Eiliset treenit olivat aivan super, koira oli aivan super, eikä koiran ohjaajakaan ollut ihan pöllöimmästä päästä (vaikka itse sanonkin). Treenattiin yksi koira kerrallaan juurikin tuohon tyyliin, kun edelliseen päivitykseen kirjoitin suunnitelmastani tehdä kisaohjelma. Eli koko ohjelma läpi ja palkkausta välissä treenin vetäjän niin käskiessä. Muut seurasivat kentän laidalla yleisönä ja keskittyivät jokainen yhteen tarkkailtavaan asiaan, josta sai sitten palautetta treenin jälkeen.
Vedimme koko kahden minuutin ohjelmamme läpi ja Ässä oli aivan superinnoissaan. Yksi suhteellisen pitkäkin palkkaamaton aika sinne tuli väliin, mutta Ässän motivaatio ei silti lopahtanut. Se oli jopa niin vauhdissa, että joissain liikkeissä en meinannut pysyä perässä ja paikallaoloa vaativat liikkeet menivät helposti plörinäksi "Mä hei tiedän jo mitä mun pitää seuraavaks tehä, kato näin!". Kehua tuli siis Ässän motivaatiosta, palkan toimivuudesta (makkaraa ja purkki sisäelinseosta, jotka Ässä veteli hullunkiilto silmissään) ja kentän käytöstä. Miinusta tuli muistaakseni ihan parista sähläyskohdasta, kun Ässä ennakoi vahvasti, minun omasta liikkumisesta (liikuin kuulemman kuin mittarimato, kun pitäisi tavoitella sähäkkää agenttia, heh) sekä Ässän takapään käytöstä joissain kohdissa erityisesti loppua kohdin (josta pyysin itse palautetta, jotta tiedän mitä liikkeitä välttää).
Super-Ässä
Nyt siis treenin alle nuo malttamishommat, eli maltetaan odottaa käskyä ennen tekemistä. Noita olenkin jo treenannut, mutta vaativat näköjään lisätreeniä. Lisäksi minun pitää jättää takaperinkiertämiseni ohjelmasta pois, sillä Ässän on vaikea tehdä sitä. Tuohon liikkumiseen en oikein osaa mitään sanoa, kuin että se helpottaa ainakin välittömästi, kun vaihdan talvikengät ja toppavaatteet kevyempiin, jolloin liikkuminenkin on helpompaa. Jotenkin tuntuu, että siihen en vielä edes kykene niin paljoa vaikuttamaan, kun keskittyminen menee helposti vain käskyjen ajoittamiseen ja jännittämiseen. Mutta tähän auttanee ainakin ohjelman treenaaminen ilman koiraa, jota ajattelin muutenkin tehdä ennen kisoja.
Treenien jälkeen minä ja eräs toinen kisojen jännittäjä ryhmästämme jäimme juttelemaan treenien vetäjän kanssa ("uskallanko tulla" "entä jos se koira kuitenkin" "ei me vielä osata tarpeeksi" jne). Saatiin mahtavat tsempitykset je kehotuksen tulla treenaamaan sitä kisaamista, eihän mölleissä edes ole niin väliä. Itse lähinnä mietin juurikin tuota, että mitä esitän ja miten ja entäs palkat? Tähän mainio ohjaajamme sitten paukautti: "et sä mitään nakkeja tarvitse, ne on enemmän sua kuin koiraas varten". Nakit tosiaan tuovat sitä turvaa.. Ohjaajamme kannustikin menemään kisoihin ja tekemään koko ohjelman ilman yhtäkään välipalkkaa eli täysin kisanomaisesti. Koko ajatuskin kauhistuttaa, mutta argumentit olivat aika vakuuttavia. Mehän ei olla treenattu hirveän pitkiä pätkiä ilman palkkaa, mutta hänen näkemyksensä oli että Ässän motivaatio riittäisi . En sitten tiedä. Mun ajatus on ollut, että alan pikkuhiljaa vaatimaan pidempiä pätkiä (pelkään niin, että Ässän motivaatio katoaa pohjamutiin) ja kisatilanne on vielä normaalia treenitilannetta pahempi. Kyllä mä ne palkat varmaan sinne kehään ainakin mukaan otan, jossei muuta niin turvaksi.
Olennaista olisi sisäistää, että ei sen koiran käytökseen siellä kisäkentällä voi enää vaikuttaa, kuin ohjaamalla itse mahdollisimman hyvin. Jos koira päättää karata tai kusaista lattialle, niin eipä sille mitään voi.
Treenien jälkeen ajeltiin vielä Saloon, joten oltiin perillä vasta joskus lähempänä yhtä yöllä. Ässä oli ihmeissään reissun myöhäisestä ajankohdasta, mutta ponkaisi tietysti malttamattomasti mukaan reissuun. Kohta lähdetäänkin lenkille, jonne saamme seuraa Vikke-havannankoirasta omistajineen. Aurinkoon siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti