Nyt on viikko vedelty Orijenia, ja eipä tämä muutos ole ihan kivuttomasti mennyt. Ässä selvästi kaipailee luita pureskeltavaksi, mutta minkäs teet, kun ainoat sallitut on tällä hetkellä kalkkuna ja kala. Olen sille antanut maitotölkkejä ja muuta tuhottavaksi ajanvietteeksi. Ässän ulostamisesta taas tulee mieleen pehmiskone: sitä tulee hirveät määrät (verrattuna raakaruokaan), ja se on sellainen löysä läjä. Pari päivää Ässällä oli kakka ihan vetelää liejua, mutta se meni onneksi ohi. Noh, eiköhän se tästä pikkuhiljaa.
Pissailukin iski taas. Ässä pissasi lauantaina lattialle vain tunti pitkän lenkin jälkeen valtavan lätäkön. Muutenkin se on nyt juossut ulos paljon hätäisempänä, ja tirauttaisi lähes heti oven ulkopuolelle. Sunnuntainakin siltä pääsi sisälle vahinko. Poika kyttäili oven edessä, ja olin juuri viemässä sitä ulos, kun siltä sitten pääsi pissa. Kun tästäkin vaivasta vaan päästäisiin..
Viimeviikolla oli mahtavat pakkaset, joten tottistelu ulkona on jäänyt vähemmäksi. Kerran kokeilin ulkona, mutta eipä se oikein ottanut onnistuakseen: kädet paleltui, sanat muuttuivat mutinaksi kaulahuivin takia, enkä koiraakaan sitten viittinyt istuttaa ja makoiluttaa tuolla pahemmin. Mutta eipä se tarkoita sitä, ettemmekö olisi mitään tehneet!
Sisällä olen ottanut oppimisen kohteeksi nuo seuraamisen käännökset, ja täytyy sanoa, että niissä ollaan kyllä edistytty. Ässän kanssa ruokakuppia on vaikea käyttää treenauksessa muuhun kuin paikallaan oloon, koska se alkaa sähläilemään ja muuta. Se kuitenkin oppii tavattoman nopeasti ruokakupilla, joten yritin ottaa sen palkaksi myös seurailuun. Kyllähän se sitten onnistuikin, mutta Ässää piti olla kehumassa nopeaa, ettei se ruvennut tarjoilemaan kaikkea muuta. Treenailtu ollaan myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, ja nekin on parantunut. Tänään sain Ässän liikkeestä maahan ja istumaan ilman mun pysähtymistä (en seurauttanut, kävelytin vain vieressä), ja siitä tuli hyvä fiilis.
Kekkasin myös uuden mahti-makupalan: kalapyörykät. Paistettu kalkkuna alkaa olemaan jo turhan käytettyä (ja hankalaa! varisee pitkin maita ja mantuja..), mutta kalapyörykät menee kuumille kiville. Treenailtiin siis tänää ulkosalla kalapyöryköiden voimin, ja harjoiteltiin taas noita seurailu-käännöksiä. Ihan hyvin sujuivat, vaikka tuolla tuppaa nyt tippumaan katse turhan helposti. Johtunee varmaan joko ruokakuppitreenistä (olen mokannut palkkauksessa) tai käännöksistä (uutta, pitää kytätä jalkoja ja muuta) tai kummastakin. Siihen siis pitää kiinnittää huomiota! Paikallaanolot taas olivat vain parantuneet, ja kerran makuutin Ässää niin, että kävelin sen ympäri ja hieman siksakkia edessä. Hyvin seurasi katseellaan mua, ja makasi rauhallisena. Tottistelun alkuun ja loppuun otin vielä leikit, ja ne toimikin tosi hyvin. Ässä riepotti innolla leluja ja into nousi hyväksi tottistelua varten. Nyt on hyvä fiilis tottiksesta, mehän oikeasti taidetaan nyt edetä näiden asioiden kanssa! Saas nähdä, miten menee huominen hallitottis.
Vielä pari pienehköä marsumaista ilmoitusta tähän loppuun: 14.2 on ystävänpäivänäyttely, joihin lähden Momo ja Masi-marsun kanssa. Mukaan lähtee myös Nallukka-hamsu ulkomuotoluokkaan. Lisäksi ensisunnuntaina 7.2 lähden hakemaan marsulamme kauan odotettua uutta asukasta! Kyseessä on Baldwin-marsutyttönen Snoop's Little Chicken, joka tulee Väinöherran kaveriksi. Innolla odottelen tyttöstä, ja varmasti lisään hänestä kuvia tänne heti tilaisuuden tullen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti