sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Muutoksen tuulia


Hirmuisen pitkä blogitauko tähän väliin, joten kerron heti ekaksi kaksi tärkeintä asiaa: muutto suoritettu onnistuneesti ja Ässän vointi on nykyisin jopa hyvä!

Ensiksi lyhyesti muutosta. Ässä lähti muuttoa pakoon vanhemmille, ettei sen tarvinnut mahdollisesti kipeänä kärsiä lisästressistä ja muusta sählingistä. Lisäksi meidän muuttoapulaisemme (kiitokset heille ja muillekkin suuresti avusta!) toivat mukanaan omat koiransa, joten eihän siitä sopasta olisi tullut yhtään mitään: yksi karkaileva koira, kaksi jatkuvalla syötöllä painivaa kakaraa ja siihen päälle vielä kaikkia vihaava Ässä. Joten Ässä meni äidille ja kaikilla oli parempi mieli.

Femma sen sijaan sai olla muutossa mukana ja oikein pätevänä olikin. Pienenä koirana (vaikka se nyt näyttääkin pentukarvansa kanssa hirveän muhkulta) sen sai tungettua täyteenkin autoon ja osasi se kohtalaisen kiltisti odottaa alun vastaväitteistä huolimatta uudella asunnollakin. Pientä levottomuutta oli muuton jälkeen ilmassa yksinolojen suhteen, joka esiintyi lähinnä minun vahtaamisenani, mutta sekin tuntuu jo jääneen. Oma piskuinen piha on ihan parasta ja naapurin linnunruokintapiste vielä parempaa.

  
Pieni muuttoapulainen pelkäsi jäävänsä kyydistä! Myös uuden kämpän sauna on parasta, sinne pitäisi aina päästä mukaan löylyihin. Kumma koira.

 Jinna tuli muuttoavuksi viihdyttämään Femmaa takapihalle ihmisten puuhaillessa.

No nyt on piha!

Viimeksi tänne kirjoitellessani Ässä oli juuri käynyt ortopedilla ja saanut cartrophen kuurin, eli neljä pistosta viikon välein. Eläinlääkärireissun jälkeen käytiin ihan pohjalla, sillä kaksi viikko Ässä kieltäytyi täydellä kipulääkitykselläkin kaikesta lenkkeilystä ihan totaalisesti. Hetken taas jo ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli - pistokset eivät auta, joten selkä lienee ihan totaalisen romu. Kuitenkin kahden viikon eli kolmannen pistoksen jälkeen Ässä eräänä päivänä kuin taikaiskusta oli taas ihan eri koiraa. Lenkille se lähti mielellään ja eräänä päivänä ei olisis suostunut tulemaan sisälle ollenkaan! Kipulääkettäkin uskalsin vähentää puoleen ennenkuin se lähti äidille hoitoon eikä siitä seurannut niin mitään ongelmia. Vielä lenkit eivät mitään kovin pitkiä olleet, mutta puolikin tuntia meni ihan hyvin.


Lenkin loppupuolella poseeratessa jo hieman ilmeestä näki, että alkoi raja tulla vastaan.

Hoidossa ollessaan Ässä pääsikin mökkeilemään ja uimaan itselleen korvatulehduksen. Tällä hetkellä Ässä on ollut ilman kipulääkettä jo pari päivää tehden jopa tunnin metsälenkkejä! Aivan uskomatonta. Toivotaan, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Kova ikävä olisi jo saada karvanaama kotiin.

Tälläiset mökkiterveiset tuli puhelimeen: Ässä kuulemma karkaili veljeni perään tämän mennessä kalaan, joten se piti hakea kanootilla takaisin kotiin. Pääsi se onneksi välillä mukaan kalareissuille.

