Ollaan otettu Ässän kanssa uus suunta tuon hihnakävelyn opettelussa. Kun sillä "koira vetää -> pysähdys" ei oikein tuntunut olevan vaikutusta. Tai kyllähän se Ässän äkkinäiset kiskomisspurtit kitki, muttei opettanut sitä kävelemään kivasti vierellä. Kaks viikkoa sitten alotettiin sitten tällä toisella tavalla. Eli palkkaan Ässän aina namilla, kun kävelee mun vieressä hihna löysänä. Ja kahdessa viikossa on jo tullut tuloksia. Ässä kävelee huomattavasti paremmin! Todellakin jatkan tätä tapaa, sopii Ässälle paljon paremmin.
Oon muuten huomannu Ässän kanssa mettässä ulkoillessani, ettei poika pahemmin poistu polulta, jossen minäkään poistu. Ajattelin sitten tänään, että mennään molemmat sinne pusikkoon! Päivän mettäkävely muuttui pusikossa rämpimiseksi, mutta kivaa oli! Ässästä on kehittynyt todella hyvä kiipeilijä, se kun tykkää kiipustaa kaikkien kekojen ja kivien päälle. Kiipeiltiin yhden ison kallion päälle, ja Ässä oli ihan innoissaan. Mutta nyt kuvasia kävelystä!
Samainen pelto, joka on aikasemmin kuvissa näkynyt. Nyt vaan vähän korkeemmalta kuvattuna.
Näin helposti se toisilta käy..
Hölmö. Suussa taas kaikenmaailman sammalet.
Kivat maisemat!
Noni, eiköhän sitten lähetä kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti