Niin koitti taas se päivä, kun reissu loppui ja kotiinpalu oli tehtävä. Reissusta ajattelin jatkossa kirjoitella jotain eläinaiheisia postauksia, kun pääsen vihdoin Tampereelle. Nythän olen vielä Salossa koiranhakureissulla, joten vielä ei kauheasti kerkeä kirjoittelemaan. Niin mahtava kuin reissu olikin, oli kotiin palaaminen ja eläinten (ja joidenkin ihmistenkin) näkeminen taas aivan ihanaa.
Ässän tervehtiminen oli hillitympää kuin olisin uskonut, vaikka aika väkkäränä se pyöri hännän vispatessa hulluna (no, ainahan se vispaa..) ja itseään minun kylkeen tunkien. Sen turkki on varsinkin naamasta ja korvista venähtänyt taas turhan pitkäksi, jotain aika karvainen otus oli vastassa. Pelkäsin, että Ässä olisi ihan pilalle lellitelty kakara, mutta kuukauden aikana oli vastanäkemisen ilon aiheuttama lellittely vaihtunut normaaliksi tapojen vaatimiseksi. Olin myös varma, että äiti olisi jo kyllästynyt Ässään, mutta nyt hän jopa entistä sitkeämmin pyytää Ässää omaksi koirakseen. Molemmilla on siis ilmeisesti ollut ihan mukavaa, ja aloinkin entistä ponnekkaammin ehdotella äidille sitä omaa koiraa. Mutta ei, mikään koira ei ole kuulemman yhtä ihana kuin Ässä.
Pulahtanut karvaturilas
Kävimme koko perheen kesken myös ulkoilemassa metsässä ja Ässä pääsi ensimmäistä kertaa kuukauteen vapaaksi. Voi sitä ilon ja riekkumisen määrää, toinen vain juoksi suurta rinkiä ihan täpinöissä. Ässä pääsi myös vihdoin heittämään talviturkkinsa meren aaltoihin.
Ässää surettaa, kun ei pääse yrityksistä huolimatta ihmisten perässä kiipeämään puuhun
Marsusetkin näyttivät voivan erinomaisesti, ja pääsivät jo ulkoilemaankin säiden suosiossa. Mustikki ja Tirri olivat kauhusta jäykkänä upouudessa paikassa, mutta Rambon esimerkillä kaikki pian nyhtivät ruohoa suuhunsa. Kohta nekin pääsevät taas tilavaan aitaukseensa kotiin!
3 kommenttia:
Reissuilta palaaminen on tavallaan haikeaa mutta oih se tunne kun näkee karvanaamansa pienen tauon jälkeen. <3 Hienoa, että kaikki oli mennyt elukoiden kanssa hyvin. On se jotenkin huojentavaa kun aina kun jättää eläintarhansa jonkun toisen vastuulle, vaikka kuinka 110-prosenttisesti luottaisi hoitajiin. Mää tykkäsin niin reissuilla, kun puhelin pysyi ihan hipihiljaa eikä tarvinnut jännätä onko eläinten kanssa kenties nyt jotain sattunut. :-D
Tervetuloa monta kokemusta rikkaampana takaisin!
Tuo on mahtavan kiva kuva, jossa Ässä yrittää kiivetä puuhun!
V: Oli se kummallista nähdä taas Ässä, ensimmäisenä ihmettelin jotta ompas se karvainen ja pieni.. Mutta yhtä iloinen jaloissa pyörijä se on edelleen! Hih. Sanos muuta, hyvät luotettavat hoitajat eläimille ovat kyllä painonsa arvosta kultaa!
HP: Kiitos, monen monituista kokemusta sieltä mukaan tarttuikin. Hetken jo tosiaan näytti siltä, että se sinne pääsisikin :)
Lähetä kommentti