Muutenkin syksy tulee menemään taas aika haipakkaa. Huomenna lähdetään Femman kanssa viikoksi Utsjoelle kaveria moikkaamaan ja seikkailemaan chihutyttöjen ja Kide-bortsun seuraksi. Jännä reissu siis tulossa. Femma myös pääsi treenaamaan TAMSK:in koiratanssin valkkuryhmään, joten tanssintäytteinen vuosi on tulossa. Syksyllä osallistutaan Femman kanssa impulsiivisille koirille tarkoitetulle kurssille, jolta haetaan hallinta-apuja tälle lintubuumille. Minähän heitin jo hanskat tiskiin sen osalta, että pakko tuota on joskus jossain vapaana pitää. Tämän päätöksen myötä tuli arjesta paljon mukavampaa molemmille, vaikka tuo välillä vapaana ollessaan tykkääkin aiheuttaa harmaita hiuksia tehden jonkun pienen lenksan kauemmas pois silmistä..  Eräällä kurssilla juuri käytiin ja saatiin taas hyviä vinkkejä tuon koulimiseksi, joten ehkä se taas tästä. Vähän kyllä jännittää, onko mulla aikuisena hyvin pelittävä koira vai totaalisesti näpeistä karkaava kuuraketti. Ja paljonko vaikuttaa tämänhetkinen (teini?)ikä ja paljonko tuo vielä itsenäistyy iän karttuessa. Ja ehdinkö siihen väliin koulutuskikkailemaan kääntäen homman vielä omaksi voitoksi. No, se jää nähtäväksi. Kristallipallo olis välillä aikas kiva..

5 kommenttia:

Anniina kirjoitti...

Jumaliste! Mun pesemät lauteet ja heti koira siellä sotkemassa! (vitsi, vitsi)

Hanne kirjoitti...

Hyviä, iloisia uutisia on mukava lukea!
Onnea uuteen tupaan ja koirille runsaasti tsemppiä, varsinkin toipilaalle, Ässälle!

Jannika kirjoitti...

Osaan antaa isot myötätsempitykset teidän riistaongelmalle! Vaikka toisaalta on huojentavaa että muilla on samaa ongelmaa. Viime syksyyn asti olin sitä mieltä että Vik aina mussa ja mietin miksi muiden spanielit pysyy yhtä helposti vapaana kun mun sheltit, kunnes mua valistettiin että Jedillä on huomattavasti korkeampi vietti kun keskivertonäyttiksellä. Onneksi sä oot tarttunut ongelmaan heti, koska mulle kerrottiin vasta kun koira oli kolme, että miten sitä olisi pitänyt kouluttaa... Ei kauheesti Tokion luoksetuloista oo ollut apua :D

Jannika kirjoitti...

Hei kiva auto-correct.... Hitsi kun sitä ei saa pois päältä! Tokion eli tokon :'D

Anne kirjoitti...

Anniina: Meillä saunoo koko perhe ;D

Hanne: Kiitos kovasti!

Jannika: Niin no sä taidat parhaiten tietää nämä fiilikset.. :D Vika ei todellakaan ole aina omistajassa, Ässä on kasvatettu paljon löysemmin ja se ei lähde mihinkään, kun taas tämän kanssa on yritetty ja yritetään vastakin ja on mitä on. Välillä pysyy hienosti lähellä ja välillä on vaan liian hyvät hajut ja pitää käydä koukkauksia kaukana. Ei aina niin kovin kiva.

Täytyy myöntää, että en minä tiedä miten tätä pitäisi kouluttaa, varmaan sitten parin vuoden päästä osaisin sen sanoa. Mutta tietoa ja apua on haettu ja saatu, joten näillä mennään ja katsotaan miten onnistuu.

Sitä olen miettinyt, miten tämä eroaa käyttiksestä, kun ne kuitenkin tunnutaan saavan pysymään kivasti kuulolla ja lähellä vapaana (tai tällainen mielikuva minulle on muodostunut, mikä lienee sitten todellisuus). Paljon on varmasti koulutuksesta kiinni, mutta johtuukohan jotain ominaisuuksistakin? Vaikka turhapa sitä lienee vatvoa, kun yksilöitä nämä on kaikki.