sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sieniä sateella

Mun on pitänyt kauan kirjoitella treenikuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, mutta ei ole oikein kirjoitusinspis iskenyt. Oon vähän huono kirjoittelemaan tarkkoja kertomuksia treeneistä, enemmän on tullut kerrottua yleismaalisesti asioita ja sitten ehkäpä pohdin onnistumiset ja epäonnistumiset. Nyt kävimme Ässän kanssa juuri kolmen kerran sienikurssin Jirka Vierimaan kouluttamalla Tappien kautta, josta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Ehkäpä kuitenkin tyydyn tarinoimaan taas yleisemmällä tasolla fiiliksiä ja sensellaisia, kuvituksena toimii perjantaiselta sienireissulta napsitut kuvaset.



Meillä oli siis Ässän kanssa 3 x 3h hajuerottelu-kurssi, jossa Ässän opeteltavana hajuna oli kanttarellit (piti ensin ottaa suppilovahveroita, mutta omasta kaapista ne oli loppu eikä kaupassakaan ollut). Hajua opeteltiin purkkien avulla, jolloin sientä laitettiin purkkiin ja palkattiin hajun haistamisesta. Purkki piti hajun kätevästi "koossa" ja selkeytti palkattavan hajun. Ässän tapauksessa esti myös sienten syönnin.. Kun haju oli opetettu haistamaan purkista, siirrettiin purkki hiljalleen maahan ja häivytettiin käsi. Sitten opetettiin ilmaisu (meillä maahanmeno), ja vahvistettiin sitä. Tämän jälkeen ilmaisu liitettiin purkin haistamiseen, kunnes siitä tuli automaattinen toiminto. Kun tämä oli kunnossa, pystyttiin purkin välimatkaa kasvattamaan, ja lopulta piilottamaan purkki/ottamaan haju purkista pois ja piilottamaan se jonnekkin.

Ässä tajusi perusidean aika nopeasti ja jaksoi yllättävän hyvin jokaisen kerran, vaikka kolme tuntia olikin todella pitkä aika jaksaa. Meillä ongelmakohdaksi muodostui ilmaisu, jota sitten treenattiin mahdollisimman paljon. Lopulta se tuntui menevän aika hyvin Ässälle jakeluun, mutta sitten se kekkasi kieritellä/lipoa kielellä niitä herkullisia sieniä sieltä purkista ulos.. Toi vähän yllätyselementtejä siihen treenailuun, kun sienihullun salamana toimivan nälkäisen spanielin päästi irti purkkia hakemaan. Niinpä pitää treenailla entistä enemmän sitä ilmaisua, jotta se olisi ainoa asia, joka purkille mennessä tulisi mieleen.. Uutta  jännitystä treenailuun tuo purkin poisto ja pelkän sienen etsintä. Siinä onkin meillä sitten työsarkaa, pääsenpä testailemaan omia refleksejä tuon koiran palkkauksessa.. Sienten etsinnässä ei missään vaiheessa ollut ongelmaa, sehän oli kuin ruoan etsintää kotona! Ainakin Ässän mielestä. Ja eihän etsintä muutenkaan sille uutta ole, kun ihmisetsintää on tehty ja tosiaan sitä namien piilotusta. Muutenkin tuo koira elää nenällään, niin ei siinä paljoa tarvinnut houkutella sientä etsimään.





Perjantaina Ässä oli suureksi avuksi sienimetsällä, sillä enhän mä niitä kaikkia suppilovahveroita olisi muuten mitenkään löytänyt. Niiden etsimisen se on ihan itse opetellut, ja pienellä kehulla tekee hommaa innokkaasti. Ainoa haittapuoli on tosiaan se sienten syönti.. Sienikurssilta saatiin vinkkiä, että mun pitäisi aina koiraa nopeampana olla käskemässä sitä maahan, kun se pääsee sienille. Ässän toimintasäde on kuitenkin sen verran suuri, etten aina ole vieressä seuraamassa sienien löytymistä. Ja se on sitten menoa.. Lisäksi syöminen on paljon paljon mukavempaa, kuin joku maahanmeno märässä sammalistossa. Puhumattakaan mun hitaista reflekseistä, sillä usein Ässä on jo hotkaissut sienistä lakit mun vasta huomatessani suppikset.

 Sienet saa kyytiä


Pieni sananen myös muista harrasteluista. Tanssihommelit on jääneet nyt kokonaan pois, odottelen tanssikurssin alkamista 15.10. Siihen asti saa tanssihommelit olla tauolla, vaikka temppuja tuleekin huvikseen tehtyä välillä. Nyt meinaan tahkotaan tokoa! Sienikurssin vetäjältä sain oikein päteviä vinkkejä meidän seuruun parantamiseen, ja nyt aion ottaa ne ehdottomaan tehokäyttöön. Myöskin paikkamakuu kaipaa suurta treeniä, sillä se menee välillä ihan puihin. Työsarkaa siis riittää edelleen, katsotaan päästäänkö puusta pitkälle.





Lopuksi on pakko äristä vielä tästä bloggerista. Ihmeellistä kenkkuilua on ollut havaittavissa, sillä välillä tämä on heittänyt mun blogin otsikon ihan vääränlaiseksi itsestään ja muuta mukavaa. Lisäksi laittamani kuvat näyttävät blogissa epätarkemmilta, mitä ne ovat avatessa! Ihan ihmeellistä, en ole tämmöistä aiemmin huomannut.. Vaihtamassa en ole, sillä täällä on kaikki vanhat kuvat ja tekstit, mutta vähän pistää ärsyttämään. Tulipa tosin taas rukattua blogin ulkoasua ärsytyksestä johtuen, että jotain hyvääkin.


4 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Hassua, että koirat tykkää raaoista suppilovahveroista. En uskoisi, jos en olisi monelta taholta kuullut. Mikä niissä kiehtoo?
Mukavan kuuloista harrastustoimintaa muutenkin Ässällä, kiitos siitä lankeaa tietysti omistajalle...

Anne kirjoitti...

En tosiaan tiedä, mikä noissa sienissä kiehtoo. Kerran oppi syömään myös valevahveroita, kun näki mun niitä poimivan (luulin kanttarelleiksi). Nykyisin ei enää syö niitä, kun en ole poiminut ja olen kieltänyt syömisen. Josko se sitten matkii minun tekemisiäni? Ennen ei suppiksiakaan syönyt, kun en niitä poiminut.

Ässä on mukava harrastuskaveri, joten sen kanssa tulee kokeiltua kaikenlaista :)

Jannika kirjoitti...

Ihana Ässä! :D ♥ Jedi syö kanssa sienet metsästä, joten meillä olisi kanssa työsarkaa sienten etsimisessä vaikka kuinka.

kehveli kirjoitti...

Kivaa yhteistä harrastusta tuo sienestys, kun koira on oikeen apuna! Meillä ei paljoa sieniä käytetä (ihmiset), mutta Kössi syö suppikset suuhunsa.
Tytöt on erikoistuneet mäntymaahikkaiden kaivamiseen ja syömiseen metsälenkeillä.

Syksyisin terveisin: Martta ja kumppanit