Tarinoita reissusta part 1

Reissulla oli kova ikävä omia karvanaamoja, joten lohtua piti hankkia milloin mistäkin eläinkontakteista. Tähän kirjoittelinkin reissulla vastaantulleista elukoista, ehkä samaan syssyyn ohimennen jotain reissustakin.

Saksa Bremen

Ensimmäinen kohteemme reissussa oli Saksan Bremen, joka sijaitsee Pohjois-Saksassa. Saksaan menimme Ryanairin halpislennolla ja varsinainen reilireissu alkoi siis täältä. Emme ehtineet olla Bremenissä kuin kaksi yötä, mutta kaikenlaista tuli nähtyä.

Bremenissä oli kivan kuuloinen Bürger Park, jossa kävimme. Kyseessä on siis yli 200 hehtaarin puistoalue, jossa meni erilaisia kävelyteitä ja polkuja. Puistossa oli myös mm. ravintola, leikkipuisto ja kotieläinpuisto. Kotieläinpuistosta löytyikin jotain uskomattoman ihanaa:

Nimittäin marsuja! Siellä ne asustelivat ympäri vuorokauden aidatussa aitauksessa, kipitellen välillä mökkeihinsä. Oikeaa marsun luksuselämää, saada laiduntaa ympärivuorokautisesti kavereiden kanssa. Oli puistossa toki muitakin eläimiä.

Puisto itsessään oli myös tosi nätti, tuollaisia polkuja olisi kiva lenkkeillä koirankin kanssa. Puistossa oli kielletty koirien irti pitäminen, mutta paljon siellä lenkkeili ihmisiä koirineen. Yllättävää oli se, että suurin osa koirista näytti olevan suuria koiria kuten boxereita tai saksanpaimenkoiria ihan keskustassakin. Muutamilla oli myös ihan kunnon kuonokopat. Luulisi kaupungissa asuvien suosivan enemmän pieniä koiria, joiden kanssa voisi matkustaa helpommin julkisillakin. Yhtään koiraa ei tosin ratikassa nähty, vaikka eipä Suomessakaan koiria hirveästi busseissa istu.

Hollanti Amsterdam, Sveitsi

Junalla jatkettiin matkaa Amsterdamiin, jossa yövyimme keskustan ulkopuolella leirintäalueen tyyppisellä paikalla muistaakseni kolme yötä. Amsterdamista jatkettiin yöjunalla Interlakeniin Sveitsiin.

Amsterdamissa ei koiria suuremmin näkynyt. Siellä oli tosin myös suuret juhlat (Queen's Day), jotka olivat vähän kuin festarit. Eipä sellaisissa koiran kanssa paljoa huvittaisi liikkuakkaan, lasinsirujakin oli milloin missäkin. Ainoiksi eläinkontakteiksi jäikin leirintäalueemme hullut sorsat, jotka puolikesyinä vahtasivat ihmisiä pullankiilto silmissään. Ne jopa juoksivat perässämme, kun yritimme juosta niitä karkuun. Ja nähtiinhän me huvipuistossa käydessämme lisää kotieläimiä.

 Siinä se jaksoi päivystää kuin pahinkin kerjäläinen

 Vuohia sai silitelläkkin, jos suostuivat tulemaan aidan toiselle puolelle.

Hollannissa oli myös kummallista se, miten ihmiset pitivät takapihoillaan vuohia tai lampaita. Myös monet ruohopläntit kaupungeissa oli käytetty niin, että siellä laidunsivat lampaat tai lehmät. Samaa näkyi myös Sveitsissä, jossa lehmiä oli milloin missäkin. Se oli oikeastaan aika mukavaa, oli jotenkin rauhoittavaa katsella lehmien ja lampaiden laidunnusta. Melkein kuin maalla olisi ollut..

Sveitsissä oli tietysti myös komeita vuoria. Alhaalla näkyvä kaupunki on Interlaken.

Tällaisia tarinoita reissun alkuosasta. Myöhemmin ajattelin kirjoitella reissun loppuosan eläimistä, joiden tapaaminen ei sitten pääsääntöisesti ollut niin mukavaa.. Kaikissa maissa ei eläimillä ole asiat yhtä hyvin kuin Suomessa.