Juoksee, ei juokse

Eilen oli viimeinen kerta Piskien maanantain agikurssilla, eli nyt treenataan vain kerran viikossa. Totuin jo niin kovin kahteen viikkokertaan, että yksi kerta tuntuu niiin vähältä. Katsotaan nyt mennäänkö näin, vai yritetäänkö päästä jonnekkin treenaamaan lisää. Kyllähän kotonakin voi jotain pikkujuttuja opetella, mutta silti.

Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.

Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.

Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.

Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.

Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.

Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.

Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.

Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.

Terveystutkimuksia ja sadesäätä

Käytiin Ässän kanssa terveystutkimuksissa viimeviikon torstaina, jolloin Ässältä tutkittiin silmät ja polvet. Silmät todettiin terveiksi (JES!!!), mutta polvet eivät odotetusti olleet ihan kunnossa. Ässän molemmissa polvissa todettiin lievää luksaatiota, eli ykkönen tuli papereihin ( 0 on täysin terve). Polvet eivät kuitenkaan lähde helpolla pois paikoiltaan, vain ihan ääriasennossa. Ainakin kerran olen nähnyt Ässän polven menevän sijoiltaan kesken juoksun ja hyppelyn, jolloin se itse potkaisi kovasti taakse ja polvi loksahti paikoilleen. Ässä itse ei ollut moksiskaan. Agilityä meiltä ei kuitenkaan onneksi kielletty, sillä vaiva on niin lievä ja hyvä tukilihaksisto on tärkeää huononiveliselle. Tietysti tätä pitää seurata, sillä jossain vaiheessa se saattaa ruveta vaivaamaan. Noh, nyt vaan kasvattelemaan lihaksia, ja odotellaan jännityksellä ensiviikon röntgeneitä!


Muutin hieman blogin ulkoasua, sillä tämä tausta sopii mielestäni huomattavasti paremmin vallitsevaan vuodenaikaan ja ilmaan. Tänään treeneissä satoi oikein kunnolla, ja Ässä-raukka kastui läpimäräksi. Seurauksena oli vilusta johtuvaa sinkoilua ja yliaktiivisuutta, jolloin se touhotti kokoajan kaikenlaista. Rataakin juoksi vimmattua vauhtia, ja kiihdytti jopa ekaa kertaa mun edelle kunnolla. Siinä oli itsellä enemmän työtä pysyä kärryillä, mutta suoritukset olivat silti ihan hyvät, kun ei tuolta keskittyminen mihinkään kadonnut. Ensiviikolla onkin muistaakseni (?) kurssin viimeinen kerta, joten ulkona treenailut loppuu siihen. Alkaa tuo valokin olemaan vähissä kahdeksan aikoihin, joten ihan mukava jättää ulkotreenit kevättä odottelemaan.

Viikonloppu menikin sitten taas Salossa vanhempien luona, josta kuvatkin ovat. Käytiin mm. Roope-collien ja kaverin kanssa lenkillä, sekä isän löytämillä sieniapajilla sienestämässä. Nyt sain vihdoinkin pakastimen täytteeksi sieniä!

Ässä tykkäsi rymytä lenkillä mutaojat läpi..

Ensimmäinen kisailu

Kai se syksy alkaa jo olla, kohta pitää varmaa blogin ulkoasukin muuttaa..

Kisat olivat siis keskiviikkona, ja kyllähän niitä jo etukäteen vähän jännättiinkin. Olivat siis piskien järjestämät epäviralliset kisat, joissa kisasivat kaikki alkeiskurssilta edistyneisiin asti. Kaikki osallistujat suorittivat saman radan, mutta ihanneaika oli kaikilla eri, ja alkeis- ja alkeisjatkokurssilaiset saivat palkita koiraa välissä, ja kepeiltä ja renkaalta ei tullut virhepisteitä. Rata oli näin aloittelijoille suht hankala, hankalin mitä Ässän kanssa ollaan ikinä tehty. Rata oli pitempi, mitä kurssilla oli totuttu, ja siinä mm. hyppyesteet eivät olleetkaan suoraan siinä kulmassa, minne oltiin menossa. Lähes koko kisan kestävä sade kruunasi tilanteen.

Meidän suoritus meni kuitenkin todella hyvin ja olin erittäin tyytyväinen Ässään. Kaikki esteet mentiin, eikä virhepisteitä tullut kuin ajan ylittämisestä ja yhden aidan ohituksesta. Yllättävän helppo tuota Ässää on ohjailla, vaikka välillä ohjaamiseni tuntuukin enemmän sohimiselta, kuin loogiselta ja selkeältä näyttämiseltä. Ainakaan vielä Ässä ei juokse niin kovaa, että pinkoisi mun edellä radalla, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Vaikka meneehän se toki ihan reippaasti ja vauhdikkaasti esteet.

Virheistä: Aidan ohitus ei ollut mikään ihme, sillä olin aika varma, että se ei onnistu. Siinä mielessä tein typerästi, sillä se olisi pitänyt ottaa vielä enemmän varman päälle. Ohjauskuvio oli sellainen, mitä ei olla vielä harjoiteltu: aita oli suoraan siinä kulmassa, mistä sinne juostiin, mutta se olisikin pitänyt suorittaa takaapäin! Eli Ässän siis olisi pitänyt kiertää aidan taakse ja hypätä se siltä puolelta. Minähän en ole koko kiertämistä edes opettanut Ässälle, joten yritin vain sohia sen siitä ylitse, tuloksetta. Toisella yrityksellä kuitenkin meni nappiin. Myös rengasta ei mennyt oikein ekalla suorituksella, vaikka pysäytin sen sitä ennen, ja menin renkaan toiselle puolelle. Siitähän ei kuitenkaan tullut virheitä aloittelijoille, ja toiselle yrityksellä se sitten menikin sen. Kepit mentiin vaan namilla houkuttelemalla.

Ainiin, ja me tultiin kilpailijoista seitsemänneksi! Luokkia ei ollut erikseen, vaan kaikki samassa, ja yhteensä kilpailijoita oli n. 30, eli olen ihan tyytyväinen :)



Ässällä kävi myös hieroja, ja mitään hirveitä jumeja ei löytynyt. Pari jännää faktaa kuitenkin: Ässällä on hyvin vapaasti liikkuvat nivelet, löysä lihastyyppi (ei ainakaan jumiudu helposti) ja lihasmäärää saisi kasvattaa enemmän agilityä ajatellen. Pitääkin lisätä enemmän vapaana lenkkeilyä, se on jostain syystä jäänyt nyt vähän vähemmälle (osittain ainakin räyhäämisen takia, mutta siitä ei ole enää ollut riesaa. Pitäisi varmaan siitäkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän..) Hieroja myös suositteli kyynärien ja selän kuvausta agin takia, ja ne nyt varmaan kuvailen tuossa samalla lonkkien yhteydessä. Sain myös ohjeita Ässän jalkojen venyttelyyn, mitä suositteli tehtäväksi aina treenien jälkeen.

Lomassa kuvia tämänpäiväiseltä lenkiltä. Muutama lisää albumissa.

"UusiVanha" asukas Kille

Eli Kille-Killukka muutti takaisin. Blogissa olen jonkin verran kirjoitellut Killestäkin, vaikka tämä pääsääntöisesti Ässän blogi onkin. Se oleellinen tieto kuitenkin on tainnut jäädä kertomatta, että Killu muutti vaiheessa äitini luokse takaisin tilanpuutteen takia. Yllättävän paljon tuollainen 10cm pieni eläin meinaan tarvitseekin tilaa. Killun piti muuttaa takaisin vasta marsujen vähennyttyä ja uuden kämpän löydyttyä, mutta asiat menivätkin nyt toisin.

Lyhyesti Killestä: Kille on n. 22v. (epävarma tieto) paperiton nelivarvaskilpikonna uros, todennäköisesti maahan laittomasti tuotu. Se on asunut meidän perheessä nyt 12v. Kille on rakas lemmikki koko perheelle, ja jopa pikkuveljeni on joskus ulkoiluttanut Killeä sen asuessa vanhemmillani. Killen perushoito ei ole vaativaa, mutta olosuhteiden ja ruokinnan järjestäminen vaatii paljon tietoa ja sen jatkuvaa kartuttamista. Aluksi meille muuttaessaan se asuikin muovilaatikossa sanomalehdillä, mutta sai sentään kasviksia ruoaksi ja lämpölampun, jonka alla lämmitellä. Vuosia myöhemmin Killelle ostettiin myös UV-valo, vitamiineja ja pohjaksi turvetta. Kille myös siirtyi hieman isompaan asuntoon (75c, pitkä terra). Talvilepoa ei sille pidetty kuin kerran kun asui täällä, joskin se aina itse vetäytyi talvisin enemmän nukkumaan.

Nykyisin: Kille on mitoiltaan 11,5 cm pitkä, ja painaa nyt 316g, on siis vähän laiha. Kille on aina ollut nirso, ja nyt se on nirsoillut tavallista enemmän, kun olen ripotellut sen ruokaan kalkkia ja uusia kasveja. Kohta sille pitäisi alkaa syöttämään pellettiä, katsotaan millainen tappelu siitä tulee.. Killellä on tuo nokka hieman liian pitkä, pitää lyhentää se heti, kun saan ostettua pihdit. Terrasta puuttuu vesikuppi (ei ole paikallaan) ja UV lamppu on hieman liian lyhyt, pidempi on tulossa postissa. Terrassa tosiaan kasvaa oikeita, myrkyttömiä kasveja :D




Jos tähän loppuun vähän Ässänkin kuulumisia. Agility maittaa, ja siinä ollaan aika hyvin edettykkin. Ollaan käyty Tamskin ja Piskin treeneissä, ja tykkään kummastakin porukasta! Keskiviikkona on ekat "kisat", eli siis ihan Piskien meille kurssilaisille järjestämät leikkimieliset kisat. Itse siellä kootaan radat ja niin pois päin :) Se on tietysti helpotettu, eli meille ei tule todennäköisesti keinua ja kepeistä ja renkaasta ei tule virhepisteitä. On kuulemma samankaltainen rata, kuin treeneissä, eli ei pitäisi liian vaikea olla. Hyvää harjoittelua tulevaisuuden koitoksia varten!


Tilasin Ässälle hierojan torstaille, jotta nähdään, onko Ässälle tullut jumia tai vastaavaa. Itse en osaa tosta koirasta niin sanoa, niin paras katella ammattilaisen kanssa. Kuulin jo kauhutarinoita siitä, mitä kaikkea koiralle voi agia harrastaessa tulla, joten ihan hyvä katsastuttaa, jos jotain on jäänyt huomaamatta. Myös polvi- ja silmäkuvaukset lähestyvät, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään ihmeellisyyksiä. Hyvä katsastuttaa koira kaikin puolin, niin ei tule ikäviä yllätyksiä!

Syöttöporsas ja uusi ystävä

Aamulla herätessäni ihmettelin, kun Ässä juoksi ensimmäisenä suoraan juomakupille, ja lähes tyhjensi sen. Sen jälkeen rupesin kiinnittämään huomiota sen turpeaan olemukseen. Mietiskelin jo mielessäni suolitukoksia ja ties mitä, mutta Ässä vaikuttikin omituisen tyytyväiseltä. Makoili vain tyytyväisenä. Ruokaa ei myöskään kärttänyt ollenkaan, vaikka yleensä se on aina ja varsinkin ruoka-aikoihin keittiössä kytiksellä.

Sitten tajusin juuri tuomani ruokasäkin, jonka olin jättänyt kenties huonoon paikkaan huonosti suljettuna.. Ja kyllä, sinnehän oli kaivettu sellainen turvan mentävä aukko, josta Ässä sitten oli kätevästi ammentanut itseensä nappulaa. Noh, nostin ruoat hyllylle turvaan, ja hetken päästä kuulinkin, kun Ässä rapisteli samassa huoneessa lisää ruokaa etsien.. Mokama syöttiläs! Kostoksi laitoimme Ässän tälläiseen:

Syöttöporsas terraariossa

Noh, tässä vaiheessa voisin tietysti paljastaa, että tietenkään en laittanut Ässää kostoksi terraarioon, tämä kuva on itseasiassa sitä ennen napattu. Laitoin Ässän sisälle vertailun vuoksi, jotta oikea koko välittyisi kuvasta. Saanko siis esitellä uusimman hankintani, joka suinkaan ei ole Ässälle, vaan tulevalle uudelle-vanhalle asukkaalle. Joku ehkä arvaakin kestä on kyse, mutta palataan asiaan sitten, kun kyseinen asukas muuttaa tänne. Terralla on muuten aika huikeat mitat, 140 cm x 75 cm x 60 cm (pituus, leveys, korkeus). Painoa löytyy joku 120 kg, mutta onneksi ystävä on puuseppä, joten alustan teettäminen ei tule kalliiksi..

Lisäksi voisin loppuun esitellä Ässän uuden ystävän. Vanha ystävä, alias Muumi, lensi roskakoriin liiallisen suolistuksen jälkeen. Onneksi löysin Ässälle kirpparilta uuden kaverin, Rulliksen.

Lomailua

Mullekkin koitti vihdoin viikon kesäloma, joten suunnattiin hetkeksi Saloon lomailemaan. Lomalla muun muuassa lenkkeiltiin useasti erilaisissa maastoissa ja seurassa, käytiin kaverilla poimimassa omenoita ja vain lekoteltiin. Ja voin sanoa, että kylläpä teki hyvää! Treenit tosin jäi tältä viikolta väliin, mutta kyllä sitä myöhemminkin ehtii..

Varasin muuten Ässälle ajan silmä- ja polvitarkastuksiin. Saapa nähdä, mitä sieltä tulee.. Vielä lonkkakuvaus pitäisi varata, niin sitten on kaikin puolin tsekattu koira. Luonnetestaukseenkin piti mennä tänä kesänä, mutta se vähän jäi..

Raksakoira

Hullua kiirettä on taas pukannut, kun töissä on ollut ylitöitä ja samalla olen käynyt laskuvarjohyppykurssia.. Kurssi kun söi mukavasti yhden viikonlopun, lauantain ja pari arki-iltaa. Mahtava kurssi kyllä, mutta ylitöihin yhdistettynä vapaa-aika oli aika minimissä. Ville onneksi ulkoilutti Ässää, muuten oltaisiin oltu pulassa. Kerran otin Ässän töihinkin mukaan, kun olisi joutunut olemaan 15h yksin..

Olosuhteiden pakosta raksalle mukaan joutunut Ässä viihtyi onneksi hyvin. Hommat olivat sellaisia, että pystyin parkkeeramaan auton viereen, jolloin takakontin oven sai ylös. Näin Ässä pystyi helteessä olemaan mukana, ja sai seurata meidän työskentelyä. Kerran ylitöissä käytiin Ässän kanssa välissä agilityssä ja tultiin sitten takaisin :D Onneksi työporukka oli niin joustavaa ja välimatkat lyhyitä, että tuo onnistui.

Päästiinkin Ässän kanssa myös uuteen agi-treeniryhmään, Tamskille! Kerran ollaan käyty, ja aivan mahtavaa oli. Harjoiteltiin ensin rataa, jossa joku 7 estettä, sitten jotain tiettyä estettä 3 esteen radalla. Tuli harjoiteltua esteitä ja ohjaamista. Viimeksi meitä oli kaksi mun ja Ässän lisäksi, joten saatiin ainakin tehdä paljon. Katsotaan miten jatkossa.

Tokokin alkoi kesätauon jälkeen, ja siellä olikin kiva hommailla. Oltiin ainoat paikalla, joten saatiin yksityistunti! Muut taitavat vielä olla ihan kesälaitumilla. Tokoa en ole tauon aikana tehnyt, joten jotain asioita pitää vähän muistutella.

Nyt onkin sitten syksy täynnä treenejä. Maanantaisin on piskien agi-alkeiskurssi, tiistaisin tamskin agi-treeniryhmä ja keskiviikkoisin toko. Onpahan ainakin puuhaa! Alkeiskurssi tosin jää 8 kerran jälkeen pois, joten ei kolmea treeni-iltaa peräkkäin loputtomiin kestä.

Tämä olikin tälläinen nopea pikapäivitys, pitää meinaan kiiruhtaa agitreeneihin. Loppuun voisin vielä lätkäistä pari kuvaa trimmatusta Ässästä, ja iloita, että kohta mullakin alkaa kesäloma! Huikea 1 vk ennen koulun alkua :)