Mökkeilyä saaristossa

Viimeviikonloppu meni mökkeillen Särkisalon saaressa kaverin mökillä, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Hieman arvoin ennen mökille lähtöä, jättäisinkö Ässän äidin kaveriksi Saloon, vai otanko molemmat mukaan. No, piti se Ässäkin sitten mukaan ottaa, kun tiedossa oli vapaana vapaana mökillä heilumista. Mikäpä koira ei mökkeilystä tykkäisi. (Kuvat ovat Liisan ottamia)

Matka saareen taitettiin pienellä moottoriveneellä. Koirat ovat ennenkin olleet veneessä, vaikkakin vain pienen irrotettavan perämoottorin omaavassa soutuveneessä. Iloisesti ne kuitenkin hyppivät kyytiin. Meno oli aika töyssyistä aallokon takia, joten Ässä ei ollut kovin tyytyväisen näköinen matkustaja. Femma taas omaan seikkailijatyyliinsä oli koko matkan kanssani keulassa tassut reunalla (ja tiukasti kiinni pidettynä) kuono menosuuntaan päin hajuja poimien ja veden lintuja silmällä pitäen. Koiinpaluumatka oli vielä hurjempi aallokon kastellessa matkustajia, joten Ässä vietti sen suosiolla penkin alla suojassa (fiksu koira). Femma taas suoritti takaisintulomatkan samanlaisella seikkailuhengellä, vaikka minuakin alkoi jo jännäämään aallokko. Sellaisia laivakoiria.

 Pihaa riitti juostavaksi

Merivesi oli vielä aika kylmää

Etukäteen hieman jännitti mökkireissu niin monen koirille vieraan ihmisen ja yhden vieraan koiran kanssa. Kaikki meni kuitenkin hyvin paria koirien kähinää lukuunottamatta, ja Femma sulatti taas parin miehenkörilään sydämen käpertyessään toisten kainaloon ja asettaen päänsä kaulalle. On se vaan kumma tyyppi. Ässä taas omisti mökkireissun tähteiden kerjääjän/etsijän roolille ja en edes tiedä, mitä kaikkea se sai pisteltyä suuhunsa parin päivän aikana. Kerran se tuli luokseni naama möyrineen näköisenä ja haisi todella pahalle.. Yäk. Pesulle pääsi mokoma.

Etukäteen jännitti, miten Femma pysyy pihalla, vai pysyykö. Kyllähän se kävi pistoja tekemässä pusikkoon, mutta ei lähtenyt sentään mihinkään huitelemaan, vaikka hengattiin todella paljon pihalla. Usein se vaan istuksi keskellä pihaa pitäen vahtia, jos joku pientä vauhditusta kaipaava lintu pyrähtäisi tontille.

Toinen jännityksen aihe oli Ässän jaksaminen. Pihalla hengailu ei ollut kuitenkaan kauhean raskasta, joten Ässällä ei ollut mitään ongelmaa. Se ei onneksi vetänyt samanlaisia kilareita, kun Mikkelin mökille mentäessä, joten meno oli aika lupsakkaa. Palloa pelatessamme se kyllä innostui sinkoilemaan, ja keskelle mölkky-kasaa olisi kauhean kivaa ollut mennä makaamaan kesken heittelyn..

 

 Sellainen duo

 Paljon olisi kirjoitettavaa monestakin asiasta, mutta nyt on kivempi vain laittaa kivoja kuvia ja lätistä jotain arkista niiden väliin. Femmalla on esimerkiksi ongelma autoilun kanssa: aiemmin huonona olona pitämäni käytös autossa onkin nyt pikkuhiljaa valjennut autopeloksi. Femma siis pelkää autossa matkustusta, ilmeisesti ikkunasta vilistävä maisema pelottaa. Ja tämäkin homma on saanut paisua tarpeettoman suureksi, koska omistaja ei aina tajua. Nyt sitten harjoitellaa autoilua ihan alusta lähtien todetaksemme, ettei siinä ole mitään pelottavaa. Edistystä on jo tapahtunut, mutta ehkä pitää jossain välissä kirjoitella aiheesta ihan oma postauksensa. Tämä tuli itselleni jotenkin aivan ihmetyksenä, koska Femma ei muuten ole arka, sillä ei ole muita pelon kohteita ja pikkupentuna se aina nukkui autossa tyytyväisenä. Hieman herkkis se kyllä on, mutta ei kuitenkaan mitenkään maailma-tippuu-niskaa-apua -tyylisesti.

Mutta jotain positiivistakin: Ässä syö tällä hetkellä Acanan lammas-omenaa, ja on tällä ruoalla täysin vailla silmien rähmintä ja korvien töhnintää! Nyt voidaan siis varovasti kokeilla eri lihoja ja etsiä oireiden aiheuttajaa. Pienistä määristä ei tule oireita, mutta ainakin alustavan kokeilun mukaan kanan ja naudan syöttäminen aiheuttavat oireita. Tämäkin on kummallista, sillä Ässä ei ole ikinä ennen ollut allerginen millekään. Mutta jatkamme kokeiluja. Femma myös kävi luustokuvissa, jossa tsekattiin selkä, kyynärät, polvet ja lonkat, kaikki priimaa! Palaan näihin myöhemmin kuvien kera.