Ei liian kauaa yhdessä paikassa

Kesä tuli, kesä meni. Kesäksi vaihdettiin maisemaa Tampereelle, jossa saatiin nauttia ihanista lenkkimaastoista, sekä treenailla autoilua koko kesä rauhassa. Alkukesästä tosin suoritin navettaharjoittelun Keski-Suomessa, jonne ystävällinen isäntäväki toivotti myös Femman tervetulleeksi. Femma siis vietti pari viikkoa maalaiselämää, joka sopi sille loistavasti. Tuli rymyttyä metsissä, harjoiteltua narun päässä ulkona olemista sekä ihmeteltyä lehmiä.

Myös Ässä oli osan kesästä Tampereella, mikä oli aivan ihanaa. Nuo tulevat niin hyvin juttuun ja tasapainottavat toisiaan, vaikka aikamoisia hösääjiäkin osaavat yhdessä olla. Ässältä tutkittiin kesällä veriarvot, kasvaneet patit ohutneulanäytteellä, huulipoimut (taas yksi tulehdus) ja käytiin fyssarilla.

Ässän vointi on ollut mainio ja se on saanut olla ilman kipulääkettä. Fyssarilta tuli kehuja, että Ässä on surkeaan kävelyasentoonsa, polvileikkauksiin ja lonkkien nivelrikkoon nähden erinomaisessa kunnossa. Lihasten venyttelyissä oli tosin petrattavaa, sillä köyry kävelyasento pistää lihaksia jumiin. Muutenkin pitää jatkossa lenkeillä kulkea mielellään vain ravia (ei paljon laukkailua, eikä varsinkaan peitsaamista), joka Ässällä toteutuu hyvin, kun saa mennä vapaana metsässä. Myös veriarvot ja patit olivat ok. Olen tullut Ässän terveyden kanssa vähän vainoharhaiseksi..

Syyskuussa koitti paluu Helsinkiin ja lokakuun alussa muutettiinkin sitten Vantaalle. Femma sopeutuu mukavasti eri paikkoihin, sille pääasia on, että ollaan yhdessä. Vantaalla meillä on vihdoin kävelymatkan päässä metsää, josta olen erityisen iloinen! Elämä on paljon mukavampaa, jos on mahdollisuus päästä päivittäin metsään.

Tämän vuoden aikana meillä on luvassa toivottavasti vielä yksi muutto, kun Tampereelle jäänyt kaksijalkainen liittyy Helsinki-tiimiimme. Tuleva asuinpaikka on vielä hämärän peitossa, mutta toivottavasti jonkun metsäalueen lähellä. Agilityn ryhmäpaikkakin jäi nyt ottamatta, kun tulevaisuus on niin auki. Sen sijaan mentiin Femman kanssa rally-tokokurssille, jossa vatuli on ollut varsin pätevä yllättäen minutkin. Eihän sen kanssa olla treenattu mitään järkevää, mutta jotenkin se silti osaa kaikenlaista.

Tänään käytiin moikkaamassa kaverille saapunutta shetlanninlammaskoira-bordercollie-mixiä Kiraa, joka on nyt päälle 8 viikkoa. Muut koirat ovat sille vielä vähän jänniä, joten mentiin superkiltin Femman kanssa sosiaalistajiksi. Ja Femmahan oli tähän hommaan vallan mainio, se kun on niin kiltti ja usein vähän välinpitämätönkin muita koiria kohtaan. Missä vaiheessa minun kakarasta on kasvanut niin aikuinen ja osaava koira?