keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Yllättävän vikkelä spanieli

Tänään oli agility-treenit nro. 2. Nukkuma-aika kolkuttelee jo ovella, mutta jos nyt lyhyesti kävisin täällä vähän hehkuttamassa, oli meinaan kivaa!

Tänään siis tehtiin taas putkea, keppejä ja hyppyä, sekä harjoiteltiin rengasta ja pitkää hyppyä. Ässä oli tällä kertaa ihan intopiukassa menossa treeneihin, ja alun hyppy ja putkiharjoittelut menivät ihan nappiin. Tehtiin niitä jopa peräkkäin, ja sekin meni hyvin. Ässällä nousi kierrokset silmissä, kun se pääsi vetelemään kentällä. Sitä siinä sitten hetki harjoiteltiin, kunnes lopetin (ajoissa!). Sitten vähän keppejä, ja kas kummaa, kyllähän sille jotain oli kaaliin jäänyt. Niitä hetki, ja sitten paussi. Tässä oli jo ihan hyvät määrät sinänsä harjoittelua ja Ässä oli vielä innoissaan asiasta, mutta katosi odotellessa autuaana hajujen maailmaan (mokoma nenäkoira). Tämän jälkeen tuli meidän vuoro tehdä rengasta, ja siinä Ässä kyllä teki hienosti, mutta hajutkin vetivät puoleensa. Siinä sitten epämääräisesti pyörittiin ja tein välillä jotain (koska en osaa olla tekemättäkään), ja ihan hienosti Ässä kyllä teki, vaikkakin vähän väsyneesti. Lopuksi ohjaajan johdatuksella tehtiin pitkää hyppyä, ja siinä ohjaaja sitten kehaisi Ässää, että on cockeriksi yllättävän nopea ja vikkelä! On kuulemma nähnyt sellaisia laahustavempia tapauksia. Ja minä tietysti olin ylpeä pienestä sporttikoirastani :)

Eiköhän tuosta agility-koira vielä saada, intoa ja vauhtia ainakin tuntuisi olevan. Onhan tuo kentällä oleilukin siinä mielessä hyvää harjoitusta, että oppii sietämään muiden koirien ryntäilyä ja touhotusta, ja siinäkin mielessä käyttäytyi vallan erinomaisesti tänään. Itse voisin sen ylimääräisen "tehään nyt vähän jotain" pööpöilyn jättää suurilta osin pois, sillä siinä vähän väsähtänyt Ässä ja jankkaava Annne tekevät virheitä ja sitten parhaassa tapauksessa kärsii motivaatio ja mennään takapakkia (taisin just viimeksi sanoa samaa? tykkään jankata). Ässälläkään kun nyt ei ole mikään maailman pitkäkestoisin keskittymiskyky.

Oli muuten hienoa seurata, kun viereisellä radalla porukka harjoitteli SM-kisakarsintoja varten. Upeaa menoa ja yhteistyötä, ja rotukirjo oli ihanan laaja. Ehkäpä itsekkin vielä joskus osaan ohjata noin!

Ainiin, ei-niin-iloisena lopetuksena mainittakoon, että Ässällä on taas ihana korvatulehdus, hiivaa tälläkertaa. Varmaankin johtuu ruoasta, joten se menee vaihtoon. Ei olla saatu Orijenia nyt, niin Ässä on vedellyt "korvikeruokaa". Raakaruokaan siirtymistä odotellaan, ja olen nyt päättänyt siirtyä siihen, kun saan yhden kouluhomman tehtyä. Typerä syy, mutta kun tämä massiivinen vapaa-ajan energian kuluttaja on poistunut, voin taas alkaa opiskella raakaruokajuttuja tosissaan ja palautella mieleen vanhoja asioita. Otan tämän ruokinnan sen verran vakavasti, että haluan taas koluta kaikki mahdolliset tiedot, että varmasti tiedän mitä teen. Vaikka kuinka olenkin ne joskus jo kolunnut.

Ei kommentteja: