Tänään käytiin Ässän kanssa ortopedi Juha Kalliolla katsomassa tätä Ässän tilannetta. Ässähän on oireillut jo kaksi edellistäkin talvea ja multa loppui keinot, miten sitä voisi enää hoitaa. On käyty hierojalla hoidattamassa selkäjumeja, ostopaatilla hoidattamassa rankaa ja yritetty itsekkin hieroskella ja hoitaa kotona. Viimeisimpänä käytiin eläinlääkärillä, josta saatiin kipulääkekuuri. Lopulta hakeuduin kaverien kehotuksesta ortopedin juttusille, kun pysyvää apua ei muualta tuntunut saavan. Seuraava on suoraan kopioitu meidän hoitokertomuksesta:
"Ässä tuotiin vastaanotolle liikuntavaikeuksien takia. Ässällä on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa liikkumisen suhteen ja Ässältä on jo nuorena todettu polvilumpioiden luksaatio (sen totesi eläinlääkärimme rokotuksilla pentuna). Agility on jouduttu lopettamaan kipeytymisen takia. Takajalkojen liikevirheistä, asennosta ja liikuntahaluttomuudesta päätellen vaivaa on edelleen.
Ässä liikkuu ulkona takapäästään hyvin jäykästi. Ässä ei pysty nopeampaan raviin lainkaan, vaan jatkaa liikkumista vauhdin noustessa niin, että etujalat ravaavat ja takajalat laukkaavat. Liikuntatapa on tyypillinen erilaisissa takaselän tai takajalkojen kiputiloissa, lonkkaviassa tai polvivaivoissa. Selkä on aiemmin kuvattu ja kuvissa ei erotu poikkeavaa.
Ontumatutkimuksessa etujalkojen hauislihakset ovat voimakkaasti kipeytyneet ja jäykät vielä rauhoitettunakin. Ilmiö liittyy painorasituksen jakautumiseen liikaa etujaloille takajalkojen toimintakyvyn ongelmien takia. Selkälihakset ovat vahvat, syvät vatsalihakset ovat ylikorostuneet ja kipeät laukkaamalla liikkumisen takia. Takajalkojen lihaskipu on polvien kontroillointiin liittyvää. Reiden etuosan lihakset ovat kipeät, koska ne pitävät koko ajan polvilumpiomekanismia jäykkänä polvien mekaanisen toiminnan tukemiseksi. Tämä selittää myös sen, että liukas sää ja lisääntynyt "varomisen tarve" kipeyttää jalkoja, vaikka polvissa ei ole vielä merkittävää nivelrikkoa. Molemmissa polvissa on lateraalinen luksaatiotaipumus ja oikeassa polvessa polvilumpio luksoituu vasenta herkemmin. Polvilumpiot luksoituvat molemmissa jaloissa joka askeleella, ellei Ässä kontrolloisi polvilumpiota lihaksia kiristämällä. Mekaaninen kulmausvirhe polvissa luustorakenteen ja polvilumpiomekanismin välillä ei ole kovin voimakas, mutta polvilumpion telaura on kovin matala. Tällöin polvilumpio luksoituu hyvin helposti ja sinänsä lievin oirein, eikä esim. polvilumpiovaivalle tyypillistä polven lukkiutumista ilmene. Polvilumpioiden sivusiteiden myötääminen luksaation edetessä aiheuttaa myös sen, että luksaatio ei aiheuta dramaattisia oireita eikä myöskääm ole provosoinut kovin nopeasti nivelrikkoa.
Lonkkien tilanne kontrolloitiin röntgenkuvissa. Hyvästä tutkimuslausunnosta huolimatta nivelissä on ollut turhan paljon löysyyttä ja lonkissa on jo alkava nivelrikko. Myös polvilumpioiden luksaation varominen, lihaskireys ja asentovirhe edistävät lonkkien kulumista ja nivelrikkoa. Ajan myötä ne altistavat myös polvea mm. eturistisidevauriolle.
Ässän oireet johtuvat epäilemättä polvilumpion luksaatiosta ja lihaskireydet ja liikevirheet, joita vaivasta seuraa, kipeyttävät Ässää omalta osaltaan. Tämän vuoksi polvet kannattaa korjata leikkauksella, jossa polvilumpiomekanismin alakiinnityskohtaa (sääriluun etuharjanne) siirretään sisemmäs ja polvilumpion telauraa syvennetään. Leikkaushoidon ennuste ei ole sataprosenttinen, mutta todennäköisesti polvista saadaan toimintakuntoiset ja jatko-ongelmat voidaan välttää.
Lonkat saattavat aiheuttaa liikkeellelähtöjäykkyyttä tai olla jo kipeät, joten Ässälle annetaan nyt myös cartrophen kuuri joista ensimmäinen pistos annettiin jo vastaanotolla, loput pistokset saatte mukaan. Leikkaushoito kannattaa varata ajoissa lähiviikoille, niin polvi ehtii jo hiukan kuntoutua ennen pennun tuloa. Oikea polvi korjataan ensin."
Ortopedi oli mukava ja selitti hyvin ja havainnollistaen miten ja miksi Ässän kroppa toimii niinkuin se toimii ja mikä on pielessä. Käynnistä jäi sellainen olo, että nyt vihdoin ymmärrän Ässän oireita ja vikoja, sekä niiden syitä. Ja että nyt se vihdoin saa sellaista hoitoa, että voisi tulevaisuudessa elää kivuttomasti.
Näin ollen varasin Ässälle leikkausajan jo tämän viikon perjantaille, onneksi saatiin se näin pian. Nyt Ässä ehtii jonkin verran toipuakin ennen pennun tuloa. Seuraava polvi leikataan sitten edellisen parannuttua, joten Ässä joutuu olemaan sairaslomalla suunnilleen syksyyn saakka.. Se on aika pitkä aika koiran elämästä. Mitenköhän spanielin (ja omakin) pääkoppa kestää pitkän toipilasajan. Toisaalta mukavaa, että pentu on tulossa maaliskuussa, saadaan muuta ajateltavaa ja piristystä tänne toipilasajalle. Eipä käy aika tylsäksi pennun ja toipilaskoiran kanssa vekslatessa..
14 kommenttia:
Ikävä, että joudutaan leikkaamaan, mutta varmasti helpottaa tieto, että jotakin asialle tehdään ja se tuo helpostusta koiralle.
On muuten hyvännäköisestä yhdistelmästä tulossa pentu, piti vähän vakoilla :-) Oletko ajatellut, että harrastaisit tulevalla pennulla enemmän ns. metsästyslajeja?
Mistä yhdistelmästä pentu tulee, onko täällä erikseen joku postaus tulevasta pennusta? :)
:( Meillä ainakin on ollut iso apu leikkauksesta. Kuntoutus on pitkä ja toipilasaika on varmasti rankkaa, mut siitö selviää ja se on sen arvoista. :)
Tarjoat paljon älyllistä tehtävää, niin energia pääsee purkautumaan. Kunhan vaa nyt Ässä saa terveemmän elämän jatkossa! :)
Hyvä juttu, että saitte noin selkeän diagnoosin ja hoitoehdotuksen Ässän vaivoihin! Ässälle varmasti vielä koittaa kivuttomampi elämä. :)
Kaikkea hyvää Ässälle operaatioon <3
Voimia sulle kaverin hoitamiseen, toivottavasti saatte toipumisen jälkeen ottaa rennommin lihaksin kuin tähän asti...
Tekstissä on välillä vilahdellut Ässän epäsosiaalisuus, joka osittain on ilmeisesti johtunut kipeistä paikoista, mutta myös huonoista koirakokemuksista. Yritin etsiä teksteistä, mutta ei nyt sattunut yhtäkkiä silmään, eli onko Ässälle sattunut pentuna jotakin, minkä takia rähähtelee toisile koirille?
Syy miksi kyselen on, että meille kävi niin ikävästi, että isompi koira kävi kimppuun. Hauvamme on ennenkin arastellut isoja koiria ja eihän tämä auta yhtään asiaa. Meidän koira on aina väistänyt toisia, mutta nyt pelottaa että käykin niin, että alkaa puolustamaan itseä jos tuntee olonsa uhatuksi (että alkaisi käydä kiinni toisiin).
Voi Ässä-parkaa kun leikkaukseen joutuu, mutta varmasti kiitos seisoo jälkeenpäin! Tsemppiä tulevalle toipilaalle ja kotijoukoille.
Ja onnea tulevasta pennusta, yhdistelmää en tiedä mutta huhupuheiden perusteella kuulostaisi tosi mielenkiintoiselta pentueelta! :)
Olipas diagnoosi :( tosi harmi että lonkkiin on alkanut jo rikkoa tulemaan. Toivottavasti leikkauksesta on apua ja vaivat helpottuvat!
Olipas tähän tullut monta kommenttia! Kiitokset kaikille kommenteista :)
Anonyymi 1: Niinhän se helpottaa, eipä tarvitse ensi talvella enää käydä tätä kipuruljanssia enää läpi, toivottavasti.
Hienoa salaapolisin työtä :D Pennusta olen suunnitellut harrastuskaveria ensisijaisesti agiin, tokoon ja koiratanssiin. Mejää myös aion tehdä. Metsästyksestä olen kiinnostunut (niinkuin nyt yleensäkkin kaikista koiralajeista), mutta aika näyttää aletaanko sitä treenailemaan ja missä määrin. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia taipumuksia pennulla olisi siihen suuntaan.. Saattaa kuitenkin olla, että aika ei riitä kaikkeen.
Anonyymi 2: Vielä en ole tehnyt pennusta postausta, vaikka osa on hoksannut näköjään ilmankin mistä pentu tulee :D Ehkä pelkään kaiken heti menevän mönkään, jos alan liikaa hehkuttamaan ja huutelemaan pentueesta. Pennut kuitenkin täyttävät kohta jo 4 vk ja huomenna mennään niitä katsomaan, joten ehkä tässä vaiheessa uskaltaa jo vähän hehkuttaa: meille on varattu pentu Speck Line kennelistä I-pentueesta.
Wiivi: Kiitos tsempityksestä :) Olet yksi niistä kolmesta ihmisestä, jotka suosittelivat tuota ortopedille menoa meille. Kiitos siitä! Nyt saadaan vihdoin kroppa kuntoon.
Veera: Sanoppa muuta :) Tätä olen toivonut jo pitkään: selkeää diagnoosia ja hoitoa vaivoihin, jotta Ässän ei tarvitsisi elää jatkuvassa kivussa.
Mai: Kiitos <3 Voimia tarvitaan, kyllä leikkaustieto järkytti, vaikka olikin odotettavissa. Tilannetta helpottaa ajatus, josko jo enstalvena saataisiin elää kivutonta ja jumitonta elämää.
Anonyymi 3: Ässälle on sattunut pentuna useampiakin ikäviä koirakokemuksia, lähinnä koska vein sitä koirapuistoon, jossa pari vanhempaa koiraa röykytti sitä. Ikinä mitään ei sattunut (puremia tai muuta), mutta Ässää jyrättiin ja se pelkäsi (tämän olen tajunnut vasta myöhemmin). Kun se kasvoi isoksi, se alkoi pitää muut koirat poissa rähinällä, ettei sitä taas jyrättäisi. Se siis on epävarma. Ässä ei tosin ikinä pure, se vain huutaa.
Ässää olen vanhemmalla iällä totuttanut ystävällisiin koiriin ja ihan ruoalla palkannut ja kehunut sitä, kun se voi mennä toisten lähelle räyhäämättä. Myös väistämisestä olen kehunut sitä, koska olen yrittänyt opettaa sille, että jos toisesta koirasta ei pidä, voi itse lähteä pois ja katkaista tilanteen. Aikuisiän hyvät koirakokemukset ovat auttaneet Ässää paljon ja siitä on tullut sosiaalisempi. Kipu kuitenkin vaikuttaa merkittävästi sen sosiaalisuuteen, koska kivuliaana siitä tulee ärtyneempi, lyhytpinnaisempi ja se reagoi kaikkiin ärsykkeisiin jopa suhteettoman kovalla reaktiolla. Kivuttomana sen on helpompi olla ystävällinen toisille. Toki se on epäluuloinen edelleen varsinkin tietynlaisille koirille ja sillä menee aikaa tutustua uusiin koiriin. Isossa laumassa lenkkeillessä se usein suhtautuu muihin vain välinpitämättömästi.
En tiedä millainen koira teillä on, mutta voin lohduttaa ettei peli ole välttämättä menetetty. Tärkeää on itse pysyä rauhallisena, ettei koira reagoi omistajan jännitykseen. Koiraa ei myöskään saisi pakottaa menemään tervehtimään muita koiria, jos se ei halua. Silloin voidaan katsella ja ihmetellä sivummalla ja koiraa voi kehua kun se on rauhallinen. Jos/kun koira menee tervehtimään muita tai käyttäytyy muuten rauhallisesti ja ystävällisesti muiden seurassa voi sitä kehua ja antaa nameja. Mielestäni koiran ei tarvitse olla kaikkien kaveri, kunhan se pystyy sietämään muita koiria rauhallisesti (eri asia tietysti, jos muut ryysivät päälle tms.) Ennenkaikkea kannattaa välttää tilanteita, missä koira joutuu puolustamaan itseään, esim. jos toinen koira ei ymmärrä koiranne väistöyrityksistä sen haluavan olla rauhassa ja jatkaa ryysimistä ja ahdistelua, kannattaa mennä itse väliin ja häätää toinen koira pois. Jos omistaja on koiran turvana, koiran ei tarvitse puolustautua itse.
Nämä jotain juttuja, mihin itse olen kiinnittänyt huomiota Ässän kanssa :) Ohessa jotain linkkejä, joista ehkä voisi olla apua. Saa muhun ottaa mailillakin yhteyttä, jos haluat vielä kysyä jotain tai tarkennuksia meidän kokemuksista :) anneliinius@hotmail.com
http://tteppo.blogspot.fi/2013/10/muutama-ohituskaytosta-koskeva.html
http://www.kumikana.org/koulutus/rauhoittavat_eleet.php
http://www.kumikana.org/koulutus/ohittaminen.php
Tsemppiä teille koiranne kanssa!
Jemina: Kiitos tsempityksestä! Toivon tosiaan, että leikkauksien jälkeen täällä alkaisi uusi kivuton elämä :)
Yhdistelmä on toden totta mielenkiintoinen, siinä on aikalailla mun haluamani asiat (eli terveys, terve pääkoppa ja harrastuspotentiaaliakin löytyy) kunnossa. Eikä yhtään haittaa, jos turkista kasvaisi helposti hoidettava.. ;) On muuten polvetkin tutkittu vanhemmilta, joten toivottavasti tämä jäisi tämän talouden viimeiseksi polvisavotaksi.
Jannika: Jep, tuo lonkkajuttu tuli minulle ihan puskista, olin aina ajatellut ainakin niiden olevan kunnossa. Saatiin lääkäristä mukaan cartrophen kuuri, jonka pitäisi auttaa tuohon nivelrikon alkuun hyvin. Nyt vaan sormet ristissä leikkausten ja paranemisen onnistumiseksi!
Kaikki sanottavani onkin jo noissa edellisissä kommenteissa, joten jään vaan pitämään peukkuja Ässälle!
Teidät on haastettu :)
http://pinseriliiga.blogspot.fi/2014/02/meidan-blogimme-on-haastettu.html
HooPee: Kiitokset sinullekkin vielä tsempityksestä!
Cyrax: Kiitokset haasteesta! Eiköhän tässä Ässää parannellessa ole aikaa vastailla haasteeseenkin.
Oi ja voi ja onnea!
Liian pitkiä aikoja, etten oo käynyt täällä lukemassa...
Tsemppiä toipumiseen <3
Ja onnea tulokkaalle! <3 On hienosta yhdistelmästä!
Lähetä kommentti