lauantai 6. lokakuuta 2012

Poika on tullut kotiin

 Kukkuu, kotona ollaan!

Kliseinen otsikko, mutta kyllä, Rambo on tullut kotiin! Olen niin iloinen, kun täällä on taas marsusia, vaikka ne vielä kovin hiljaisia ovatkin. Rambon mukanahan Hämeenlinnasta kotiutui myös aivan uutukainen ihana mamma-marsu, josta tulee Rambon häkkikaveri heti, kun Rambo on kärsinyt kastraation varoaikoineen. Aika on jo varattu ensiviikon torstaille, joten kuukauden pariskunta joutuu kärvistelemään yksinään. Mutta saanen esitellä:


Maailman Kaari, mustavalkoinen 12.12.2010 syntynyt tyttömarsunen, muistaakseni kahden(?) poikueen emo. Lempinimi on vielä hakusessa, mutta jotain mammamaista se tulee olemaan. Mamma-marsu on vähän samanoloinen kuin Rambo, lieneekö rotuominaisuus ;). Luonteeltaan on kuitenkin rauhallisempi ja viihtyy ihanasti sylissäkin. Eilen katsoimme yhdessä telkkaria mamman kirputellessa sormiani, oi että! Rambohan ei oikein sylissä viihdy, joten kiva kun mamma tykkää olla syliteltävänä.

 Vielä molemmat marsut vähän jännittävät täällä olemista, vaikka kyllä Rambo jo ensimmäisenä iltana söi ihan näkyvillä. Toki on suuri muutos tulla monen monta marsua asuttaneesta elämää vilisevästä huoneesta tänne hiljaiseen kämppään, jossa ei ole edes häkkitoveria. Marsuset kun eivät saa edes aidan takaa ihastella toisiaan, sillä Houdin-Rambo kuitenkin keksisi keinon päästä ihastuttavan naapurinsa luokse, jolla taas olisi erittäin ei-toivottuja seurauksia. Niinpä viritelmä on seuraavanlainen:




Vasemmalla isossa aitauksessa asustaa siis Rambo yksikseen ja oikealla 120cm häkissä mamma-marsu. Entistä isompi aitaus ja häkki takaavat sen, että mulla ei turhan paljon ole tilaa datistella tietokoneella. Häkki kuitenkin lähtee pois heti, kun pariskunta voi muuttaa yhteen.

Lopuksi myös kuulumisiä Killestä. Sain sen jukuripään vihdoin syömään! Kyllä putosi taas kivi sydämeltä, kun ei tarvitse enää murehtia sen ruoan saamisia. Kävimme myös ikeassa hakemassa olkkariin pöydän, joten ostin samalla uusia tekokasveja Killukan häkkiä piristämään. Lappasin myös turvetta terraan enemmän, joten nyt on Killellä taas uusia hyviä paikkoja kaivautua minua piiloon..



Ei kommentteja: