Tänään käytiin Ässän kanssa ortopedi Juha Kalliolla katsomassa tätä Ässän tilannetta. Ässähän on oireillut jo kaksi edellistäkin talvea ja multa loppui keinot, miten sitä voisi enää hoitaa. On käyty hierojalla hoidattamassa selkäjumeja, ostopaatilla hoidattamassa rankaa ja yritetty itsekkin hieroskella ja hoitaa kotona. Viimeisimpänä käytiin eläinlääkärillä, josta saatiin kipulääkekuuri. Lopulta hakeuduin kaverien kehotuksesta ortopedin juttusille, kun pysyvää apua ei muualta tuntunut saavan. Seuraava on suoraan kopioitu meidän hoitokertomuksesta:
"Ässä tuotiin vastaanotolle liikuntavaikeuksien takia. Ässällä on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa liikkumisen suhteen ja Ässältä on jo nuorena todettu polvilumpioiden luksaatio (sen totesi eläinlääkärimme rokotuksilla pentuna). Agility on jouduttu lopettamaan kipeytymisen takia. Takajalkojen liikevirheistä, asennosta ja liikuntahaluttomuudesta päätellen vaivaa on edelleen.
Ässä liikkuu ulkona takapäästään hyvin jäykästi. Ässä ei pysty nopeampaan raviin lainkaan, vaan jatkaa liikkumista vauhdin noustessa niin, että etujalat ravaavat ja takajalat laukkaavat. Liikuntatapa on tyypillinen erilaisissa takaselän tai takajalkojen kiputiloissa, lonkkaviassa tai polvivaivoissa. Selkä on aiemmin kuvattu ja kuvissa ei erotu poikkeavaa.
Ontumatutkimuksessa etujalkojen hauislihakset ovat voimakkaasti kipeytyneet ja jäykät vielä rauhoitettunakin. Ilmiö liittyy painorasituksen jakautumiseen liikaa etujaloille takajalkojen toimintakyvyn ongelmien takia. Selkälihakset ovat vahvat, syvät vatsalihakset ovat ylikorostuneet ja kipeät laukkaamalla liikkumisen takia. Takajalkojen lihaskipu on polvien kontroillointiin liittyvää. Reiden etuosan lihakset ovat kipeät, koska ne pitävät koko ajan polvilumpiomekanismia jäykkänä polvien mekaanisen toiminnan tukemiseksi. Tämä selittää myös sen, että liukas sää ja lisääntynyt "varomisen tarve" kipeyttää jalkoja, vaikka polvissa ei ole vielä merkittävää nivelrikkoa. Molemmissa polvissa on lateraalinen luksaatiotaipumus ja oikeassa polvessa polvilumpio luksoituu vasenta herkemmin. Polvilumpiot luksoituvat molemmissa jaloissa joka askeleella, ellei Ässä kontrolloisi polvilumpiota lihaksia kiristämällä. Mekaaninen kulmausvirhe polvissa luustorakenteen ja polvilumpiomekanismin välillä ei ole kovin voimakas, mutta polvilumpion telaura on kovin matala. Tällöin polvilumpio luksoituu hyvin helposti ja sinänsä lievin oirein, eikä esim. polvilumpiovaivalle tyypillistä polven lukkiutumista ilmene. Polvilumpioiden sivusiteiden myötääminen luksaation edetessä aiheuttaa myös sen, että luksaatio ei aiheuta dramaattisia oireita eikä myöskääm ole provosoinut kovin nopeasti nivelrikkoa.
Lonkkien tilanne kontrolloitiin röntgenkuvissa. Hyvästä tutkimuslausunnosta huolimatta nivelissä on ollut turhan paljon löysyyttä ja lonkissa on jo alkava nivelrikko. Myös polvilumpioiden luksaation varominen, lihaskireys ja asentovirhe edistävät lonkkien kulumista ja nivelrikkoa. Ajan myötä ne altistavat myös polvea mm. eturistisidevauriolle.
Ässän oireet johtuvat epäilemättä polvilumpion luksaatiosta ja lihaskireydet ja liikevirheet, joita vaivasta seuraa, kipeyttävät Ässää omalta osaltaan. Tämän vuoksi polvet kannattaa korjata leikkauksella, jossa polvilumpiomekanismin alakiinnityskohtaa (sääriluun etuharjanne) siirretään sisemmäs ja polvilumpion telauraa syvennetään. Leikkaushoidon ennuste ei ole sataprosenttinen, mutta todennäköisesti polvista saadaan toimintakuntoiset ja jatko-ongelmat voidaan välttää.
Lonkat saattavat aiheuttaa liikkeellelähtöjäykkyyttä tai olla jo kipeät, joten Ässälle annetaan nyt myös cartrophen kuuri joista ensimmäinen pistos annettiin jo vastaanotolla, loput pistokset saatte mukaan. Leikkaushoito kannattaa varata ajoissa lähiviikoille, niin polvi ehtii jo hiukan kuntoutua ennen pennun tuloa. Oikea polvi korjataan ensin."
Ortopedi oli mukava ja selitti hyvin ja havainnollistaen miten ja miksi Ässän kroppa toimii niinkuin se toimii ja mikä on pielessä. Käynnistä jäi sellainen olo, että nyt vihdoin ymmärrän Ässän oireita ja vikoja, sekä niiden syitä. Ja että nyt se vihdoin saa sellaista hoitoa, että voisi tulevaisuudessa elää kivuttomasti.
Näin ollen varasin Ässälle leikkausajan jo tämän viikon perjantaille, onneksi saatiin se näin pian. Nyt Ässä ehtii jonkin verran toipuakin ennen pennun tuloa. Seuraava polvi leikataan sitten edellisen parannuttua, joten Ässä joutuu olemaan sairaslomalla suunnilleen syksyyn saakka.. Se on aika pitkä aika koiran elämästä. Mitenköhän spanielin (ja omakin) pääkoppa kestää pitkän toipilasajan. Toisaalta mukavaa, että pentu on tulossa maaliskuussa, saadaan muuta ajateltavaa ja piristystä tänne toipilasajalle. Eipä käy aika tylsäksi pennun ja toipilaskoiran kanssa vekslatessa..
tiistai 11. helmikuuta 2014
lauantai 8. helmikuuta 2014
Terve koira
Olen aina pitänyt Ässää suhteellisen terveenä koirana. Eläinlääkärillä olemme toki joutuneet käymään parikin kertaa, mutta kaikki vaivat ovat aina olleet hoidettavissa eikä yhtäaikaisesti ole yleensä ollut useampaa riesaa. Nykyään kuitenkin kuulee vähän väliä koirien perinnöllisistä sairauksista, taudeista ja rakennevioista, joten olen todennut päässeeni Ässän kanssa kuitenkin aika helpolla.
Jokunen päivä sitten vastasin cockerien terveyskyselyyn, jossa kysytään koiran perushoidosta, syntymävioista, tulehduksista ja muista sairauksista. "Terveen" koirani tyhjät vastauslaatikot täyttyivät pian tekstistä minun kirjoittaessani selostuksia Ässän pissavaivoista ja polviongelmista. Pelottavan moneen kohtaan tuli vastattua myöntävästi. Napatyrä, check (ei tosin ole koskaan vaivannut). Kivesvika, check. Korvatulehdukset, check (hiiva, sekä bakteeritulehduksia oli varsinkin nuorempana). Virtsatietulehdus, check. Anaalirauhastulehdus, check (Ässältä anaalirauhaset poistettiin kivesten yhteydessä). Virtsakiteet, check (ovat tosin pysyneet oikealla ruokinnalla kurissa). Viralliset tutkimukset muuten ok, mutta polvet on sököt ja aiheuttavat noita selkäjumeja. Monet näistä sairasteluista olin jo auttamatta unohtanut ja lähinnä tunsin suurta helpotusta, että meidän kohdalla ehkä pahimmat laatikot, kuten sydänsairaudet, immunologiset sairaudet ja epilepsia jäivät tyhjiksi kertomuksista.
Vanhemmat ystäväni, jotka ovat seuranneet Ässää sen pentuajasta lähtien, suhtautuvat yleensä Ässän sairaskertomuksiin asenteella: "voi ei, mitä nyt taas". Ässä onkin saanut leikkimielisen nimityksen maanantaikappale. Edelleen, kuten olen heillekkin muistutellut, vakavat sairaudet ovat onneksi pysyneet toistaiseksi loitolla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, kuten tälläkin viikolla sain huomata kaverini joutuessa luopumaan koirastaan sairauden takia aivan liian aikaisin, alle kolme vuotiaana. Siinä kohtaa muisti taas kuinka onnekas onkaan.
Ihmismieli on jännä, mitä koiran sairasteluihin tulee. Minäkin olen alkanut pitää kaiken maailman pikkukremppaamista ihan normaalina, vaikka sen ei suinkaan niin pitäisi mennä. Tälläkään hetkellä Ässän polviongelmat ovat kaukana normaalista olotilasta, koska ne aiheuttavat jatkuvasti kipua. Jotenkin siihenkin silti turtuu, kun tilanne jatkuu kauan samana. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia koiran kannalta, jos sen takia vaivat jäävät hoitamatta. Senkö takia joissain roduissa jalostuksessa tunnutaan tekevän aika huimia kompromisseja terveyden puolesta? Ne nyt vain kuuluvat rotuun? Missä menee raja, milloin koira on terve tai sairas?
Ässän olotilaan on onneksi pian tulossa helpotusta tai ainakin selvennystä, kun tiistaina suuntaamme ortopedin pakeille. Hetki sitten kuulin Ässän äidin siskolla olevan spondyloosia. Onneksi Ässän selkäkuvat ovat ainakin toistaiseksi näyttäneet hyviltä, joten ehkä ainakin se tauti oltaisiin saatu vältettyä. Ässä on ollut nyt 12 pv kipulääkekuurilla, jonka lopetin tänään. Tänään se teki myös iloisen yli parin tunnin lenkin chihutyttöjen kanssa metsässä ja kaikilla oli vallan mukavaa.
Todellakin toivon pennun olevan mahdollisimman terve ja kuuluvan juuri niihin koiriin, jotka käyvät eläinlääkärissä vain rokotuksilla. Pikkutirpanat ovatkin kohta jo kolme viikkoa, joten niitä pääsee pian ihan reaalisesti ihastelemaan ja lääppimään!
Jokunen päivä sitten vastasin cockerien terveyskyselyyn, jossa kysytään koiran perushoidosta, syntymävioista, tulehduksista ja muista sairauksista. "Terveen" koirani tyhjät vastauslaatikot täyttyivät pian tekstistä minun kirjoittaessani selostuksia Ässän pissavaivoista ja polviongelmista. Pelottavan moneen kohtaan tuli vastattua myöntävästi. Napatyrä, check (ei tosin ole koskaan vaivannut). Kivesvika, check. Korvatulehdukset, check (hiiva, sekä bakteeritulehduksia oli varsinkin nuorempana). Virtsatietulehdus, check. Anaalirauhastulehdus, check (Ässältä anaalirauhaset poistettiin kivesten yhteydessä). Virtsakiteet, check (ovat tosin pysyneet oikealla ruokinnalla kurissa). Viralliset tutkimukset muuten ok, mutta polvet on sököt ja aiheuttavat noita selkäjumeja. Monet näistä sairasteluista olin jo auttamatta unohtanut ja lähinnä tunsin suurta helpotusta, että meidän kohdalla ehkä pahimmat laatikot, kuten sydänsairaudet, immunologiset sairaudet ja epilepsia jäivät tyhjiksi kertomuksista.
Vanhemmat ystäväni, jotka ovat seuranneet Ässää sen pentuajasta lähtien, suhtautuvat yleensä Ässän sairaskertomuksiin asenteella: "voi ei, mitä nyt taas". Ässä onkin saanut leikkimielisen nimityksen maanantaikappale. Edelleen, kuten olen heillekkin muistutellut, vakavat sairaudet ovat onneksi pysyneet toistaiseksi loitolla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, kuten tälläkin viikolla sain huomata kaverini joutuessa luopumaan koirastaan sairauden takia aivan liian aikaisin, alle kolme vuotiaana. Siinä kohtaa muisti taas kuinka onnekas onkaan.
Ihmismieli on jännä, mitä koiran sairasteluihin tulee. Minäkin olen alkanut pitää kaiken maailman pikkukremppaamista ihan normaalina, vaikka sen ei suinkaan niin pitäisi mennä. Tälläkään hetkellä Ässän polviongelmat ovat kaukana normaalista olotilasta, koska ne aiheuttavat jatkuvasti kipua. Jotenkin siihenkin silti turtuu, kun tilanne jatkuu kauan samana. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia koiran kannalta, jos sen takia vaivat jäävät hoitamatta. Senkö takia joissain roduissa jalostuksessa tunnutaan tekevän aika huimia kompromisseja terveyden puolesta? Ne nyt vain kuuluvat rotuun? Missä menee raja, milloin koira on terve tai sairas?
Roope-collie 9v. on käynyt elämänsä aikana ehkä kerran eläinlääkärillä muun, kuin rokotusten takia.
Ässän olotilaan on onneksi pian tulossa helpotusta tai ainakin selvennystä, kun tiistaina suuntaamme ortopedin pakeille. Hetki sitten kuulin Ässän äidin siskolla olevan spondyloosia. Onneksi Ässän selkäkuvat ovat ainakin toistaiseksi näyttäneet hyviltä, joten ehkä ainakin se tauti oltaisiin saatu vältettyä. Ässä on ollut nyt 12 pv kipulääkekuurilla, jonka lopetin tänään. Tänään se teki myös iloisen yli parin tunnin lenkin chihutyttöjen kanssa metsässä ja kaikilla oli vallan mukavaa.
Todellakin toivon pennun olevan mahdollisimman terve ja kuuluvan juuri niihin koiriin, jotka käyvät eläinlääkärissä vain rokotuksilla. Pikkutirpanat ovatkin kohta jo kolme viikkoa, joten niitä pääsee pian ihan reaalisesti ihastelemaan ja lääppimään!
torstai 30. tammikuuta 2014
Mäykkyjen matkassa
Alkuviikosta meillä oli lenkkiseurana herrat kääpiönakit Niilo ja Uno (ylin ja alin) sekä rouvanakki Mila (kesk.). Lenkkikohteena oli taas ihana järven jää, jossa koko kööri sai päästellä menemään. Ässä ei ollut kavereidensa näkemisestä niin ilahtunut kuin olisi olettanut ja se ottikin jäällä oikean natsipoliisin roolin mennen aina väliin viheltämään (räkyttämään) toisten pelit poikki. Mäykyt eivät moisesta itseensä liiaksi ottaneet ja porukka meni ilonpilaajasta huolimatta hienosti porukassa. Välillä oli kiva lähteä yhdessä tarkastelemaan vaikka hajuja, sen nuo molemmat rodut tuntuvat taitavan.
Lumikieriminen oli taas kovassa huudossa
Niilokin osaa liitää
Ässä on ollut viikon kipulääkekuurilla, viikon tauolla ja nyt taas aloitin tiistaina sille kipulääkekuurin. Olen yrittänyt seurata sen käyttäytymistä mahdollisimman objektiivisesti ja olenkin ollut yllättynyt kipulääkkeen (oletetuista) vaikutuksista. Ensimmäisellä viikolla Ässän käytös ei mielestäni muuttunut sitten mitenkään suuntaan eikä toiseen kipulääkeestä huolimatta. Tämä oli vallan kummallista, kipuja sillä kuitenkin selvästi oli joten miksi kipulääke ei poistanut tai edes lieventänyt sen äreyttä? Viikon jälkeen lopetinkin kuurin ohjeiden mukaisesti, vaikka kuurin pidentäminenkin kävi mielessä. Tämän jälkeen sen äreys tuntui jopa kasvavan ja lenkkeilyhaluttomuus sai uusia ulottuvuuksia. Tuolloin maanantainakin se oli aamulenkillä ihan veltto ja myöhemmin mäykkyjen kanssa jopa oudon kireäpinnainen. Tiistaina iskin kipulääkekuurin päälle ja mielestäni koiran ilme muuttui heti iloisemmaksi. Keskiviikkona menimme treeneihin, joissa se tervehti äkkiä naaman eteen tulleita mäykkykavereita vain nuuhkaisemalla iloisesti ilman mitään natseilua, vaikka oli jo valmiiksi kierroksilla. Porukalla tehdyllä iltalenkillä vastaan tuli iso musta koira hieman huomaamattani, eikä Ässä sanonut sille sanaakaan! Normaalisti olisi tuossa tilanteessa varmasti kommentoinut edes jotain, kun en kerennyt kertomaan sille ajoissa asian olevan ok. Eli kyllä, koirani on kipeä.
Toimintasuunnitelmana on jatkaa kuuria nyt ainakin viikko, ehkä kaksikin, ja yrittää hieroskella ja lämpöhoitaa Ässää. Sen selkä on edelleen tosi kova. 11.2 ollaan varattu aika ortopedille, katsotaan mitä mieltä hän on Ässästä ja sen polvista ja muusta luustosta. Oli mitä mieltä tahansa niin toivon saavani jotain konkreettisempaa apua tai neuvoa. Ässän ollessa taas lääkityksellä astetta iloisempi huomasin, kuinka ikävää kipeän koiran kanssa onkaan elää.
Mila: "Hei kaverit! Ny lähetään kotiin!"
"Tullaan tullaan!"
Tunnisteet:
epäsosiaalisuus,
koiratapaamisia,
polviongelmat,
selkäjumi,
terveys
maanantai 27. tammikuuta 2014
Viikonlopun tehotytöt
Jiihaa!
Lenkkeily on ollut viimeaikoina Ässän mielestä aika tyhmää. Viimeviikolla oli torstaina ja perjantaina kovempia pakkasiakin, joten annoin Ässälle periksi ja käännyttiin aikaisin kotiin. Pöljää ulkoilla perässä vedettävän koiran kanssa, joka vastaa "Mennäänkö kotiin?" kysymykseen ottamalla hirmuisen juoksuspurtin koko hihnan mitalla kotia päin. Viikonloppuna pakkaset kuitenkin hellittivät ja lähdettiinkin jäälle chihu-tytöt seuranamme. Ässä tiesi heti kotoa lähtiessä, että nyt on kivaa tiedossa ja riemulla ei ollut rajoja autolle rynniessä. Tytöillä oli kovasti juoksut menossa, mutta siitä Ässä-rukka ei tajunnut tuon taivallistakaan.
Ässä: "Jeejeejee, tytöt on kivoja vaikka haiseekin hassuilta"
Naava nautiskelee
" Ja sit taas mennään!"
Hilla ei hötkyile
Mukavaa miten vähän Ässä tyttöjen juoksuhajuista välittää. Kerran se nuuhkaisi kumpaakin takapuolesta, mutta sitten homma jatkui kuten ennenkin. Hilla ja Naavakaan eivät välitä Ässästä tuon taivaallista. Saa nähdä miten Ässä suhtautuu tulevaan narttuun ja sen juoksuihin, 24/7 juoksuisen nartun kanssa samoissa tiloissa oleminen voi havahduttaa myös Ässän tajuamaan homman nimen. Ehkä nartun ottaminen tähän talouteen olikin fiksumpaa, sillä tyttöjen perään kovasti hinkuva poika olisi voinut aiheuttaa suuremmat ihmetykset tottumattomassa kuin nartun juoksut.
"Tästä saat ja tästä!"
Ja kotia kohti
tiistai 21. tammikuuta 2014
Vaatekokeiluja
Mitä laittaa koiralle päälle, kun pakkasta on kunnolla ja ilman toppahousuja ei itsekkään tarkene lähteä? Ässä on ennen ulkoillut talvet pelkällä back on track loimella varustettuna kovillakin pakkasilla, mutta nyt olen pitänyt tärkeänä myös polvien lämpösuojaamista. Lisäksi lämpimänä pysyminen on ollut tärkeää, etteivät jumit ainakaan sen takia enää pahentuisi. Fleecehalaari Ässälle jo ostettiin ja fiksattiin, mutta se nyt ei pidä tuulta nimeksikään. Mikä siis neuvoksi? Tälläisiä vaatekokeiluja meillä:
Pelkkä fleeceloimi? Viimalla ei tarkene, muuten kyllä ihan näppärä.
Sadeloimi fleecen päälle tuulta pitämään: ihan ok, mutta fleecehaalarin takia jää kovin eteen jättäen alaselän ihan suojatta. Kuva: Liisa Kotilainen
Back on trac fleecen päälle: ainakin lämmin ja loimi peittää hyvin takaakin, mutta liikkuminen ei käykkään enää yhtä sutjakasti topattuna. Hyvä ehkä autossa ollessa ja hihnalenkeillä kovilla pakkasilla. Kuva: Liisa
Vanha ratkaisu eli pelkkä loimi. Toimii, mutta ei suojaa täydellisesti polvia, vaikka aika alas tuleekin. Tällä hetkellä varmaan paras ratkaisu.
Tälläisiä vaatekokeiluja täällä. Ässä ei ole ollut kovin mielissään kerrospukeutumisesta, ihan liikaa turhaa pukujen kanssa räpläämistä. Back on track tuntuisi parhaalta viimaan, fleece vähän leudompaan ja molemmat johonkin automatkaan tai kylmällä tehtyyn hihnalenkkiin. Vähän olen haikaillut Ässälle nyt toppahaalariakin, koska se suojaisi polvet viimassakin. Pitää pitää silmät auki nettimarkkinoilla, jos jostain pompsahtaisi esille käytetty ja edullinen toppahaalari..
Chihutytöt ovat olleen monasti lenkkikavereinamme. Tytöillä on näppärät nätit villapaidat. Kuva Liisa-Ida
Naava esittelee hienoa villapaitaansa
Jääkin kesti pikkukoirat jo mainiosti. Hilla tähyilee muiden menoa parhaasta paikasta: oman ihmisen selästä.
Pentu-uutisiakin pitkästä aikaa! Kauan odotettu pentue on syntynyt, ilman ainuttakaan urosta. Näin ollen näyttääkin nyt vahvasti siltä, että meidän seuraava perheenjäsenemme on narttu (jipii, sanoo Ässä). Vielä vain pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja pennut kasvavat terveiksi ja vahvoiksi koiranaluiksi! Piinaava odotusaika alkoi (tai jatkuu entistä piinaavampana) siis täälläkin.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Nivelten läpivalaisu
Tänään Ässän päiväohjelma oli varsin poikkeuksellinen. Tuttuun tapaan lähdettiin lenkille, joka tällä kertaa suuntautui metsään seurana chihutytöt. Äkkiä laskenut lämpötila ei porukkaa hidastanut ja kauniilla säällä tuli muutama kuvakin otettua. Kivaa oli kaikilla, mutta lenkin jälkeen tapahtuikin kummia - aamupala jäi saamatta! Ja kohta suunnattiinkin siihen vähemmän kivaan paikkaan, josta usein saa piikkejä ja sorkitaan korvia ja polvia ja muuta hyvin epämukavaa. Eläinlääkäriin siis.
Ässä kun on kovasti oireillut tänä(kin) talvena ja jumittanut selkäänsä huolella, on itseäni alkanut mietityttää voiko vain ykkösen polvet aiheuttaa tälläistä haittaa. Marsun kanssa eläinlääkärin pakeilla ollessa lueskelin ensimmäistä kertaa nivelrikosta ja ohitin sen vain olankohautuksella - ei tämänikäisellä koiralla! Juteltuani kuitenkin asiasta myöhemmin muiden kanssa, alkoi se tuntua realistiselta vaihtoehdolta. Onhan sitä nivelrikkoa nuoremmillakin ja Ässä reakoi niin selvästi kylmään ja sillä on kipuja. Kuitenkaan hankaluuksia rappusia kiivetessä, makuulta ylös noustessa tai hypätessä ei ole ollut, mutta Ässä liikkuukin kohtuullisen paljon ja sillä on hyvä lihaskunto. Niinpä lopulta varasin ajan Hervannan eläinlääkäreille.
Tänään siis käytiin lääkärin pakeilla ja kerroin Ässän oireista lääkärille. Röntgen kuvat päätettiin ottaa, joten koiralle piikkiä koipeen ja kohta alkoi uni viedä voiton. Ässän ollessa unten mailla käpälöitiin vielä koivet läpi ja tuomio polvista varmistui - oikeasta polvesta oli tullut kakkonen vasemman ollessa yhä ykkönen. Tämän otin ihan virallisena tietona, kun cockereilla ei juurikaan polvivikoja ole. Seuraavaksi suunnattiin röntgeniin ja minä jäin odottelemaan odotushuoneen puolelle.
Röntgenkuvat tulivat aika nopsaan, ja kohta pääsinkin ihailemaan Ässän lannenikamia ja polvien sivukuvia ruudulta. Selkä oli erittäin hyvän näköinen, ei mitään silloittumia. Joku siinä oli hieman painunut (olisiko joku viimeinen lannenikama, en muista), mutta ei tarpeeksi selittääkseen tai haitatakseen mitään. Polvetkin olivat pinnoiltaan hyvän näköiset, niissä ei ollut merkkiäkään nivelrikosta. Mukaan saatiin kuitenkin kipulääkekuuri suun kautta annettavaksi, sillä Ässällä on selvästi kipuja. Ehkäpä sillä saataisiin rauhoitettua Ässän selän jumitusta.
Olo oli kuvien jälkeen vähän hölmistynyt - eihän siellä mitään ollutkaan! Tietenkin olin maalaillut piruja seinille jo kaikesta, mutta ennenkaikkea toivoin jotain selitystä Ässän oireille. Tietysti olen erittäin iloinen, ettei nivelrikkoa tai silloittumia selässä todettu, se olisi ollut kamalaa. Ehkä syynä yksinkertaisesti vain ovat huonot polvet ja niitä kovasti varova koira. Ja kyllähän se kylmä saattaa nivelrikottomaankin polveen tuntua ikävänä, kun ne kuitenkaan eivät ole terveet. Tästä päästäänkin pohdintaan "mitä tehdä talven kylmien treenivuorojen suhteen". Välillä Ässä selvästi saa niistä oireita, mutta ei aina. Voisiko kipulääkkeiden avulla selkäjumit helpottua ja sen myötä treenitkin onnistua? Vai onko turhaa koiransa rääkkäämistä kuskata sitä kylmiin halleihin, jos kylmä sitä mahdollisesti särkee polviin ja pahentaa selkäjumeja? Vaikeaa vaikeaa. Treenipaikka ja velvoite on kuitenkin jokatapauksessa syksyyn asti..
Kotiin lähtiessämme Ässä oli ihan pihalla. Tai kyllä se hereillä oli, mutta sain kantaa sen autosta sisälle asti. Asettelin sen rakkaaseen säkkituoliinsa (jota muuten ei käytä enää kukaan muu kuin koira) ja peittelin sen villaviltillä. Siinä se tuhisi kahdeksaan asti, kunnes päätti ruoka-ajan viivästyneen jo aivan liikaa ja kapusi ylös tarkistamaan ruokakuppiaan. Ruokaa vähän naamaan ja siitä piristyneenä kannoin pikkuisen ulos pissille. Siellä piti murista, mitä lie mörköjä pöhnässään kuvitteli. Sisälle käveltiin omin avuin, vaikka toki tultiin hissillä ykköskerrokseen asti. Sitten syötiin vähän lisää ja lopulta Ässä hyppäsi omin avuin sängylle nukkumaan. Siellä se tuhisee vieläkin.
Ässä ulkoili taas haalarissa
Ässä kun on kovasti oireillut tänä(kin) talvena ja jumittanut selkäänsä huolella, on itseäni alkanut mietityttää voiko vain ykkösen polvet aiheuttaa tälläistä haittaa. Marsun kanssa eläinlääkärin pakeilla ollessa lueskelin ensimmäistä kertaa nivelrikosta ja ohitin sen vain olankohautuksella - ei tämänikäisellä koiralla! Juteltuani kuitenkin asiasta myöhemmin muiden kanssa, alkoi se tuntua realistiselta vaihtoehdolta. Onhan sitä nivelrikkoa nuoremmillakin ja Ässä reakoi niin selvästi kylmään ja sillä on kipuja. Kuitenkaan hankaluuksia rappusia kiivetessä, makuulta ylös noustessa tai hypätessä ei ole ollut, mutta Ässä liikkuukin kohtuullisen paljon ja sillä on hyvä lihaskunto. Niinpä lopulta varasin ajan Hervannan eläinlääkäreille.
Risut ja männynkävyt pois tieltä, kun Naava tulee!
Tänään siis käytiin lääkärin pakeilla ja kerroin Ässän oireista lääkärille. Röntgen kuvat päätettiin ottaa, joten koiralle piikkiä koipeen ja kohta alkoi uni viedä voiton. Ässän ollessa unten mailla käpälöitiin vielä koivet läpi ja tuomio polvista varmistui - oikeasta polvesta oli tullut kakkonen vasemman ollessa yhä ykkönen. Tämän otin ihan virallisena tietona, kun cockereilla ei juurikaan polvivikoja ole. Seuraavaksi suunnattiin röntgeniin ja minä jäin odottelemaan odotushuoneen puolelle.
Röntgenkuvat tulivat aika nopsaan, ja kohta pääsinkin ihailemaan Ässän lannenikamia ja polvien sivukuvia ruudulta. Selkä oli erittäin hyvän näköinen, ei mitään silloittumia. Joku siinä oli hieman painunut (olisiko joku viimeinen lannenikama, en muista), mutta ei tarpeeksi selittääkseen tai haitatakseen mitään. Polvetkin olivat pinnoiltaan hyvän näköiset, niissä ei ollut merkkiäkään nivelrikosta. Mukaan saatiin kuitenkin kipulääkekuuri suun kautta annettavaksi, sillä Ässällä on selvästi kipuja. Ehkäpä sillä saataisiin rauhoitettua Ässän selän jumitusta.
Olo oli kuvien jälkeen vähän hölmistynyt - eihän siellä mitään ollutkaan! Tietenkin olin maalaillut piruja seinille jo kaikesta, mutta ennenkaikkea toivoin jotain selitystä Ässän oireille. Tietysti olen erittäin iloinen, ettei nivelrikkoa tai silloittumia selässä todettu, se olisi ollut kamalaa. Ehkä syynä yksinkertaisesti vain ovat huonot polvet ja niitä kovasti varova koira. Ja kyllähän se kylmä saattaa nivelrikottomaankin polveen tuntua ikävänä, kun ne kuitenkaan eivät ole terveet. Tästä päästäänkin pohdintaan "mitä tehdä talven kylmien treenivuorojen suhteen". Välillä Ässä selvästi saa niistä oireita, mutta ei aina. Voisiko kipulääkkeiden avulla selkäjumit helpottua ja sen myötä treenitkin onnistua? Vai onko turhaa koiransa rääkkäämistä kuskata sitä kylmiin halleihin, jos kylmä sitä mahdollisesti särkee polviin ja pahentaa selkäjumeja? Vaikeaa vaikeaa. Treenipaikka ja velvoite on kuitenkin jokatapauksessa syksyyn asti..
Kotiin lähtiessämme Ässä oli ihan pihalla. Tai kyllä se hereillä oli, mutta sain kantaa sen autosta sisälle asti. Asettelin sen rakkaaseen säkkituoliinsa (jota muuten ei käytä enää kukaan muu kuin koira) ja peittelin sen villaviltillä. Siinä se tuhisi kahdeksaan asti, kunnes päätti ruoka-ajan viivästyneen jo aivan liikaa ja kapusi ylös tarkistamaan ruokakuppiaan. Ruokaa vähän naamaan ja siitä piristyneenä kannoin pikkuisen ulos pissille. Siellä piti murista, mitä lie mörköjä pöhnässään kuvitteli. Sisälle käveltiin omin avuin, vaikka toki tultiin hissillä ykköskerrokseen asti. Sitten syötiin vähän lisää ja lopulta Ässä hyppäsi omin avuin sängylle nukkumaan. Siellä se tuhisee vieläkin.
Tunnisteet:
koiratapaamisia,
polviongelmat,
selkäjumi,
terveys
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Käsin kursittu
Satoihan se lumi tännekkin vihdoin
Ässän joululahjaksi saama Hurtan fleecehaalari koki kovan kohtalon minun tarttuessani saksiin ja pistäessäni lahkeita vähän uusiksi. Etulahkeiden liian pienet resorit leikattiin pois ja vaihdettiin vanhoista sukista väsäiltyihin resoreihin ja takalahkeiden liian pitkät lahkeet vedettiin raalla kädellä lyhyemmiksi. Kaikki tietysti käsin, sillä eihän opiskelijalla ole varaa ompelukoneeseen (kun ne rahat menee siihen koiraan). Muutamat kirosanat lenteli lahkeita kursiessa, katsotaan montako kertaa saan paikkailla työni tuloksia. Mutta nyt se on valmis, ellen päätä vielä takalahkeisiinkin taikoa jonkin sorttisia resoreita. Pitää viedä haalari kunnon metsälenkille ja päättää sitten, tarviiko se vielä fiksailua.
Haalarista huolimatta meidän tanssitreenit on edelleen ollut selkäjumien takia pannassa. Kylmä halli kun selkeästi pistää Ässän entistä juntturampaan, joten vaakakupissa painanut koiran hyvinvointi on voittanut treenihimot mennen tullen. Onneksi tähänkin saatiin eilen lääkettä lämpimällä dt-areenalla järkätyillä koreografia workshopilla, jossa Ässälle saatiin kouluttajan ohjauksella kasattua loppuohjelman koreografia valmiiksi! Ohjelmahan on siis käytännössä treeniä vailla valmis ;) Onneksi syksyllä muodostuneella porukalla saadaan jatkettua näitä lämpimän hallin viikkotreenejä maaliskuuhun asti, joten ainakin yksille viikkotreeneille päästään kylmyydestä huolimatta!
Aamulenkki tehtiin tänään sorsalammen ympäri lunta ihastellen. Ässäkin sai uutta intoa hihnalenkkeilyyn lumesta, sillä kipeäselkäisenä sitä ei aina hihnalenkit kiinnosta. Kohta lähdetään vielä Tupu-kelpien kanssa koirauimalaan, joten Ässä pääsee uinnilla virvoittelemaan selkäänsä. Harmiksi siellä ei ole sorsia uimakavereina, pitää olla lelut kuulemma omasta takaa..
Tunnisteet:
koiratanssi,
liikunta ja lihashuolto,
ostokset,
selkäjumi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)