keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väliaikatietoja ortopedilta

Käytiin eilen Ässän ja Femman kanssa ortopedillä, aika jota jo kuukausi on odotettu.

Ensin tutkittiin Femma. Koska olen vainoharhainen sairaan koiran omistaja, teetätin samalla kerralla sillekin ontumatutkimuksen (eli onko mikään paikka kipeä). Lisähintaa ei tullut kuin 20e ja tulos oli mitä lohduttavin: raajat ovat kuulemma hyväasentoiset, polvet normaalit ja lonkat käsin tunnustellen tiiviit. Jee! Nyt vain toivotaan, että ne myös pysyy sellaisina :) Likka sai kovasti kehua luonteestaan, sillä vaikka virtaa ja touhua riittää pienen kylän tarpeisiin, osasi se hienosti keskittyä lääkärin pöydällä ja katsoa vuoroin vakavana minua tai lääkäriä silmiin "joo hei tiedän, nyt tutkitaan, pitää olla nätisti". Lääkäri-setä oli ihan myyty. Esittäessäni huoleni Femman lihaksiston kehittymisestä metsälenkkeilyn ollessa paussilla lääkäri totesi tällaisen koiran kyllä liikuttavan itse itsensä. Lihaksetkin oli kuulemma kuin vuotiaalla, huhhuh. Ei ihmekkään, että meidän muskelimimmi ei ikinä ole kauhean pentumaisen ruipelo ollut.. Se kun taitaa käydä salaa salilla. 
 
 Pöydällä oli niin kivaa, ettei pois malttanut lähteä

Ässän vuoron koittaessa se ei ollut mitenkään mielissään lääkärin käsittelystä ja alaselkää kokeillessa pisti ärinät pystyyn. Lonkkaa manipuloidessa taisi sattua tosi kovasti, koska silloin reagoi oikein kunnolla eikä lopettanut ärinää heti käsittelyn loputtua. Pöydältä alas päästyään se meni kuitenkin heiluttelemaan lääkärille häntää ja hakemaan rapsutuksia. Minkäs se spanieli luonteelleen voi :) Kuvaamaan ei tällä kertaa ryhdytty.

Lääkäri kertoi seuraavaa:

"Ässä liikkuu takapäätään varoen takaselkä hieman koukussa ja lantio pystyssä asennossa. Etujaloissa ei tällä hetkellä ole normaalista poikkeavaa. Takaselän alue on arka erityisesti lanne-ristiluu-liitosalueelta. Syvät vatsalihakset ovat hyvin kipeät, mikä liittyy pitkään jatkuneeseen selän köyristelyyn. Lonkkaa koukistavat lihakset ovat kipeät ja jännittyneet molemmin puolin, oikea lonkka hieman rutisee taivutellessa ja molemmissa lonkissa taaksetaivutus sattuu. Lonkkien manipulointi niin, että nivelkapselia hiukan venyttää, sattuu voimakkaasti. Vasemman polvilumpion sivussa tuntuu edelleen tikkirivi, koska paraneminen on vielä kesken. Kummassakaan polvessa ei tunnu aristusta tai täyttymistä, polvilumpiot pysyvät hyvin paikoillaan. Oikeassa polvessa olevien teräsimplanttien ympärillä ei ole turvotusta tai aristusta.

Oireiden perusteella kyseessä on lonkkanivelten akutisoituminen. Tämä sopisi kuvaan, koska lonkissa oli alkavaa nivelrikkoa jo ennen polvien operointia ja lonkat ovat vuorotellen kuormittuneet enemmän toipumisaikana. Myös takaselän kipua aiheuttavat muutokset ovat mahdollisia (esim. spondyloosi tai välilevyvaivat).

Hoitoon aloitetaan Cartrophen-lääkitys tulehduskipulääkityksen rinnalla. Tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää vielä viikon verran täydellä annoksella, sen jälkeen vähintään viikon ajan puolella annoksella. Lonkkanivelrikko yleensä vastaa hoitoon hyvin, sen jälkeen fysioterapiaa suunnitellaan lonkkavaiva huomioiden. Jos kipuoireita jatkuu, lonkat ja takaselkä kannattaa röntgenkuvata rauhoituksessa noin kuukauden kuluttua."

Kuinka ihanaa olisikaan, jos Ässän oireet johtuisivat nyt "vain" lonkkavaivasta ja nivelrikosta! Siinä tapauksessa cartrophen voisi hyvinkin auttaa ja pahimman alkuvaiheen ohi mentyä Ässä voisi mahdollisesti elää pitkiäkin jaksoja ilman kipulääkettä. Tämä olisi ihan parhautta, mutta vielä ei uskalla juhlia. Jos lääkitys ei auta ja kivut vain jatkuvat, saattaa selässä hyvinkin olla ongelmaa. Sitten taas tutkitaan ja mietitään mitä tehdään.


Sisko älä luovuta vielä
Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä

3 kommenttia:

Speck Line kirjoitti...

Toi biisi.... <3

Hanne kirjoitti...

Ässälle ja sulle jaksamisia! ♥
Onneksi on Femma, joka saa ajatuksesi välillä pois murheista. Ilopilleri, fiksu tyttö hänestä on kasvamassa. :)

Anne kirjoitti...

SL: Mä en ennen mitenkään erityisemmin välittänyt tuosta biisistä, vaikka hyvä onkin. Yhtenä päivänä ajeltiin Saloon ja olin juuri murehtinut koko matkan Ässän ongelmia ja mietin sen kohtaloa. Silloin Ässä havahtui yhtäkkiä napittamaan minua etupenkin jalkatilasta silmiin (yleensä vaan nukkuu) ja tämä biisi alkoi soimaan. Silloin päätin, että hyvä on, vielä ei luovuteta :)

Hanne: Kiitos! Me pidetään Ässän kanssa toisistamme huolta. Ja Femma pitää huolta, ettei kumpikaan pääse vaipumaan synkkyyteen :D