Buklaa

Mulla oli hauska yö. Kello kaksi kuulen kummallisia ääniä: Ihan kun Ässä oksentais. Kerään itteni, napsautan valot ja nousen kattomaan. Tää makaa ihan tyytyväisenä selällään ja koisaa. Sitte tajuan mitä nä "oksennus" äänet oli. Koiran maha murahteli, ja samanaikaisesti kotiloni pikkuinen jyysti seepiansuomuaan terrassaan. Mielessäni olin noi sitten jotenkin onnistunut sekoittamaan oksennuksen ääniin..

Uusi herätys kello 5. Tällä kertaa kuuluu jotain lipomista muistuttavaa. Ihmettelen, että mitä se koira nyt on keksiny, ja räpsäsen valot päälle: tämä lipoo oksennuksiaan. Niitä sitten korjailin, ja heitin toisen alustasta pesuun ja toisen käänsin ympäri. Sitte valot veks ja sänkyyn. Heti seuraavalla minuutilla alkaa seuraava ääni, tällä kertaa raapiminen. Taas valot päälle. Vekara itseppäisesti raapimalla yrittää kääntää vilttiään ympäri (tässä kohdassa meinas kyllä hermo pettää, mutta säilytin malttini) nuollakseen loppuja hinkatuista oksennuksistaan. Nöyrästi kiikutin senkin viltin pesuun, ja heitin hänelle toisen makuualustan. Sitten sänkyyn. Hetken päästä alkaa taas rapisemaan. Tällä kertaa en edes jaksa valoja laittaa vaan katson sängyn päädyn yli pentua. Ilmeisesti taisi tulla valittua tuima ilme, sillä siihen loppui se ja loppuyö menikin kokonaan nukkuen. Onneksi!

Muuten tänä päivänä Ässä vähän onkin koitellut hermoja. Aamulla en tajunnut mennä metsään tai puuhata mitään muuta kauheasti pihalla pojan kanssa, ja päivä/iltapäivä olikin pelkkää sadetta. No, poikaa vissiin alkoi turhauttaa tekemättömyys ja alkuillan se riekkuikin mun lahkeessa ja oli muutenkin ärsyttävä. Inisi, pyöri, ulisi ja jyrsi vääriä paikkoja. Ja pissojakin tuntui tulevan tiuhempaan. Illalla sitten mentiin sinne metsään, ja oltiinkin siellä kauemmin kuin ennen (olisiko ollut peräti 20 min? :O En niin tarkkaan niitä aikoja ole katsonut ). Sen jälkeen olikin taas normaali itsensä ja iltapalan jälkeen kävikin sitten jo nukkumaan. Eli tuntuu ainakin se pitävän paikkansa, mitä luin jonkun kirjan cockerspanieleiden rotukuvauksessa: jossei pääse purkamaan energiaansa ulos tai jotenkin muuten, niin muuttuu sisällä ylivilkkaaksi.

Ainiin, harjoiteltiin tosiaan eilen sitä yksinoloa se 5 min. Hyvin meni! Poika oli väsynyt kun oltiin metsässä kävästy ja pihalla hän oli touhunnut. Suljin mun huoneeseen, radion, sängyn ja lelujen kanssa. Menin takapihalle lukemaan. Eka minuutti vinkui ja pyöriskeli ympäriinsä. Sitte hiljeni, ja ku saavuin takasin ni nukkui :) suloinen

Huomenna mennäänki sitten taas moikkaamaan Tessu-setää! Pitänee muistaa ottaa kamera mukaan, että saan tännekkin kuvia heidän menostaan :)Pojan kanssa riekuttiin pihalla :)Puikula ottaa rennosti :) Siveellisyydestä viis.