Kille on heräillyt talvilevoltaan, ja se on virkistynyt oikein mukavasti. Ruokahaluakin herralla riittää kerrankin oikein hyvin. Kille siirtyi nyt kerroshäkin yläkerrokseen asumaan, sillä ahmatti-Ässällä oli tapana käydä pihistämässä Killen-raukan salaatit. Tuo kuvissa oleva salaatti on marketeiden sekoituspusseista, jotka sisältävät aina jotain kolmea erilaista salaattia. Kyllähän se maksaa hieman enemmän, mutta tuo syö niin pieniä määriä ja tarvitsee monipuolista ruokaa, joten ne ovat oikein hyviä Killelle.




Lopuksi vielä hupainen kuva Momosta, kun tyttö ottaa selällään lepiä Timon sylissä. Momohan siis on ns "Timon marsu", ja Timo on sille keksinyt oman nimenkin, Mauri. Eipä sillä ole väliä, vaikka toinen onkin tyttö.. :D


Meille muutti myös yksi tyttöhiiru taas laumanjatkoksi, mutta siitä ei ole nyt kuvaa. Tyttö on väriltään pew eli pink eyed white ja nimeltään Viuhti. Oikein eloisa nuori tyttönen siis kyseessä :)