Arkisia ruokaongelmia

Nyt ei ole ollut niin hirveästi kirjoiteltavaa, kun ei ole enää treenejä. Aika perus arkea me ollaan täällä vietelty. Syksymmällä sienestettiin, nyt tänne on satanut jo lunta. Ässä tykkää hirveästi riehua ulkona, kun sille potkiskelee lehtiä tai lunta.

Ruokamerkkiäkin vaihdettiin taasen, kun Ässällä on todella usein maha löysällä, vaikka ei mitään muuta saisikaan. Saas nähdä, josko auttaisi. Nyt meillä on siis kokeilussa Nutra Nuggetsia, josta on ollut seurauksena ainakin toistaiseksi mahtavan mehevät pierut, uh.. Ehkäpä se siitä laantuu, kun maha tottuu. Siirryin myös ruokkimaan Ässää kerran päivässä (aamuisin), mutta siitä seurasi taas puklailua öisin.. Harmi, sillä se olisi ollut ehkäpä mukavempi tapa. Ässällä kun on tapana viettää välillä koko päivä keittiössä maaten, kun se tuijottaa siellä turpoamassa olevia nappuloitaan.. Mutta nyt siirryin kuitenkin tuon puklailun takia takaisin aamu- ja iltaruokintaan.

Olen taas alkanut ikävöimään raakaruokintaa, koska se on tuntunut parhaalta tavalta tuo koira ruokkia. Nyt olisikin aikaa ja energiaa vääntää erilaisia mössöjä, mutta kevään tullen koulukurssit lisääntyvät huimasti, joten silloin meininki voi olla vähän eri. Tämä nappularuokinta on kuitenkin niin ihanan vaivatonta, kun Saloonkin mennessä ei tarvitse pienessä repussa raahata koirankin ruokia.

Salosta puheenollen Ässä menee kohta kahdeksi viikoksi hoitoon vanhemmilleni. Olen valmiiksi jo ikävissäni, vaikka onkin ehkä ihan kiva pitää välillä breikkiä päivittäisistä lenkeistä. Pakko se koira on kuitenkin Saloon viedä, kun kahdelle viikolle on ahdettu 3 päivän mittainen excursio sekä viikonloppuristeily. Äitini on tietenkin ihan innoissaan, kun saa lenkkikaverin ja hemmottelukakaran kylään. Siellä ei pitäisi ainakaan ruoasta olla puutetta, sillä nälkäisen spanielin surumieliselle katseelle äitini ei pysty täysin itseään kylmettämään. No saapahan Ässä siellä kyllä liikuntaakin reippaasti, joten ei pieni lisäruoka tunnu missään. Muutenkin niin solakka poika, ettei yksi lisäkilo tekisi pahaa ollenkaan.

Tässä nyt lopuksi vielä pari syksyistä kuvaa, vaikka maisemat täällä ovatkin jo täysin valkoiset. Ehkäpä tässä joku päivä sää sallisi myös kameran ulkoiluttamisen..




Vielä lopuksi vähän marsumaisempia kuulumisia. Kana-tyttösellä oli hiljattain silmätulehdus, kun joku purun krämmäle oli jumittunut silmään. Se saatiin kuitenkin silmätipoilla hoidettua. Veeti ja Väinö -papat taas täyttivät juuri 4 vuotta! Ikää pojissa ei vielä pahemmin huomaa, mitä nyt ovat hieman ehkä rauhoittuneet (ja Väinö on kerännyt komean elintaso-kummun).