Tottelen vilkkaasti kun haluan

Treeneistä ei ole tullut kirjoiteltua blogiin pitkiin aikoihin. Olen paitsi laiska lukemaan seikkaperäisiä selvityksiä treenien kulusta niin myös laiska niitä kirjoittamaan. Tämän takia moiset ovat kokonaan jääneet, kun ei niistä ole itselle mitään iloa. Jotain yhteenvetoja tai vastaavia fiilistelyjä, tavoitteita tai sen hetkisiä onnistumisia ja epäonnistumisia olisi kuitenkin hyvä kirjoitella välillä ylös. Joten täältä pesee..

Kesä on ollut aikamoista sinkoilua harrastusten parissa. Tehty ollaan vähän kaikenlaista, mutta en tiedä ollaanko juuri saatu aikaiseksi mitään järkevää? Tässä syksyn lähestyessä (hyi) on kuitenkin alkanut se tuttu polttelu - mää tahdon joihinkin kokeisiin/kisoihin/minne vaan! Mutta sinne ei ihan summittaisella hupsuttelulla pääsekkään.

 "Miksei koirilla ole uimakisoja?"

Varsinkin tanssin saralla treenit ovat olleet varsin yleispäteviä, eivätkä ole vieneet ohjelmaa suuntaan tai toiseen. Lähinnä sellaista höntsäilyä ja aktivointia ja hauskanpitoa. Syyskuun kisat lähestyvät kuitenkin kovaa vauhtia, joten hommaan oli saatava taas joku tolkku. Tämän seurauksena eilisissä treeneissä valittiin ohjaajan avustuksella uusi tanssibiisi, joka on edellistä paljon iloisempi ja letkeämpi. Joku saattaa kyseisen biisin menneiltä vuosilta muistaakkin: Lou mega - mambo nro 5. Vedettiin myös välipalkkauksella vanha ohjelma kokonaan läpi, jotta näin selvät treeniä vaativat kohdat. Viimekerrasta onkin taas hetki, joten muutamassa kohdassa on muistuteltavaa niin itselle kuin koirallekkin.

Aloitimme myös heinäkuun alussa aivan uuden harrastuksen, eli rally-tokon! Halusin päästä kokeilemaan, josko rally-toko soveltuisi Ässälle paremmin kuin motivaatio-ongelmien kuningas toko. Ässä olikin tässä hommassa aivan omiaan, innokas ja pätevä. Lähes kaikki liikkeet ovat entuudestaan tuttuja, joten kisoihin voisi mennä heti, kun opin lukemaan kylttejä. Tosin tässäkin lajissa on alkanut nostaa päätään vanha tokosta tuttu ongelma: seuraaminen sucs. Eli Ässän motivaatio on parilla viimekerralla seuraamisen osalta alkanut muistuttaa matkalaukku-meininkiä, jolloin seuraaminen on sivulla löntystelyä kontaktin ollessa vain kaunis sana. Mitä tapahtui? Missä meni vikaan? Miksei tanssissa ole tällaisia ongelmia?

Seuraaminen sujuu oikein mallikkaasti, jos Ässä siitä innostuu. Silloin seuraaminen on iloista ja ja tekniikkakin ihan riittävä. Mutta tämä liike todellakin on sellainen, mikä kärsii treenikertojen määrästä muuttuen pakkopullaksi. Rally-tokossa teemme aina radan, koska ohjaaja yrittää opetella suorittamaan rataa ja lukemaan kylttejä. Tällöin siinä on valitettavasti paljon seuraamistakin, vaikkakaan ei tokomaisen pitkää tylsää pätkää ja välissä on temppujakin.

Missä siis on ongelma? Todennäköisesti ainakin liiallisessa seuraamisen treenaamisessa, mutta kun se pirhana vie on vaan aika olennainen osa näitä lajeja. Myös palkkaukseen on kiinnitettävä huomiota, sillä vaikka koiratanssissa Ässä on ihan liekeissä nakeista, niin tässä ne eivät enää riitä. Seuraaminen on liian tylsää. Koiratanssissa se aina kuitenkin onnistuu pidempiäkin matkoja, eikä Ässää potuta. Tosin tanssissa pääsääntöisesti keskitynkin harjoittelemaan joko kokonaisuutta tai tiettyjä kohtia (temppuja), koska seuraamisenhan Ässä jo osaa. Eli missä mennään vikaan?

 Ässä toko-treeneissä paikkamakuussa. Kuvan otti Liisa-Ida Sorsa.

Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että mulla on asennevamma tokoa kohtaan. Tai siis varmasti nauttisin siitä ja hinkkaisin mielelläni kaikenlaista, mutta koiran kiinnostuksen ollessa nolla ei itseäkään innosta. Eli ehkä kyse on kuitenkin muunlaisista(kin) asioista. Helpoimmin osaan poimia kaksi asiaa: palkka ei ole tarpeeksi hyvä (ja vaihteleva) ja seuraamista jankutetaan liikaa (tämä on ollut jo kauan tiedossa). Olen kuitenkin alkanut pohtimaan, josko Ässän hyvin vilkkaalla luonteenlaadulla olisi osuutensa asiaan. Ässähän on luonnetestattukkin erittäin vilkkaaksi koiraksi, jonka määritys on seuraavanlainen:

"Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta." Lähde cockerspanieleiden JTO

Pointtini tekstissä oli se, että Ässän kanssa on helpompi harrastaa nopeatempoisempaa ja vaihtelevaa lajia, kuin vaikkapa tokoa. Pitkä tasainen seuraamispätkä asettaa tietyllä tavalla haastetta, kun koira mielummin tekisi kymmenen asiaa sekunnissa yhden sijaan. Tässä kohtaa olen tosin itsekkin voinut mennä metsään sillä, että olen yrittänyt välillä nostattaa Ässän kierroksia innokkaamman suorituksen saamiseksi, jolloin ainakin paikkamakuu on tuskaa (tämän opin viimekerralla tokotreeneissä).

Olenkin yrittänyt monipuolistaa treenejä, mutta aina se himputin seuraaminen siellä kuitenkin on. Ellen tee puhtaasti maahanmenoa tai seisomista. Mutta niillä ei ehkä vielä kisoihin mennä.

Miten siis parantaisin meidän toko ja rally-toko harrastustamme? Itse keksin seuraavat asiat:

- superpalkkaa! (oma ruoka, luu, erikoisherkku)

- vaihtelevat treenit (tätä yritän aina muutenkin)

- Vältä seuraamisen treenausta viimeiseen asti (se osaa kyllä) ja treenaa mielummin temppuja!

Ja tähän postaukseen saa erittäin mielellään jakaa vinkkejä ja neuvoja aiheesta. Me lähdemme nyt rally-toko treeneihin.