Cleon tarina

Tästä on nyt raskasta kirjoittaa, kun Cleo ei meille jäänyt. Mutta ehkäpä muutamalla sanalla kerron, miten meillä meni ja miksi lähti takaisin. Päivät menivät niin hujauksessa ja toisiinsa kietotuneena, että kaikki tapahtumat eivät välttämättä ole ihan oikeilla päivillä.

Cleo haettiin keskiviikko-iltana, ja Ässä oli mukana. Molemmat takalootassa, Ässä häkissä. Haku ja matka menivät hyvin, kotona olikin sitten aikamoinen hulabaloo. Ässä istui sängyllä ja räkytti Cleolle, Cleo ramppasi hermostuneena eestaas ja pyrki ovelle. Lopulta kyllästyin kokoajan komentamaan Ässää sängyltä pois räkyttämästä, ja varmaan naapureidenkin helpotukseksi mentiin nukkumaan. Yö meni vähän levottomasti, sillä Cleo oli tietysti ihan ihmeissään ja ramppasi ympäriinsä ja vahti vähän ääniä. Kerran myös ottivat yöllä rähinällä yhteen, kun Ässä pimeässä meni liian lähelle.

Torstai meni totutellessa, ja Cleo oli yhä levoton. Kuitenkin se alkoi jo osoittaa rauhoittumisen merkkejä, ja torstai-yö menikin rauhallisesti. Mitä nyt itse jännitin niin kovasti tappeluita, että en saanut oikein nukuttua. Torstaina Cleo alkoi välillä rähähdellä Ässälle takaisin, ja Ässä ei enää pahemmin haukkunut sille. Cleo myös murisi luistaan, jos Ässä tuli lähelle. Ottivat kai pari kertaa yhteen. Yksin Cleo ei halunnut jäädä, vinkui jo kun menin vessaan.

Perjantaina alkoi rähinöitä ilmaantua enemmän, ja huomasin Cleon juoksevan luu suussa Ässää kohti ja rähisevän sen pois tieltä. Hyppäsi myös sängylle luu suussa ja rähähti Ässän pois. Ottivat muutaman kerran rähinällä yhteen, Ässä aina perääntyi, vaikka rähisikin. Keräsin luut pois, ja toivoin rähinöiden loppuvan. Taisi niitä muutama olla sen jälkeenkin. Muuten Cleo kotiutui hyvin, hihnassa käveli nätisti eikä hätkähdellyt ihmisiä, pyöriä tai busseja.

Lauantaina Cleo rähisi Ässälle edelleen välillä, vaikka luita ei ollut. Saattoi ruveta tuijottamaan Ässää ja vaikka Ässä väisteli katsetta, kävi päälle. Ässä oli hyvin varuillaan kokoajan, ja vasta nyt pistin sen kunnolla merkille, vaikka oli se kyllä aikaisemminkin. Ei uskaltanut välttämättä tulla huoneeseen, jos Cleo oli siellä. Tuli kokoajan mun tietokonepöydän alle jalkoihin turvaa hakemaan, tai muuten pyrki aina meidän luo turvaan. Väisteli Cleon katsetta kokoajan ja kulki seinien viertä. Illalla ne sitten ottivat kovemmin yhteen kuin aiemmin, ja Ässä alkoi jo vinkua, kunnes menin väliin. Sen jälkeen se tärisi, eikä uskaltanut hetkeen poistua mun jalkojen takaa. Säikähdettiin, että jotain jo kävi, mutta yhdessäkään rähinässä ei mitään käynyt. Nyt kuitenkin päätin soittaa yhdistykseltä apua.

Meitä neuvottiin puuttumaan asiaan tarkasti, ettei näin pääsisi käymään. Olin tietysti ruvennut puuttumaan tuijotteluihin jo heti, kun ne huomasin, mutta silloin ei ainakaan ollut vielä auttanut. Tietysti piti pitää mielessä, että vasta muutama päivä oli mennyt, mutta oli kyllä todella raskasta olla jatkuvassa valmiustilassa, ja avokki jo vähän pelkäsi Cleon käyvän häneen kiinni (mitä ei kyllä varmasti todellakaan olisi tapahtunut). Niinpä kun soitin sunnuntaina yhdistykselle päätin, että Cleo lähtee. Monet varmasti ovat sitä mieltä, että luovutin helpolla, ja itsekkin olen kyllä sitä mieltä. En vain kestänyt katsoa Ässää sellaisena, se on saanut jo ihan tarpeeksi turpiin muilta koirilta. Eikä sekään ole varmaa, olisivatko Cleon ja Ässän välit koskaan tulleet hyviksi, vaikka koulutuksella hyökkäilyt olisi saatu kuriin.

Jottei nyt tule käsitystä, että Cleo olisi ollut kamala koira, niin kerron millainen se muuten oli. Cleo oli ihana. Rauhallinen ja helppo koira, hihnassa ei vetänyt juurikaan. Ihmisen läheisyyttä rakasti yli kaiken, ja tulikin mielellään sohvalle ihan kylkeen kiinni köllöttämään. Kerrostalo-asumiseen tottui helposti, ei juurikaan reagoinut ääniin ensimmäisen yön jälkeen. Oli todella helppo ja nöyrä ihmistä kohtaan, vähän kuin kielsi niin heti totteli. Yksinolo tosin oli vaikeaa, mutta siinäkin ehdimme hiukan jo edistyä tässä lyhyessä ajassa. Cleosta joku saa aivan ihanan koiran.

Tuntui pahalta viedä mummeli takaisin, mutta toisaalta helpottaa, kun ei tarvitse enää pelätä tappeluita. Ongelmaa ei olisi etukäteen osannut arvata, kun Cleo tulee hyvin kymmenen muun hoitopaikan koiran kanssa toimeen, mutta ne eivät taidakkaan olla samanlaisia "herkkiksiä" kuin Ässä. Ei se siellä kuulemma ole tuollaista ollenkaan tehnyt.

Alhaalla kuva Ässästä ja Cleosta, näin lähekkäin ne jopa olivat muistaakseni torstaina? Ässä tietysti seinässä kiinni, ettei kukaan pääse sieltä yllättämään.



Teksti taas näköjään venähti, vaikka ajattelin ensin vain muutamalla sanalla kirjoittavani.. Jotenkin kuitenkin helpottavaa purkaa tämä asia jonnekkin.