Esittelyjä!

Tajusin äsken, että mä raukka en ole tehnyt marsuista esittelyä tänne ollenkaan, vaikka niistä kuitenkin löpisen jatkuvasti! Aika surkeaa, sitä se hajamielisyys teettää. Voivoi. Mutta korjaantukoon se nyt! Samalla voinen esitellä muutkin elukat, paitsi Killen. Hänethän olen esitellyt aikaisemmin. Vaikka kyllä näiden kaikkien esittelyiden olisi jo ihan alussa pitänyt tulla, eihän tässä ole mitään järkeä.. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meillä siis asustaa kaksi marsua, Väinö ja Veeti. He ovat noin kaksivuotiaat veljekset, eläinkaupasta aikoinaan ostettu. Sain jonkinnäköiset paperit pojille mukaan, vaikka he ovatkin ihan ristetyksiä (emä sileäkarvainen ja isä abessiinialainen). Molemmat pojat ovat aika kovaäänisiä ruoka-aikana, ja muutenkin he välillä huutelevat tarhastaan ruoan perään. He osaavat tulla hakemaan herkkuja kädestä, kun maiskuttelen heille. Kesäisin marsut pääsevät ulos laiduntamaan, josta he selvästi nauttivat. Molemmat tekevät ilohyppyjä minkä kerkeävät ja mylläävät puskassa. Marsujen laidunnusta on hauska seurata, myös Ässän mielestä (Ässä tosin tuntuu olevan enemmän papanoiden perässä) :)

Väinö on väriltään black/golden. Tullessaan hän oli lähes musta, kullanväriset karvat ovat tulleet iän myötä. Lisäksi hänellä on leuan alla ja takamuksessa kullanväriset läikät.Väinön ulkonäössä pidän erityisesti hänen päätöyhtöstään, joka näyttää välillä muodostavan otsatukan. Väinö on pojista rennompi käsiteltäessä, hänet saisi vääntää vaikka solmuun. Kynsienleikkauskaan ei tuota ongelmia. Poika tosin huutaa kimeästi koko toiminpiteen ajan, muttei näyki tai muuta. Kynsienleikkashan ei satu (nytkun olen oppinut olemaan leikkaamatta suoneen), eikä poika ennen huutanut vaikka suoneenkin osui. Outo tapa, tiesmistä keksinyt sen. Väinö on uteliaampi ja tutussa paikassa rohkeampi kaikkea uutta kohtaan.

Väinö (huono kuva, mutta muissa ei väri näkynyt niin hyvin)

Veeti on väriltään golden/golden roan/black/black roan/white. Oikea värien sekamelska siis, kuva valottanee hänen kohdallaan väritystä paremmin :) Veetin ulkonäössä pidän erityisesti hänen kauniista piirrostaan (vai miksi sitä marsulla kutsutaan) ja kauniista golden roan väristään. Veeti on luonteeltaan hieman stressaavampi ja herkemmin ärsyyntyvämpi ja syliinotettaessa hänellä kestää hetki rentoutua. Rentouduttuaan hän on samanlainen löysä pötkylä sylissä kuin Väinökin. Ihanteellisia sylimakkaroita sylitellä vaikka koneella ollessa ^^ Vaikka Veeti muuten onkin stressaavampi, niin jouduttuaan uuteen ympäristöön hän tekee tuttavuutta uusien ihmisten kanssa ensiksi ja on muutenkin rohkeampi. Veeti on persompi ruoalle ja hän onkin aina ollut veljeänsä pulleampi ja painavampi. Veeti on myös laiskempi, hän yleensä makoilee mieluummin aitauksessaan heinäkasan keskellä, kuin lähtee tutkiskelemaan maailmaa. Mukavuudenhaluinen siis. Ruoalla saa kuitenkin hänetkin ylös tutkiskelemaan tapahtumia.

Veeti

Molemmat

Pikkuinen on akaattikotilo. Erittäin helppohoitoinen kaveri, joka hengailee faunaboksissaan. Hoitotoimenpiteinä kaipaa säännöllisesti ruokaa (salaattia, hedelmiä, piimää, puuroa..) ja vesisuihkuttelua, kuivuuden tullessa vaipuu horrokseen. Voi parhaimmillaan horrostaa puolivuotta, mutta meillä olen antanut horrostanut korkeintaan kuukauden. Pikkuinen on kasvanut nyrkinkokoiseksi, eikä kasva enää suuremmaksi. Hän on yli kaksi vuotta vanha ja voi elää jopa 10 vuotiaaksi. Ostin hänet kotilokasvattajalta, Tamanak's :ilta.

Pikkuinen

Minulla on myös ennen ollut gerbiileitä kolme ja yksi hamsteri. Gerbiileistä yksi kuoli juuri tultuaan (Jango) jolloin hankin hänen tilalleen Zoron kaveriksi Papin. Zoron ja Papin annoin juuri pois, koska tunsin kiinnostukseni latistuneen gerbiileitä kohtaan. Eivät olleet sitten ikävä kyllä mun juttuni, joten etsin heille kiinnostuneemman kodin. Hamsterini oli kultahamsteri Mörkö. Hän oli kilpikonnan värinen tyttö, josta pidin todella kovasti. Ostin hänet eläinkaupasta, jossa hänen väitettiin olevan nuori tytteli. Puolen vuoden kuluttua turkki menikin jo sellaiseksi, kun vanhoilla eläimillä on. Mörkö kuoli oltuaan meillä päälle vuoden. En ymmärrä miksi kultahamstereiden suosio on laskenut niin kovasti, itse pidän niistä! Kivoja taapertavia möllyköitä ja kivan kokoisia. Hamsterin touhuja oli niin kiva aina seurata :) Hän tuli kutsusta aina luokse, jolloin kiinniotto oli helppoa. Hän ei myöskään koskaan koskenut johtoihin. Meille sattui sitten ihana yksilö.. Joskus vielä haluan omistaa toisen hamsterin.

Mörkö

Papi

Jango ja Zoro