Meidän pikku pötkyli oppi istumaan! :) Eikä tähän tarvittu kuin pari toistoa. En tosiaan olettanu, että ois noin pian oppinu! Kun yritin Timon äitin Leenan koiralle Tessulle tätä opettaa, niin siinä meniki jo tovi. On se meidän poika kyllä sitten viisas :) Asiaa tosin auttaa se, että tää on aivan totaallisen perso herkulle. Luoksekkin hän tulee aika kivasti. Niitä tässä sitten voidaanki harjotella :) Plus tietty peruskasvatusta.
Ulkoiluttaessa olen kyllä huomannu jännän jutun. Jos menen kahestaan Ässän kanssa takapihaa kauemmas, ni tää vinkuu aina välillä ja voi pysähdellä. Selkeesti ei oikein mielellään takapihaa kauemmas lähtis. Mutta. Kun mulla on joku toinen siinä mukana, niin Ässä vikisee tuskin ollenkaan! Pysähtelee toki välillä, mutta on paljon luottavaisempi. Onkohan tämä nyt sitä lauman turvaa, tai ehkä poika ei pidä mua tarpeeksi hyvänä puolustajana ulkomaailman kauheuksia vastaan. No, odotellaan. Kaipa sitä rohkeutta kertyy tässä pikkuhiljaa :)
Huomenna ajattelin ottaa ensimmäisen yksinoloharjoituksen! Kipitän viideksi minuutiksi hakemaan vaikka postia tai jotain. Pitänee varautua vikinöihin, niitä herra pitkulapötkylä on lähiaikoina viljellyt huomion kerjuussa ja ruokaa odottaessa.
Kun eilen käytiin toista kertaa Ässän kanssa moikkaamassa Tessua (nimitykset herra röh röh, nakki ja vanha läski kertovatkin varmaan kaiken oleellisimman Tepsusta :)) luuli Timon siskon tyttö sitä ensin dalmatialaiseksi, kun oli niin kauniit pilkut pojalla :D Poika sai muutenkin paljon kehuja ^^ Ässällä oli niin hauskaa, että uskalsin jättää sen sinne pariksikymmeneksi minuutiksi, kun kävin syömässä. Ja siellähän se sitten nukkua tuhisi kun takaisin saavuin, pieni.
Pitääkin saada kuvia laitettua tänne Ässän ja Tessun menosta :) Vielä niitä ei ole otettu, mutta lohdutukseksi voin laittaa kuvan Ässästä ja hänen marsukaveristaan Väinöstä.
Väinö-poika ja Ässä-puikula äitin sylissä lelliteltävänä.Vähän olenkin Ässää marsuihin totuttanut. Verkon läpi aluksi. Kiinnostuneena Ässä nuuski, mihin nyt sattui yltämään, mutta eipä kauaa jaksanut olla kiinnostunut. Vähän liian ronskit otteet on vielä, tassulla esim yritti läpsäistä toista ja maistaakkin pikkaisen. Vähän ruiskautettiin pullosta, niin heti oltiin kiltimmin. Marsut aikalailla koiraa ovat vierastaneet, mutta kyllä ne siihen pikkuhiljaa tottuvat, uskalsipa Väinö jopa ruokaakin mutustella, vaikka koira olikin vieressä. Väinöä olen totutuksissa käyttänyt enemmän kuin Veetiä, koska Veeti on hieman arempi. Lattialle en uskalla vielä päästää samaan aikaan Ässän kanssa, mutta kaikki aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti