Lonkkia kolottaa

Kauan Ässä pärjäsikin ilman kipulääkettä, mutta nyt on taas tarvinnut turvautua kivunlievitykseen. Aluksi huomasin siinä lenkeillä haluttomuutta ja köpöttävää liikkumista, mutta silloin venytykset vielä sujuivat hyvin ja selkäkin oli ihan ok. Lonkkien suunnalta löytyi kipeitä kohtia, joita hieroskelin. Tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt jo heittää kipulääke kehiin ja lyhentää lenkit, mutta kokeilemallahan sitä vasta oppii. Jatkettiin siis lenkkejä normaalisti ja Ässän kulkeminen meni entistä huonommaksi ja haluttomaksi. Siinä vaiheessa, kun se alkoi lenkillä huudella ihmisille (tämä kaikki siis tapahtui muutamien päivien sisällä, en sentään viikkoa odotellut ja ihmetellyt) laitoin sen kipulääkekuurille. Normaalisti Ässän kipeytymisen on nähnyt ärtyneisyytenä Femmaa kohtaan, mutta nyt sellaista ei näkynyt, minkä takia varmaan en heti kipulääkettä aloittanutkaan. On tainnut pikkulikan arvo nousta Ässän silmissä..

Kipulääkkeen saatuaan muuttui Ässän kulku taas iloisemmaksi ja ne pistivät Femman kanssa lenkin jälkeen leikitkin takapihalla pystyyn (nyt juoksu kesti jo useita minuutteja eikä Femma häiriintynyt Ässän mölinöistä). Kerran yritin kipulääkettä lopettaa, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Vielä siis mennään lääkkeen, lyhyempien ja rauhallisten lenkkien ja ahkeran hieronnan ja venyttelyn voimin. Lonkan alueelta löytyy ne kipeimmät alueet. Kovasti epäilen taas kurjalla säällä olevan osuutta asiaan, kylmä ja märkä tuuli kun menee suoraan luihin ja ytimiin.

Femma sen sijaan on ollut perus onnellinen ja iloinen itsensä. Onni on, että sillä ei ainakaan vielä ole mitään terveysongelmia! Nyt se on ollut pari päivää kivan kuulolla lenkeillä, oikein itse hakee kontaktia. Sunnuntaina käytiin aksailemassa ja torstaina koiratanssimassa ja on se kyllä niin pätevä pieni pentu. Halliin mennessä se kuuntelee välillä puolikasta sanaakin, hakee aktiivisesti kontaktia ja keskittyy hyvin vain meidän tekemiseen leikkien innolla ja suorittaen tunteella. Tätä kun saisi hallin ulkopuolellekin arjen hallintaan, niin ei voisi enempää enää toivoa. Harrastukset tuokin meillä kivaa vastapainoa arkeen, silloin aina muistaa miten taitava tyyppi se onkaan.