Kerrankin tuli kannettua kameraa mukana, joten vaihteeksi muitakin kuin spanieleita ja muullakin kuin kännykkälaadulla kuvattuna.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Syysretkeilyä
Syksy on hemmotellut poikkeuksellisen hyvillä keleillä. Lauantaina suunnattiin Femman kanssa järkkäämälleni Tappien yhteislenkille, jonne saatiin kaveriksi espanjanvesikoira Nesi ja lagotto Sumi, kääpiövillakoira ja valkoinen länsiylämaanterrieri omistajineen. Femma ei ollut tavannut tästä sakista ketään ennestään, vaikka minulle oli (ja Ässälle olisi ollut) tuttuja karvakuonoja mukana. Hienosti porukka meni keskenään, vaikka Femma keskittyikin mieluiten omiin juttuihinsa huolimatta Nesin tarjoamasta juoksukaveri-mahdollisuudesta.
Kerrankin tuli kannettua kameraa mukana, joten vaihteeksi muitakin kuin spanieleita ja muullakin kuin kännykkälaadulla kuvattuna.
Kerrankin tuli kannettua kameraa mukana, joten vaihteeksi muitakin kuin spanieleita ja muullakin kuin kännykkälaadulla kuvattuna.
perjantai 23. lokakuuta 2015
Super-Ässä
Ässä on edelleen viettänyt tyytyväisenä "eläkepäiviään" vanhemmillani. Kuuleman mukaan päiviin on kuulunut paljon marjareissuja ja muutakin metsässä menoa. Välillä on vietetty rennompia lepopäiviä isän kanssa äitini potiessa työkiireitä. Lähes päivittäin saan siitä kuvia metsämaisemissa lenkkeillessä ja säkkituolissa rötköttäessä. Viikonloppuna käytiin Femman kanssa visiitillä katsomassa, miltä arki näyttää entisen polvivaivaisen ja nykyisen ilmeisesti innokkaan metsäreissarin kanssa.
Viikonlopun aikana testailtiin Ässän kuntoa mm. kolmen tunnin marjareissulla suolla. Upottava maasto oli raskas ja kaiken lisäksi siellä oli vielä vähän märkää ja vilpoistakin. No, ainakin marjastuksessa Ässä sai liikkua juuri niin paljon kuin sitä huvitti, ja kyllähän se liikkuikin pitäen tuttuun tapaan huolta, etteivät lauman jäsenet eksy toisistaan. En lähtisi sitä roudaamaan tuollaisille reissuille mitenkään säännöllisesti ja meilläkin reissun aika triplaantui aiotusta (hups), mutta illan kankeutta lukuunottamatta Ässä selvisi reissusta hienosti. Enpä olisi puoltakaan vuotta sitten uskonut, että tällainen olisi vielä mahdollista! Hieno pieni Super-Ässä.
Saloon kotiuduttuani sain kuitenkin muistella, millaista onkaan elellä Ässän kanssa, kun eläinlääkärikäyntejä tulee vähintään parin kuukauden välein. Femman kanssa ei ole pahemmin tarvinnut lääkärissä rampata (kopkop), joten ei ole moisesta huvista tarvinnut hetkeen nautiskella. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti "vain" roska silmässä ja Ässä sai mukaansa silmätippakuurin. Helpolla selvittiin.
Femmalle oli pieni järkytys jakaa omistajansa taas toisen kanssa. Kuin huomaamatta se pieni hölmöläinen onkin hitsautunut entisestään minuun kiinni Helsingissä keskenämme asuessamme. Onneksi ovat sen verran helppoja spanielimaisia myötäeläjiä, ettei jakamisen vaikeudesta tarvinnut edes keskustella. Femma tyytyikin seuraamaan hellittelyhetkiä vierestä niiin surkeana, vaikka sai toki myös osansa. Reissu siis sujui hyvin ja Ässä oli riemuissaan Femmaseurasta ja lisärapsuista, ja Femma puolestaan pitkistä metsäretkistä.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Femman mh-luonnekuvaus
Femma kävi kaikessa blogi-hiljaisuudessa mh-luonnekuvauksessa 5.9 Lapualla. Paikalle saatiin koko sisaruskatras, mikä oli aivan huippua! Ihana nähdä siskoksia, paljon niissä on samaa, vaikka erojakin löytyy. Femma tuntuu olevan aikalailla vauhdikkaimmasta/vilkkaimmasta päästä pentuetta ja vauhtia sillä oli kuvauksessakin.
Kuvaus oli Femman mielestä fantsukiva juttu, pääsi sinkoilemaan vapaana ympäriinsä, vaikka välillä yritettiin säikytellä. Kävipä se testin aikana myös uimassa sekä hätyytti lintuparven rannalta lentoon. Kaikkialle se ehtii lyhyessä ajassa..
Femma oli mielestäni aikalailla oma itsensä kuvauksissa. Testin ohjaajaan se suhtautui ystävällisesti, vaikka onkin mielestäni hieman välinpitämättömämpi/korrektimpi ihmisten kanssa kuin esim. Ässä. Leikkimistä se katsoi hetken ja kun ohjeita ei kuulunut, niin totesi ympäriinsä juoksentelun paljon kivemmaksi. Takaa-ajot kiinnostivat, mutta kun se ei ollutkaan se ihana jänis, niin toisella kertaa ei kiinnostanut enää ottaa elotonta rättiä suuhun. Aktiviteettitasoa tarkkailtaessa eli meidän seisoskellessamme keskenämme Femma osasi rauhoittua yllättävän nätisti, sillä se meni peräti oma-alotteisesti maahan makaamaan. Tyypilliseen Femma-tyyliin kuitenkin piippaili ja kiekui tarkkaillessaan toimintavalmiudessa ympäristöä.
Etäleikin aikana Femma suoritti uimisen viereisessä rannassa, kävi katsomassa leikkijää, totesi sen tylsäksi ja ampui rannalle ajamaan lintuja. Sen jälkeen se sinkoili innoissaan ympäri puskia, kunnes piti palata takaisin hihnaan. Kun sitä säikyteltiin haalarilla, se totesi aika äkkiä haalarin olevan ihan okei ja ampaisi taas puskiin pyörimään haalarista enää kiinnostumatta. Räminälaitteellakaan ei ollut ihmeempiä, meni heti itse katsomaan ja homma oli sillä selvä. Myös ampuminen oli ihan ok, tulipa nyt sekin testattua. Aaveista en oikein muista muuta, kuin että yllättävän kauan se vaan hengaili ennenkuin viitsi reagoida moisiin kummajaisiin.
Kaikilla siskoilla testi meni aika kivasti, kellekkään ei jäänyt mörköjä mistään ja selvisivät näin ollen hienosti läpi. Kasvattaja on tehnyt hienon taulukon koko pentueen mh-kuvauksen tuloksista, löytyy täältä. Tykkäsin kyllä paristakin siskosta niin paljon, etten pitäisi niiden pentua yhtään hullumapana ajatuksena (jos sitä vielä cockeriin haksahtaa). Ihanaa oli myös nähdä, ettei kaikilla siskoilla ollut tuota kiekumista ja piippausta, mikä Femmalla tulee herkästi monessa kiihdyttävässä tilanteessa.
Testin jälkeen käytiin vielä sisaruskatraan kanssa uimassa läheisellä kuopalla. Blue roan -vilinästä huolimatta omansa yleensä tunnisti, se kun oli pääsääntöisesti se kauimmaisena ja koviten viipottava otus tästä sakista. Koulutuskysymyksiä jne. mutta tuntuu tuo kyllä saaneen jonkun super-riistaferrarin geenin itselleen. Vauhtia ja vilskettä piisasi toki muissakin ja olikin kiva kuulla siskojen harrastuselämästä: yksi Femman lisäksi harrastaa aksailua, toinen pelastuskoirailua ja kolmas oli debytoinut jo rally-kisoissa. Lähes kaikki myös touhusivat metsästysjuttuja ja muutama oli käynyt näyttelyissäkin. Aktiivista sakkia siis.
maanantai 28. syyskuuta 2015
Muutto Helsinkiin
Muutto suoritettiin melkein kuukausi sitten (hui kun siitä on jo kauan!) ja "uusi elämä" on pyörähtänyt käyntiin täydellä teholla. Taakse jäi kuuden vuoden aikana kodiksi muodostunut Tampere, harrastuspiirit ja kaverit, vaikka jokainen viikonloppu on vietetty siellä osittain töidenkin takia. Tilanne on aika samanlainen, kuin kuusi vuotta sitten Tampereelle muuttaessani: paikat on vieraita, ihmiset on vieraita ja kaikki muukin tuntuu vähän vieraalta. Nyt muutokseen osaa onneksi suhtautua paljon rennommin, kuin silloin aikoinaan. Joten opiskelijaelämä kutsuu jälleen ja unelma-ammatti on taas yhden askeleen lähempänä :)
Etukäteen jännitin kovastikin Femman sopeutumista helsinkiläisyyteen. Asuinpaikkamme lähellä ei oikein ole metsää, jossa pieni lintukoira pääsisi juoksentelemaan vapaana ja toteuttamaan itseään. Sen sijaan lenkkimme suuntautuvat puistoihin ja muille viheralueille sekä koirapuistoihin. Rajasaaren koirapuisto oli kiva! Myös reissaamista tulee viikottain junalla sekä bussilla ihan kiitettävästi, joten maisemat vaihtuvat tiuhaan. Pikkulikka osoitti kuitenkin pelkoni turhiksi ja on ollut mahtava kaveri kaiken muutoksen keskellä.


Pieni opiskelu-apuri
Etukäteen jännitin kovastikin Femman sopeutumista helsinkiläisyyteen. Asuinpaikkamme lähellä ei oikein ole metsää, jossa pieni lintukoira pääsisi juoksentelemaan vapaana ja toteuttamaan itseään. Sen sijaan lenkkimme suuntautuvat puistoihin ja muille viheralueille sekä koirapuistoihin. Rajasaaren koirapuisto oli kiva! Myös reissaamista tulee viikottain junalla sekä bussilla ihan kiitettävästi, joten maisemat vaihtuvat tiuhaan. Pikkulikka osoitti kuitenkin pelkoni turhiksi ja on ollut mahtava kaveri kaiken muutoksen keskellä.


Ei hullumpi koirapuisto (vasempi kuva, Rajasaari), aika omassa rauhassa sai olla. Oikealla Femma turistina.
Autoahan meillä ei tällä hetkellä pääsääntöisesti ole käytössä, joten Femman autotreenit ovat saaneet jäädä. Pieniä automatkoja lähinnä juna-asemalta kotiin minun sylissäni on tullut ja kuinka ollakkaan autopelko on ehkä aavistuksen lientynyt. Lyhyehkö kaupunkinopeuksilla sylissä suoritettu matka ei enää välttämättä aiheuta tärinöitä ja läähättelyitä, vaikka jännittääkin. Täällä päästiin tutustumaan myös raitsikalla ajeluun, mikä oli yhden matkan perusteella Femman mielestä vähintäänkin yhtä kamalaa, kuin motarilla auton kyydissä oleminen. Sen sijaan bussilla ja junalla kulku on ok ja niillähän täällä pääsee oikein näppärästi kulkemaan.
Uusia lenkkeilymaisemia, ei valittamista:
Ja mikä parasta, sain napattua meille agilityn ryhmäpaikan bussiyhteyksien varrelta! Ilmoittaudutttiin myös tokoryhmään, jonne kulku onnistuu kävellen ja bussilla. Josko meidän treenikuviotkin saisivat vihdoin eloa uusien tuulien myötä.
Ässä taas on toistaiseksi edelleen majailemassa vanhemmillani. Mikäs sen siellä on ollessa, saa päivittäin juosta metsässä vapaana, olla mukana marjassa ja monessa muussa menossa. Joka päivä minulla on hirmuinen ikävä sitä, mutta sen tuominen tänne tuntuu vaikealta ajatukselta. Onneksi Ässän vointi on ollut ainakin toistaiseksi erinomainen ja hauskaakin sillä näyttää olevan.
Uusia lenkkeilymaisemia, ei valittamista:
Taustalla luonnonsuojelualue, koirilta pääsy kielletty
Ja mikä parasta, sain napattua meille agilityn ryhmäpaikan bussiyhteyksien varrelta! Ilmoittaudutttiin myös tokoryhmään, jonne kulku onnistuu kävellen ja bussilla. Josko meidän treenikuviotkin saisivat vihdoin eloa uusien tuulien myötä.
Ässä taas on toistaiseksi edelleen majailemassa vanhemmillani. Mikäs sen siellä on ollessa, saa päivittäin juosta metsässä vapaana, olla mukana marjassa ja monessa muussa menossa. Joka päivä minulla on hirmuinen ikävä sitä, mutta sen tuominen tänne tuntuu vaikealta ajatukselta. Onneksi Ässän vointi on ollut ainakin toistaiseksi erinomainen ja hauskaakin sillä näyttää olevan.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yritteliäs koira keinot keksii
Kevät meni aikalailla koulu- ja työjuttujen parissa. Koirille ei juurikaan jäänyt ylimääräistä aikaa tai energiaa, joten niiden arkeen taisi lähinnä kuulua tylsiä peruslenkkejä ja kotona makoilua. Vilkkaana ja toimeliaana koirana Femman aika kävi pitkäksi eikä omistajakaan tuijotteluista huolimatta aktivoitunut töidensä ääreltä. Mikä siis neuvoksi?
Erilaisten kokeilujen ja yritysten kautta löytyi sopiva keino. Kun kiskoo työhönsä uppoutuneelta yllättäen sukat jalasta, on huomio taattu. Siihen päälle näyttää vielä luvattoman riemastuneelta ja söötiltä, niin menestys on taattu. Ja onhan se nyt pirhanan hauskaa kiskoa omistajalta sukkia jalasta!
Näin ollen Femmalla on nykyisin tärkeä tehtävä talouden sukanpoistajana. Se tarjoilee ahkerasti palvelujaan iltaisin, kun uskoo ihmisten kaipaavan sukattomuutta. Toimii toki myös pyynnöstä.
Ei yhtään hullumpi spanieli, kun opettaa itselleen temppuja. Seuraavaksi työn alle sukkien pesukoriin vieminen?
ps. Aloitettiin tänään tokon alkeiskurssilla, oli aika kivaa. Menin sanomaan kouluttajalle, että ei se nyt varmaan tässä ja tällä lelulla leiki, niin likka pisti heti parastaan ja todisti väitteeni vääräksi. Muutenkin se oli aikas näppärä kaveri, joten innolla odotellaan ensikertaa.
Kurssilta saatiin myös kimmoke harjoitella rauhoittumista namittamalla esimerkiksi pyyhkeen päällä, jolloin oppisi aina rauhoittumaan makuulle kyseiselle alustalle = kovin näppärää ulkona, missä rauhoittuminen on meillä vielä työn alla. Rauhoittuminen on aina ollut Femman (ja mun) heikkous eikä tätä metodia olla jostain syystä ennen kokeiltu. Käytin tänään koko bussimatkan pohtiessani miksei, mutten keksinyt syytä. Korkea aika siis!
Erilaisten kokeilujen ja yritysten kautta löytyi sopiva keino. Kun kiskoo työhönsä uppoutuneelta yllättäen sukat jalasta, on huomio taattu. Siihen päälle näyttää vielä luvattoman riemastuneelta ja söötiltä, niin menestys on taattu. Ja onhan se nyt pirhanan hauskaa kiskoa omistajalta sukkia jalasta!
Näin ollen Femmalla on nykyisin tärkeä tehtävä talouden sukanpoistajana. Se tarjoilee ahkerasti palvelujaan iltaisin, kun uskoo ihmisten kaipaavan sukattomuutta. Toimii toki myös pyynnöstä.
Ei yhtään hullumpi spanieli, kun opettaa itselleen temppuja. Seuraavaksi työn alle sukkien pesukoriin vieminen?
ps. Aloitettiin tänään tokon alkeiskurssilla, oli aika kivaa. Menin sanomaan kouluttajalle, että ei se nyt varmaan tässä ja tällä lelulla leiki, niin likka pisti heti parastaan ja todisti väitteeni vääräksi. Muutenkin se oli aikas näppärä kaveri, joten innolla odotellaan ensikertaa.
Kurssilta saatiin myös kimmoke harjoitella rauhoittumista namittamalla esimerkiksi pyyhkeen päällä, jolloin oppisi aina rauhoittumaan makuulle kyseiselle alustalle = kovin näppärää ulkona, missä rauhoittuminen on meillä vielä työn alla. Rauhoittuminen on aina ollut Femman (ja mun) heikkous eikä tätä metodia olla jostain syystä ennen kokeiltu. Käytin tänään koko bussimatkan pohtiessani miksei, mutten keksinyt syytä. Korkea aika siis!
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Kesävideoita
Kännykän syövereistä kaivettuja huippulaatuisia videoita. Ensimmäinen on uimaleikeistä lähijärven veneenlaskupaikalta. Femma on ekasta kesästä asti ollut hullu uimari ja se myös rypee kaikki vastaantulevat ojat mielellään. Nykyisin se ui kovempaa kuin Ässä! Keppejä heitellessä pitää taktikoida, että Ässällekin jää jotain noudettavaa. Useimmiten kepit eivät tule käteen asti kuten videossa, sillä en ole sellaista vaatinut. Pyydettäessä tai välillä pyytämättäkin Femma niitä kuitenkin tuo mielellään, kun taas Ässä vie kepin vihoviimeiseen pusikkoon tuhottavaksi.
Toisessa videossa Femma ja Ässä rellestää tanskalais-ruotsalaisenpihakoirakaverin Tähden kanssa koirapuistossa. Tai siis lähinnä Femma ja Tähti rellestivät Ässän kommentoidessa kakaroiden menoa. Kivaa oli kuitenkin kaikilla. Hyvää tekemistä sadepäivälle, bussilla kotiin palaava märkä omistaja kuraisine koirineen taisi olla bussikuskin suosikki.. :P
Toisessa videossa Femma ja Ässä rellestää tanskalais-ruotsalaisenpihakoirakaverin Tähden kanssa koirapuistossa. Tai siis lähinnä Femma ja Tähti rellestivät Ässän kommentoidessa kakaroiden menoa. Kivaa oli kuitenkin kaikilla. Hyvää tekemistä sadepäivälle, bussilla kotiin palaava märkä omistaja kuraisine koirineen taisi olla bussikuskin suosikki.. :P
lauantai 1. elokuuta 2015
Autoilua ja muuta elämää
Elämä pyörii tällä hetkellä aikalailla muissa asioissa, kuin koirissa. Helsinkiin muutto lähestyy, mutta nyt on onneksi kämppä saatu! Vielä on paljon tehtävää ennen muuttoa, joten paljon ei ehdi lepäillä laakereillaan. Koirien suhteen elämä on ollut perusarkea. Ässän kuntoa tarkkaillaan ja Femman kanssa treenaillaan automatkustusta ja hihnakävelyä.
Helsinkiin muuton myötä olen pohtinut kovasti Ässän olinpaikkaa tulevaisuudessa. Sen kunnolle tekee selvästi hyvää kulkea mahdollisimman paljon metsässä vapaana, mikä ei nyt ole toteutunut juurikaan meidän tehdessä lähinnä hihnalenkkejä kaduilla ja puistoissa. Fleksi on paikkaillut tätä puutetta, vaikka välillä ärsyttääkin sen vekottimen kanssa pelaaminen kahden koiran kanssa. Hihnassa kulkiessaan homma menee ikävän helposti peitsaamiseksi, mikä ei tee hyvää sitten ollenkaan. Ässä saakin mennä ainakin muuttomme alkuajoiksi asustamaan äidilleni ja nauttimaan metsälenkkien mahdollisuuksista. Katsotaan miten tilanne siitä kehittyy.
Metsälenkkeilyä ollaan korvattu useasti uinnilla. Ässähän onkin keksinyt, että ei välillä suostu lenkkeilemään kuin järvelle päin. "Jossen pääse rannalle, niin en lenkkeile". Monesti se saakin tahtonsa läpi, sillä noille koiville uiminen ja rannalla hengaus tekee varmasti parempaa kuin pelkät hihnalenkit.
Pääsipä Ässä minun koulutusvuoroni jälkeen höntsäilemään koiratanssiakin. Eli käytännössä syömään, tekemään paikkamakuuta, pari pujottelua ja kiertämään esinettä. Tyyppi ihan leiskui päästessään pujottelemaan, kuin ennen vanhaan. Tuli niin hyvä mieli meidän pikkutreeneistä. Mun pieni superkoira.
Femman automatkustus on ottanut ikävästi takapakkia. Vissiin sitä on tullut edettyä taas liian nopeasti, vaikka se juuri on se pahin virhe, mitä voi tehdä. Rennosti Femma pystyy matkustamaan viiden minuutin matkoja, sitten alkaa jännitys. Eräänä päivänä vähän testailin ja ajeltiin 15 min lenkki sekä pieni pätkä motaria. Matkan pidentyessä se ei enää mene paniikkiin, mikä on työvoitto sekin. Se ei kuitenkaan suostu syömään, läähättää ja on levottoman oloinen. Moottoritien pätkä herätti ensimmäiset paniikin oireet, eli kovat moottoritiemäiset kiihdytykset ja ajonopeus ovat aivan kamalia. Ongelmaksi on myös muodostunut ennen lenkkiä tehtävät autoharjoitukset, sillä silloin likka kerää helposti kierroksia odottaessaan pääsyä jonnekkin kivaan paikkaan. Kierrosten noustessa jännitys tulee pintaan paaaljon herkemmin. Hankalaa.
Eteneminen harjoituksissa on nyt pohdinnan alla, joten pidetään vähän breikkiä koko hommasta. Muuton yhteydessä jätän auton ainakin aluksi Tampereelle ja Helsingissä tullaan kulkemaan pääasiassa julkisilla, joten pitää miettiä harjoituksia siltäkin kantilta uusiksi.
"Mun uus lempilelu!"
Vaikka auto-ongelma rajoittaakin elämää, ollaan silti vähän aktivoiduttu muun treenaamisen saralla. Hihnalenkkeily on mennyt taas hirveesti eteenpäin mun tsempattuani ja Femmalla on sen myötä selvästi sytyttänyt. Lisäksi sain meille pujottelukepit lainaan takapihalle, joten nyt voidaan tehotreeniä niitä ennen muuttoa, jee! Myös kontaktien kotiopetus on mennyt eteenpäin.
Toko on myös salakavalasti valikoitumassa meidän ohjelmistoon. Sitä on helppo treenata missä vaan, joten ei tarvitse lähteä autoilemaan. Työn alla on sivulletulo sekä paikkamakuun alkeet. Ensiviikon keskiviikkona mennään ihmettelemään Tappien tokon alkeiskurssille.
Kovasti toivoisin, että pk-seudullakin päästäisiin jonnekkin treenaamaan edes jotain. Ehkä sekin ajallaan sutviutuu, ainakin bussilla on siellä mahdollista päästä jonnekkin järkeviin paikkoihin, joten autottomuus ei katkaise kaikkia treeniaikeita. Olen ihan pihalla siellä olevista treenimahdollisuuksista, mutta selvitystyöt ovat käynnissä. Agilitypaikan saaminen talveksi lienee ainakin lähes mahdotonta, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













