Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.
Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:
"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."
Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.
Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.
Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.
ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.
9 kommenttia:
Pala nousi kurkkuun kun tätä kirjoitusta luin. :-( Voi, miksi eivät mene kortit tasan? Olette Ässän kanssa käyneet läpi sellaisen ruljanssin että niin kovasti, kovasti haluaisin nähdä lopussa seisovan kiitoksen: kivuttoman ja onnellisen loppuelämän Ässällä ja leppoisat ja murheesta vapaat yhteiset hetket. Surettaa kun ei koiran hyvinvoinnista ja terveydestä välittäminen ja suuri vaivannäkö sen eteen aina korreloidu lopputuloksessa. :-/ Mutta mutta, en voi kuin sydämestäni toivoa, että teidän onni vielä kääntyisi ja tilanne muuttuisi!
Edellisen kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Omat sanat tuntuu köykäisiltä, joten toivotan teille vaan pelkkää parempaa syksyä kohti <3
Voih, niin surullista. Varsinkin kun kipulääkkeistä huolimatta liikkuminen ei ole sitä, mitä pitäisi. Mitenkä sitten ilman kipulääkettä pystyisi ollenkaan liikkumaan? Ihan parku tulee.
Onko sinulla vertaistukea tässä Ässän tilanteessa, joku toinen, joka olisi koiransa kanssa samaa läpikäymässä?
Ja onnittelut siitä, että olet löytänyt marsuillesi uuden ja hyvän kodin!
Voi pientä Ässää :(. On se koiran sairastaminen vaan niin syvältä sieltä ittestään. Niin mahdotonta tietää miltä koirasta oikeasti tuntuu.
Paljon peukutuksia, että Ässän selkä ja kroppa tuosta vielä alkaa toimia.
Kiitos kaikille kommenteista. Mieltä lämmittää, kun niin moni kannustaa Ässää paranemaan, vaikka tulevaisuus synkältä näyttääkin.
Veera: Kiitos. Ikäväksi suurikaan yritys ei aina takaa onnistumista :( Pää on aika pyörällä, kun hetken on ihan varma lopun olevan lähellä ja välillä toivo pilkahtaa jostain sammuen kuitenkin. Vähiten haluan Ässän kärsivän turhaan.
Mai: Kiitos kovasti <3 Vielä yritän jaksaa toivoa, jos tämä selän mobilisointi kuitenkin auttaisi.
Hanne: Niinpä, kun edes kipulääkkein voisi elää normaalia elämää, mutta kun ei.. :( Ilman kipulääkkeitä olisi todennäköisesti kovin kipeä, vihainen kaikille ja täysin haluton tekemään mitään. Pieni vähennyskin aiheuttaa jo liikkumisen loppumisen.
On tässä onneksi vertaistukea saanut ihanilta treenikaverilta, joilla on samanlaisia kokemuksia. Chihutyttöjen omistaja on myös toiminut isona vertaistukena, kun molemmat tytöt ovat olleet huonossa voinnissa :(
Kiitos, olen tosi iloinen marsujen hyvästä kodista.
Jemina: Näinpä. Sitä voi arvuutella koiran kivun määrää ja tuntemuksia röntgenkuvilla ja käytöstä arvioimalla ja mennä silti ihan metsään. Ja niin helposti sitä kuitenkin sokeutuu oman koiransa käytöksen muutoksille. Yksi suurin pelkoni onkin, että Ässä kipulääkkeistä huolimatta kärsii. On vaikeaa elää epätietoisuudessa, kun pelkää jo pelkän elon olevan kituutusta. Sellainen on ihan vihoviimeinen asia, mitä omalle koiralleen haluaa aiheuttaa.
On se aina niin kamalaa kun oma koira ei voi hyvin. Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu, kun mekin olemme Ronjan kanssa kamppailleet jos jonkinmoisten terveysongelmien kanssa.. 1,5v iässä kuvattiin alkava nivelrikko, sitten alko vaikeat valeraskaudet, iho-ongelmat, kasvain ja kaikki ne tulehdukset.. nyt tutkitaan koiraa hengitysvaikeuksien takia :( pidän teille peukut pystyssä! ♥
Teilläpä on ollut vastoinkäymisiä, niinkuin meilläkin valitettavasti :( Nivelrikko 1,5 vuotiaana kuulostaa aika kamalalta.. Siitä olenkin onnellinen, että Ässän sairastelut alkoivat pahemmin vasta hieman myöhemmin. Saatiin sitten edes muutamia hyviä vuosia yhdessä nauttia ja tehdä. Vaikka olihan silläkin pissaongelmia ja korvatulehduksia, mutta ei mitään näin vakavaa kuitenkaan.
Pidän myös teille peukkuja, toivottavasti koiranne tervehtyy!
Koiratanssipiireistä joskus eksyin teidän blogiin ja nyttemin tähän kirjoitukseen. Oman selkäongelmaisen kanssa on tullut käytyä läpi kaikenlaista ja suosittelisin kokeilemaan erilaisia hoitomuotoja - toki tilannetta kokonaisuutena osaat parhaiten arvioida itse! Fyssareissa on eroja - sen lisäksi osalla paras apu on osteopaatti (Piira), akupunktio (kannattaa ehdottomasti kokeilla!!) tai lihasjumeja helpottamaan vaikka laser. Tärkeintä on löytää se oman koiran vaivoihin sopivin hoito. Joskin jossain tapauksissa mitkään hoidot ei enää kummemmin auta, eikä koiran kipuilua tietysti kannata pitkittää ihmeparantajaa etsiessä. Toivon mukaan joku ratkaisua toisi teille vielä lisää yhteisiä hetkiä!
Kiitos vinkeistä! Meillä on käyty kaikenlaista läpi jo ennen Ässän leikkausta, ollaan käyty hierojalla, eräällä toisella fyssarilla sekä kahdella osteopaatilla (joista toinen oli Kaiperla, Piiralla ei olla käyty). Onhan noista apua ollut aikoinaan, mutta vain hetkeksi. Polvileikkauksen piti korjata tilanne, mutta näin ei ole käynyt. :(
Itse en jotenkin jaksa enää uskoa hoitojen parantavan Ässää, mutta katsotaan nyt mitä tutkimukset tuovat tullessaan :( Ongelmia on ollut niin kauan enemmän tai vähemmän, liekö kroppa jo yksinkertaisesti liian sökö parannettavaksi. Ikävintä onkin tämä ainainen elämän rajoitus ja mitä se tekeekään Ässälle, kun toinen haluaisi vain juosta..
Olisi mielenkiintoista kyllä kuulla tarkemminkin sun kokemuksia, millaisia selkävaivoja koirallasi on ollut ja millainen on vointi hoitojen myötä?
Lähetä kommentti