Sopivasti onnellinen pentu

Arki menee nopsaan töissä ja koirien kanssa touhutessa. Parina päivänä ollaan saatu lenkkiseuraa mäykkytriosta Milasta, Niilosta ja Unosta. Oheiset lenkkikuvat siis sieltä. Femma kävi myös lyhyesti tapaamassa 7 viikkoista bortsupentua Kidettä, josta tulee tulevaisuudessa sen ystävä. Nyt koko ja vauhtieroa oli vähän liikaa, joten leikit pitää jättää myöhemmälle.

 Mäykkykaverit. Ylhäällä Niilo, alhaalla Uno ja takana Mila.

Femma kasvaa edelleen kovaa vauhtia huidellen jo kahdeksan kilon paikkeilla. Millainen roikalehan siitä vielä muotoutuukaan, minä kun toivoin siroa pientä agilitykoiraa. ;) Eivaan, kyllä nämä harrastukset valikoituvat vähän koirankin mukaan. Nythän neito on väläytellyt jo aikamoista intoa riistaa kohtaan, joten saa nähdä kuuluuko metsästyshommelitkin tulevaisuuden harrastusvalikoimiin. Ainakin jollain tavalla aion asiaan perehtyä tyttelin kanssa ihan hallittavuuden parantamisen kannaltakin. Myös pelastuskoirapuoli on lähiaikoina alkanut vetää taas puoleensa, siskonsa Ilohan aloitti nyt pekon alkeiskurssin. Meillä tulevaisuuden harrastukset ovat vielä päättämättä tai sitten tehdään vähän kaikkea kuten Ässänkin kanssa. Toko on ainoa satavarma harrastus, johon Femman kanssa aion ryhtyä ihan kokeisiin tähdäten.

Tästä näkee vähän kokoeroa, kuvassa Femman kanssa kääpiömäykky Uno, vasemmalla Mila.

Vielähän pentu ei varsinaisesti harrasta juuri muuta kuin arjen ja yhteistyön opettelua. Hihnassakävelyssä on vielä kovasti hiomista kuten myös pikkulintujen bongailussa ja fanittamisessa. Sisäsiisteys sen sijaan on hyvällä mallilla ja muutenkin penneli on ihanan yhteistyöhaluinen. Ollaankin nyt käyty toko- ja koiratanssitreeneissä pienen kanssa leikkimässä, hömpöttelemässä ja harjoittelemassa kontaktia. Hirveän hienosti tyyppi pystyy jo keskittymään muhun muiden koirien läsnäollessa. Järjestelmällistä temppujen opettelua en ole vielä osannut käynnistää, vaikka osaa tuo istua käskystä, mennä maahan vihjeestä, tulla luokse, ottaa itse hienosti kontaktia ja seurata mua hienosti kontaktissa (oikeaa seuraamisen paikkaa ei olla vielä opeteltu). Ja jotain kosketuskeppiä ja -alustaa ollaan treenailtu aina välillä. Parin viikon päästä mennään pentukurssille, joten ehkäpä sitten tulee opeteltua enemmän näitä temppujakin. Mulle arjen sujuminen on todella tärkeää, joten tällä hetkellä keskitän mieluusti suurimman osan energiasta arkikäytöksen opettamiseen. Se kun ei ihan hoidu pelkästään Ässältä mallioppimalla..

 Mäykyiltä mallioppiminen onnistuu, kunhan riistainnostuksen unohtaa. Ylhäällä Mila alhaala Uno.

Kaiken kaikkiaan Femma on kovin iloinen ja kaikki rakastava tyyppi, josta vauhti ei tunnu loppuvan. Ei sitten millään. Energiaa piisaa ja pienelle pitää järjestää tarpeeksi ulkoilua ja tekemistä tai sisällä alkaa tavarat saada vähän liikaakin kyytiä pennelin roudatessa niitä paikasta toiseen. Ja sehän roudaa ihan kaikkea vaatteista ja ruokakiposta lähtien mun kännykkään ja avaimiin. Mitä tärkeämpiä ja enemmän multa haisevia tavaroita, sen parempi (silloinhan huomio on yleensä taattu). Nyt vaihtuu sopivasti hampaatkin, joten niitä tavaroita mielellään saatetaan myös vähän jyrsäistä. Niinpä mulla on nyt uusi puhelin, sillä edellisen kosketusnäyttö meni pirstaleiksi pienten naskalihampaiden sykkeessä. Silmälasit sain onneksi pelastettua ja ne nyt muutenkin on melkein kokoajan päässä. Mutta on se vaan niin autuaan onnellinen ja pollea, kun sitä menee kehumaan vaikka luidensa kantamisesta. Silloin se hyppää vasten ja tunkee luuta mun naamalle: "näetkö nyt varmasti kuinka hieno olen" ja on iloisin hieno pieni koira koskaan. En tiedä saanko sen nyt tällä tekstillä kuulostamaan joltain hirmuenergiseltä kauhukakaralta, mutta musta se on aika ihana hauska villi pieni kanniskelija spanielipenikka. Meidän Pikkurakki.

Pikkurakki on taas harrastanut lempipuuhaansa eli lätäköissä rypemistä.

Muutamia muita juttuja:

Aiemmin kirjoittelin Femman yöherättelyistä, kun tyyppi alkoi nousemaan auringon mukana jo viiden aikoihin. Ongelma ratkesi lopulta laittamalla pentu keittiöön (jossa myös yksinolonsa viettää) portin taakse öiden ajaksi. Hieman oli minulle vaikeaa laittaa pentu toiseen huoneeseen, mutta hyvät yöunet korvasivat mielipahan. Nyt ollaan yritetty ottaa pentu parina yönä makkariin taas nukkumaan ja arkena se tuntuukin toimivan. Pennun oma herätyskello on säädetty puoli seitsemäksi, joka toimii arkisin ihan hyvin, mutta viikonloppuisin ei niinkään. Jatkoa pitää siis vielä hieman miettiä.

Femma on tällä hetkellä hyvin koirasosiaalinen ja tykkäisi kaikista. Sillä on muutamia kummia tapoja, joita kaikki eivät ehkä kuitenkaan arvosta. Kun joku rähähtää sille, se aloittaa hirveän mielistelyn eikä ymmärräkään välttämättä ottaa etäisyyttä, joka ehkä oli ärähdyksen tarkoitus. Sillä on myös tapana laittaa erityisen miellyttävien tuntemattomien koirien poskeen oma poskensa, jossa se pitää sitä jonkin aikaa. Tämä on näyttänyt muita koiria vähän hämmentävän ja ehkä jopa inhottavan moinen läheisyys. Kaverin chihu tekee samaa, mutta vain harvoille sen lemppareille koirille ja ne tekevät sen yhteistuumin yhteisymmärryksessä. Nämä Femman toimet pitää ottaa huomioon omaa tilaa tarvitsevien koirien kanssa, ettei tule turhia rähähdyksiä. Ehkä Femma vain on hyvin tuttavallinen tyyppi ja haluaisi heti olla kaikkien paras kaveri. Totaallinen vastakohta Ässälle siis.

"Omaa rauhaa kiitos ja kamera pois!"

Huomenna lähden viikoksi työreissuun lounaisrannikolle kotihuudeille päin. Luvassa rankkaa yötyötä, joten Femma lähtee viikoksi kasvattajaansa terrorisoimaan (terkkuja vain sinne! ;)). Ässä taas menee vanhemmilleni nauttimaan viikon hermolomaa pennusta.