Ensimmäinen kisailu

Kai se syksy alkaa jo olla, kohta pitää varmaa blogin ulkoasukin muuttaa..

Kisat olivat siis keskiviikkona, ja kyllähän niitä jo etukäteen vähän jännättiinkin. Olivat siis piskien järjestämät epäviralliset kisat, joissa kisasivat kaikki alkeiskurssilta edistyneisiin asti. Kaikki osallistujat suorittivat saman radan, mutta ihanneaika oli kaikilla eri, ja alkeis- ja alkeisjatkokurssilaiset saivat palkita koiraa välissä, ja kepeiltä ja renkaalta ei tullut virhepisteitä. Rata oli näin aloittelijoille suht hankala, hankalin mitä Ässän kanssa ollaan ikinä tehty. Rata oli pitempi, mitä kurssilla oli totuttu, ja siinä mm. hyppyesteet eivät olleetkaan suoraan siinä kulmassa, minne oltiin menossa. Lähes koko kisan kestävä sade kruunasi tilanteen.

Meidän suoritus meni kuitenkin todella hyvin ja olin erittäin tyytyväinen Ässään. Kaikki esteet mentiin, eikä virhepisteitä tullut kuin ajan ylittämisestä ja yhden aidan ohituksesta. Yllättävän helppo tuota Ässää on ohjailla, vaikka välillä ohjaamiseni tuntuukin enemmän sohimiselta, kuin loogiselta ja selkeältä näyttämiseltä. Ainakaan vielä Ässä ei juokse niin kovaa, että pinkoisi mun edellä radalla, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Vaikka meneehän se toki ihan reippaasti ja vauhdikkaasti esteet.

Virheistä: Aidan ohitus ei ollut mikään ihme, sillä olin aika varma, että se ei onnistu. Siinä mielessä tein typerästi, sillä se olisi pitänyt ottaa vielä enemmän varman päälle. Ohjauskuvio oli sellainen, mitä ei olla vielä harjoiteltu: aita oli suoraan siinä kulmassa, mistä sinne juostiin, mutta se olisikin pitänyt suorittaa takaapäin! Eli Ässän siis olisi pitänyt kiertää aidan taakse ja hypätä se siltä puolelta. Minähän en ole koko kiertämistä edes opettanut Ässälle, joten yritin vain sohia sen siitä ylitse, tuloksetta. Toisella yrityksellä kuitenkin meni nappiin. Myös rengasta ei mennyt oikein ekalla suorituksella, vaikka pysäytin sen sitä ennen, ja menin renkaan toiselle puolelle. Siitähän ei kuitenkaan tullut virheitä aloittelijoille, ja toiselle yrityksellä se sitten menikin sen. Kepit mentiin vaan namilla houkuttelemalla.

Ainiin, ja me tultiin kilpailijoista seitsemänneksi! Luokkia ei ollut erikseen, vaan kaikki samassa, ja yhteensä kilpailijoita oli n. 30, eli olen ihan tyytyväinen :)



Ässällä kävi myös hieroja, ja mitään hirveitä jumeja ei löytynyt. Pari jännää faktaa kuitenkin: Ässällä on hyvin vapaasti liikkuvat nivelet, löysä lihastyyppi (ei ainakaan jumiudu helposti) ja lihasmäärää saisi kasvattaa enemmän agilityä ajatellen. Pitääkin lisätä enemmän vapaana lenkkeilyä, se on jostain syystä jäänyt nyt vähän vähemmälle (osittain ainakin räyhäämisen takia, mutta siitä ei ole enää ollut riesaa. Pitäisi varmaan siitäkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän..) Hieroja myös suositteli kyynärien ja selän kuvausta agin takia, ja ne nyt varmaan kuvailen tuossa samalla lonkkien yhteydessä. Sain myös ohjeita Ässän jalkojen venyttelyyn, mitä suositteli tehtäväksi aina treenien jälkeen.

Lomassa kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä. Muutama lisää albumissa.

"UusiVanha" asukas Kille

Eli Kille-Killukka muutti takaisin. Blogissa olen jonkin verran kirjoitellut Killestäkin, vaikka tämä pääsääntöisesti Ässän blogi onkin. Se oleellinen tieto kuitenkin on tainnut jäädä kertomatta, että Killu muutti vaiheessa äitini luokse takaisin tilanpuutteen takia. Yllättävän paljon tuollainen 10cm pieni eläin meinaan tarvitseekin tilaa. Killun piti muuttaa takaisin vasta marsujen vähennyttyä ja uuden kämpän löydyttyä, mutta asiat menivätkin nyt toisin.

Lyhyesti Killestä: Kille on n. 22v. (epävarma tieto) paperiton nelivarvaskilpikonna uros, todennäköisesti maahan laittomasti tuotu. Se on asunut meidän perheessä nyt 12v. Kille on rakas lemmikki koko perheelle, ja jopa pikkuveljeni on joskus ulkoiluttanut Killeä sen asuessa vanhemmillani. Killen perushoito ei ole vaativaa, mutta olosuhteiden ja ruokinnan järjestäminen vaatii paljon tietoa ja sen jatkuvaa kartuttamista. Aluksi meille muuttaessaan se asuikin muovilaatikossa sanomalehdillä, mutta sai sentään kasviksia ruoaksi ja lämpölampun, jonka alla lämmitellä. Vuosia myöhemmin Killelle ostettiin myös UV-valo, vitamiineja ja pohjaksi turvetta. Kille myös siirtyi hieman isompaan asuntoon (75c, pitkä terra). Talvilepoa ei sille pidetty kuin kerran kun asui täällä, joskin se aina itse vetäytyi talvisin enemmän nukkumaan.

Nykyisin: Kille on mitoiltaan 11,5 cm pitkä, ja painaa nyt 316g, on siis vähän laiha. Kille on aina ollut nirso, ja nyt se on nirsoillut tavallista enemmän, kun olen ripotellut sen ruokaan kalkkia ja uusia kasveja. Kohta sille pitäisi alkaa syöttämään pellettiä, katsotaan millainen tappelu siitä tulee.. Killellä on tuo nokka hieman liian pitkä, pitää lyhentää se heti, kun saan ostettua pihdit. Terrasta puuttuu vesikuppi (ei ole paikallaan) ja UV lamppu on hieman liian lyhyt, pidempi on tulossa postissa. Terrassa tosiaan kasvaa oikeita, myrkyttömiä kasveja :D




Jos tähän loppuun vähän Ässänkin kuulumisia. Agility maittaa, ja siinä ollaan aika hyvin edettykkin. Ollaan käyty Tamskin ja Piskin treeneissä, ja tykkään kummastakin porukasta! Keskiviikkona on ekat "kisat", eli siis ihan Piskien meille kurssilaisille järjestämät leikkimieliset kisat. Itse siellä kootaan radat ja niin pois päin :) Se on tietysti helpotettu, eli meille ei tule todennäköisesti keinua ja kepeistä ja renkaasta ei tule virhepisteitä. On kuulemma samankaltainen rata, kuin treeneissä, eli ei pitäisi liian vaikea olla. Hyvää harjoittelua tulevaisuuden koitoksia varten!


Tilasin Ässälle hierojan torstaille, jotta nähdään, onko Ässälle tullut jumia tai vastaavaa. Itse en osaa tosta koirasta niin sanoa, niin paras katella ammattilaisen kanssa. Kuulin jo kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea koiralle voi agia harrastaessa tulla, joten ihan hyvä katsastuttaa, jos jotain on jäänyt huomaamatta. Myös polvi- ja silmäkuvaukset lähestyvät, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään ihmeellisyyksiä. Hyvä katsastuttaa koira kaikin puolin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä!

Syöttöporsas ja uusi ystävä

Aamulla herätessäni ihmettelin, kun Ässä juoksi ensimmäisenä suoraan juomakupille, ja lähes tyhjensi sen. Sen jälkeen rupesin kiinnittämään huomiota sen turpeaan olemukseen. Mietiskelin jo mielessäni suolitukoksia ja ties mitä, mutta Ässä vaikuttikin omituisen tyytyväiseltä. Makoili vain tyytyväisenä. Ruokaa ei myöskään kärttänyt ollenkaan, vaikka yleensä se on aina ja varsinkin ruoka-aikoihin keittiössä kytiksellä.

Sitten tajusin juuri tuomani ruokasäkin, jonka olin jättänyt kenties huonoon paikkaan huonosti suljettuna.. Ja kyllä, sinnehän oli kaivettu sellainen turvan mentävä aukko, josta Ässä sitten oli kätevästi ammentanut itseensä nappulaa. Noh, nostin ruoat hyllylle turvaan, ja hetken päästä kuulinkin, kun Ässä rapisteli samassa huoneessa lisää ruokaa etsien.. Mokama syöttiläs! Kostoksi laitoimme Ässän tälläiseen:

Syöttöporsas terraariossa

Noh, tässä vaiheessa voisin tietysti paljastaa, että tietenkään en laittanut Ässää kostoksi terraarioon, tämä kuva on itseasiassa sitä ennen napattu. Laitoin Ässän sisälle vertailun vuoksi, jotta oikea koko välittyisi kuvasta. Saanko siis esitellä uusimman hankintani, joka suinkaan ei ole Ässälle, vaan tulevalle uudelle-vanhalle asukkaalle. Joku ehkä arvaakin kestä on kyse, mutta palataan asiaan sitten, kun kyseinen asukas muuttaa tänne. Terralla on muuten aika huikeat mitat, 140 cm x 75 cm x 60 cm (pituus, leveys, korkeus). Painoa löytyy joku 120 kg, mutta onneksi ystävä on puuseppä, joten alustan teettäminen ei tule kalliiksi..

Lisäksi voisin loppuun esitellä Ässän uuden ystävän. Vanha ystävä, alias Muumi, lensi roskakoriin liiallisen suolistuksen jälkeen. Onneksi löysin Ässälle kirpparilta uuden kaverin, Rulliksen.

Lomailua

Mullekkin koitti vihdoin viikon kesäloma, joten suunnattiin hetkeksi Saloon lomailemaan. Lomalla muun muuassa lenkkeiltiin useasti erilaisissa maastoissa ja seurassa, käytiin kaverilla poimimassa omenoita ja vain lekoteltiin. Ja voin sanoa, että kylläpä teki hyvää! Treenit tosin jäi tältä viikolta väliin, mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii..

Varasin muuten Ässälle ajan silmä- ja polvitarkastuksiin. Saapa nähdä, mitä sieltä tulee.. Vielä lonkkakuvaus pitäisi varata, niin sitten on kaikin puolin tsekattu koira. Luonnetestaukseenkin piti mennä tänä kesänä, mutta se vähän jäi..

Raksakoira

Hullua kiirettä on taas pukannut, kun töissä on ollut ylitöitä ja samalla olen käynyt laskuvarjohyppykurssia.. Kurssi kun söi mukavasti yhden viikonlopun, lauantain ja pari arki-iltaa. Mahtava kurssi kyllä, mutta ylitöihin yhdistettynä vapaa-aika oli aika minimissä. Ville onneksi ulkoilutti Ässää, muuten oltaisiin oltu pulassa. Kerran otin Ässän töihinkin mukaan, kun olisi joutunut olemaan 15h yksin..

Olosuhteiden pakosta raksalle mukaan joutunut Ässä viihtyi onneksi hyvin. Hommat olivat sellaisia, että pystyin parkkeeramaan auton viereen, jolloin takakontin oven sai ylös. Näin Ässä pystyi helteessä olemaan mukana, ja sai seurata meidän työskentelyä. Kerran ylitöissä käytiin Ässän kanssa välissä agilityssä ja tultiin sitten takaisin :D Onneksi työporukka oli niin joustavaa ja välimatkat lyhyitä, että tuo onnistui.

Päästiinkin Ässän kanssa myös uuteen agi-treeniryhmään, Tamskille! Kerran ollaan käyty, ja aivan mahtavaa oli. Harjoiteltiin ensin rataa, jossa joku 7 estettä, sitten jotain tiettyä estettä 3 esteen radalla. Tuli harjoiteltua esteitä ja ohjaamista. Viimeksi meitä oli kaksi mun ja Ässän lisäksi, joten saatiin ainakin tehdä paljon. Katsotaan miten jatkossa.

Tokokin alkoi kesätauon jälkeen, ja siellä olikin kiva hommailla. Oltiin ainoat paikalla, joten saatiin yksityistunti! Muut taitavat vielä olla ihan kesälaitumilla. Tokoa en ole tauon aikana tehnyt, joten jotain asioita pitää vähän muistutella.

Nyt onkin sitten syksy täynnä treenejä. Maanantaisin on piskien agi-alkeiskurssi, tiistaisin tamskin agi-treeniryhmä ja keskiviikkoisin toko. Onpahan ainakin puuhaa! Alkeiskurssi tosin jää 8 kerran jälkeen pois, joten ei kolmea treeni-iltaa peräkkäin loputtomiin kestä.

Tämä olikin tälläinen nopea pikapäivitys, pitää meinaan kiiruhtaa agitreeneihin. Loppuun voisin vielä lätkäistä pari kuvaa trimmatusta Ässästä, ja iloita, että kohta mullakin alkaa kesäloma! Huikea 1 vk ennen koulun alkua :)

Ässä mustikassa

Taas viikonloppu vierähti, ja maanantai koitti. Tämä viikonloppu vietettiin taas Salossa, nyt mustikan poiminnan merkeissä. Sunnuntaina mentiin porukalla mustikkaan, ja Ässä tietysti pääsi mukaan. Kuvia en saanut, sillä ankarasta yrityksestä huolimatta unohdin kameran kotiin. Noh, sainpa senkin ajan käyttää mustikan keruuseen, kyllä talvella sitten kelpaa.

Ässä tykkää marjastuksesta ja sienestyksestä hirveästi, varsinkin jos porukalla mennään. Tällöin se saa juoksennella metsässä eestaas ihmiseltä toiselle, ja sulloa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Ässä aina tarkasteleekin, mikä on tämänkertaisen poiminnan kohde, ja alkaa sitten iloisesti mättäämään naamaansa herkkuja. Tämän asti kaikki on kelvannut suppilovahveroista puolukoihin. Sienestäessä tämä on sekä onni, että haitta, sillä iloisesti ahmiva koira auttaa paikantamaan sienet, mutta yleensä myös oman poiminnan saalis jää silloin vajaavaiseksi. Tästä taisin kirjoitella myös viimevuonna, jolloin tähän ensimmäistä kertaa törmäsin.. Onneksi muut, kuin poimittavat sienet, ovat jääneet rauhaan.

Salossa aloimme Villen kanssa myös ajan kuluksi opettamaan Ässälle typeriä temppuja. Itse en ole aiemmin piitannut turhista tempuista, mutta nyt innostuin minäkin opettamaan. Ville opetti Ässää antamaan tassua, ja minä pitämään herkkua nenän päällä. Turhaa, mutta mukavaa aktivointia.

Pääsimme Ässän kanssa muuten agilityn alkeiskurssille (taas). Sinne tulee muitakin jo jotain osaavia, joten puoli ryhmää tekee alkeita ja puoli harjoittelee vähän vaikeampaa. Kurssilla on siis kaksi eri opettajaa. 1.8. käymme pyörähtämässä vielä karsinnassa muuten vain, ja 8.8 alkaa itse kurssi. Harmittaa tosin viedä ryhmäpaikka sellaisilta, jotka haluaisivat päästä aloittamaan, mutta kun itse ei ole jatkokurssille tai ryhmään päässyt, niin mennään sitten. Eihän sitä harjoittelematta mitenkään pääse eteenpäin tässä(kään) lajissa.

Mökkeilyä Salossa

Viimeinen agility-kerta on nyt ohi. Kurssi oli hyvä, ja haikeana lähdinkin sieltä. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan harrastusta johonkin seuraan, parista paikasta olen nyt kysellyt. Tietysti voisin mennä jatkokurssille tuonne, missä kävin alkeiskurssin, mutta hinta alkaa olemaan liian suolainen.. Mieluummin sitten odottelen ryhmäpaikkaa.

Agility on sujunut hyvin, kaikki esteet osataan keppejä ja keinua lukuun ottamatta. Keppejä tuo alkoi ihan hyvin hoksaamaan jo viimeisellä kerralla. Radanpätkät sujuvat ihan hyvin myös, joskin siihen vaikuttaa vielä paljon muiden koirien läsnäolo. Tokavika-kerralla tehtiin rataa, niin että muita koiria ei ollut kuin yksi aika kaukana. Ässä keskittyi täydellisesti muhun ja eteneminen oli todella helppoa. Vikalla kerralla tehtiin pientä rataa muiden koirien puuhaillessa omiaan vieressä, jolloin Ässä saattoi helposti mennä esteestä ohi, jossen ollut tarkkana. Sen keskittymiskyky kärsi selvästi muista koirista, ja siitä tuli vähän "poissaoleva", eivätkä käskyt menneet niin hyvin perille. Kun osasi ajoittaa käskyt oikein, niin kyllä se sitten eteni vauhdikkaasti ja suoritti esteet hyvin. Mutta eiköhän tähänkin auta harjoitus. Tosin en tiedä, kuinka paljon treeniryhmissä treenataan niin, että muut koirat tekevät jotain samaan aikaan.

Viime viikonloppu vietettiin Salossa, jossa mökkeiltiin kaverini ja hänen koiransa Roope-collien kanssa. Päivään mahtui paljon uimista ja pallon perässä juoksentelua, ja kävipä Ässä perunamaallakin rylläämässä. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja rentouttava ilman turhia kellonvilkuiluita. Näitä lisää!

Ässä kovin iloisena perunapellossa

Sunnuntaina Ässä sai lenkkiseurakseen Roope-collien lisäksi Yoda-samojedin. Yodalle Ässä on ennen rähissyt, ja yritti vähän nytkin. Sitten huomattiinkin, että toinen onkin ihan jees, ja lopulta ne vähän juoksentelivatkin (perus setti, toinen juoksee, Ässä menee haukkuen perässä). Keli oli vain aika kuuma, joten eivätpä koirat pahemmin turhia riehuneet alun hulinoita lukuunottamatta. Yodasta oli kasvanut oikein komeaturkkinen nuorukainen, niinkuin kuvista näkyy. ;) Lisää taas albumissa.