Femma yksvee!

Onnea ihana yksvee pikku-saukko! Synttäreitä ei erikoisemmin arjen keskellä juhlittu, mutta sai Femma juhlansa kunniaksi uuden lelun. Koska täytteetön pehmolelu on toiminut Femmalla parhaiten (ja edellinen alkaa olla jo aika risa), hankin sille edullisesti kokeiluun pullon sisältävän lelun. Kauaa ei kestänyt, ennenkuin Femma oli repinyt pullon lelun sisältä ja tuhonnut sen, mutta ympäröivä turkis on jaksanut viihdyttää sen jälkeenkin. Se ei tosin ole niin kiva kuin edellinen, koska ei sisällä vinkua. Pääsääntöisesti meillä lelut ovat jemmassa leikkihetkiä varten, mutta pitää pikku-spanielilla olla edes yksi tarjolla oleva röykytyksen kohde. 

Kuva nyt ei ole paras mahdollinen (kannattaisi katsoa asetukset oikein, ennenkuin heittää kameran kuvaajalle), mutta tässä uunituore kuva meidän yksivee Femmasta! Painoa oli viimeisimmän punnituksen mukaan 10,6 kg.

Synttärilelu ja Femma, vielä on lelun pullo tallessa.

Mitäs voisin kertoa yksivuotiaastani nyt, kun yhteistä elettyä arkeakin alkaa olla takana?  Nimensä (Speck Line Ihan mahoton) se on lunastanut lyhyen elämänsä aikana useasti. Mutta useammin perään saa laittaa lisänimen - Ihan mahottoman Ihana. 

- Femma on pieni ja suloinen koira sekä kovin kiltti. Siinä on kuitenkin mahdottomasti energiaa ja tekemisenmeininkiä, mikä voi aiheuttaa joskus kummallisuuksia ympäröivän maailman ja Annen kenkien kanssa. 

- Se on kuitenkin järkevöitynyt kovasti lyhyen elämänsä aikana

- Vaikka on silti edelleen ihan höntti pieni spanieli.

- Ja naurattaa hömpötyksillään päivittäin.

- Lähtökohtaisesti se rakastaa kaikkia.

- Femma rakastaa halailla erityisesti lähimpiä ihmisiä - se siis asettaa päänsä ihmisen kaulalle ollen ylettömän söpö.

- Sen katse meidän tehdessä jotain yhdessä on jotain ihan parasta

- Sen kanssa tekeminen on jotain ihan parasta

- Sen elämän asenne lyhyesti olisi: Elämä on ihanaa ja se eletään täysillä!

Vaikka joissain arjen asioissa on ollut tekemistä, on se taas vastavuoroisesti joissain ollut kovin helppo. Koirien ohituksissa ei ole ikinä ollut ongelmaa, vaikka Ässäkin on ollut monesti lenkeillä mukana näyttämässä kipeinä päivinään huutavaa esimerkkiä. Se on myös ihanan sosiaalisuutensa ja mukautuvaisuutensa takia ollut helppo ottaa mukaan moneen paikkaan. Ominaisuus, jota osaa arvostaa, kun on ensin Ässän koira-ongelmien kanssa vääntänyt pari vuotta.

 Osaa se ottaa lunkistikin. Vasemmalla Tappien kokouksessa ja oikealla kotona agitreenien jälkeen.

Olen aivan mahdottoman iloinen, että sain tämän pienen vatussin meille asumaan. Aika näyttää, mitä kuluvat yhteiset vuodet tuovat tullessaan!

ps. pakko vielä loppuun laittaa Ässä-kuulumisia. Pissanäytteestä ei löytynyt mitään, joten perjantaina menemme lääkäriin. Sen jälkeen toivottavasti ollaan viisaampia.