Kaivelin mun valokuvia, ja sieltä löytyi kaksi kansiota Roopesta ja Ässästä, joululomalla otettuja. (täälä) Olin ihan unohtanut moiset, ja juuri tässä kaipailinkin kuvamateriaalia noista kahdesta. Se on niin tylsä aina laittaa kuvia vain Ässästä. Tein nyt muuten valokuvien joukkoon oman albumin marsujen kuville, etteivät ne kansoita tätä blogia ja blogikansiota kokonaan, kun tämän pitäisi kuitenkin olla pääpainoisesti Ässän blogi.
Tämä pari päivää koirattomana olo on ollut kokemus sinänsä. Nythän mulla onkin hyvin aikaa hoidella kouluhommia sun muita, eikä päivää tarvitse suunnitella samalla lailla. Kämpässä nyhvötys ilman koiraa on kuitenkin tylsää, ja nukkuminen se vasta ankeaa olikin yksin. Ulos ei saa aikaiseksi lähdettyä, kun ei ole mitään syytä ilman Ässää. On jotenkin löysempi olo, ja koneella tulee nyhvättyä enempi. Ihan ihmeellistä, miten suuri osa mun elämää tuo koira onkin. Kokoajan päähäni putkahtelee ajatuksia: "älä jätä suklaata tähän, koira syö" "pitää pedata sänky, ettei Ässä karvasta/hiekoita" "pitää mennä laittamaan Ässälle ruoka". Elämä on ehkä helpompaa ilman koiraa, mutta monin verroin tylsempää! Ja äiti vielä joka puhelussa uhkaa pitävänsä Ässän itsellään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti