tiistai 16. lokakuuta 2012

Surkea pimeä märkä toko

Maanantain toko tuli ja meni. Eikä olisi haitannut, vaikka olisi mennyt kokonaan ohikin. No ei vaineskaan, ainahan sitä voi edes ottaa oppia niistä epäonnistumisista jne jne.  Tokoilukerta oli siis aikamoinen floppi, mutta muistutti tosiaan taas siitä, millaisia virheitä Ässän kanssa tulisi välttää. Pohjustetaanpa hiukan.

Olemme aloittaneet Ässän kanssa (taas) seuraamisen opettelun uudella erilaisella paremmalla(?) tavalla. Näinollen seuraaminen on koostunut lyhyistä pätkistä (toteutuu) ja pienistä sessioista (toteutuu useimmiten). Pääpaino on käännöksissä, joita siis harjoitellaan ja palkka tulee niistä. Ei siis mitään tylsiä megapitkiä suoria, pelkästään lyhyt pätkä ja käännös tai useampi. Olen saanut taas kotitreenaamiseen uutta intoa, joten seuraamisen treenailukin on ollut hyvässä mallissa. Joskus tosin tulee tehtyä ehkä himppasen liikaa, mutta ei vielä pahasti.

Eilen sitten treeneissä treenasin tietysti seuraamista, onhan se nyt ollut kovasti muutenkin treenin alla. Ässän käännökset ovatkin parantuneet huimasti perusasennosta puhumattakaan. Niitä siis. Nyt vain tuntui kokoajan, että jotain puuttuu - käännökset saisivat olla vielä tiukempia, seuruukohdassa vähän viilattavaa yms. Niinpä ratkesin taas siihen suurinpaan paheeseeni, liialliseen jankkaukseen. Sitten oli vielä odottelua ennen omaa vuoroa. Pakko siis tehdä vielä muutamia toistoja.

Tarvitseeko enää sanoa, että kun oli meidän vuoro suorittaa liikkeestä maahanmenoa, oli Ässän seuruu varsin väsynyttä. Kouluttajan kommentti oli kuitenkin, että on parannusta on tapahtunut(?), joka sai minut lievästi sanottuna ihmettelemään.

Muutenkaan treeni ei ollut ihan parhaasta päästä. Kerran Ässä karkasi räyhäämään yhdelle isolle koiralle sen juostessa jotain liikettä, ilmeisesti luoksetuloa. Itse en ollut huomannut koko koiraa. Paikkamakuu meni oikein mallikkaasti, mutta tavallisen 2 min sijaan kouluttaja ottikin 5 min. Ihmettelin pituutta ja ajattelin vain "no ihan kohta se loppuu, en viitsi vielä palkata". Ässä siis nousi ehkä 3-4 min kohdalla, jonka jälkeen makuu oli pelkkää alamäkeä, eikä se halunnut pysyä enää ollenkaan maassa, että olisin voinut palkata. Olihan maa vielä tietysti märkä ja kostea. Teimme myös ryhmäseuruuta käskytettynä kaikki samaan aikaan. Tämä oli lopuksi, joten eihän siitä tullut kertakaikkisen mitään. 

Mutta oli treeneissä pari onnistumistakin! Luoksepäästävyys alkaa mennä jo tosi hyvin, ja alkutunnin paikkaistumisessa Ässä pysyi istumassa, vaikka viereinen koira haukkui! Vielä oikein sävähti jokaisen haukun kohdalla, mutta ei noussut. Pysyin aika lähellä ja kävin useasti palkkaamassa.

Tämän tunnin jälkeen kieltämättä mietin taas hetken, että onko musta tämän lajin harrastajaksi. Tein kuitenkin uudet treenisuunnitelmat, ja tänään menen taas tokotreeneihin. Uusi päivä uusi treeni. Toivottavasti tänään saataisiin onnistumisia ja Ässällä olisi kivaa. Sitten voisinkin jättää seuraamisen hetkeksi taas muhimaan ja keskittyä tanssiin.

Paikkamakuussa Ässä, Ada-cockeri ja Hilla-chihu.

2 kommenttia:

Jannika kirjoitti...

Miten kouluttaja voi vaatia yhtäkkiä 5min paikkamakuun jos koiran kanssa ei ole tehty läheskään niin pitkää paikkamakuuta aiemmin? Monta minuuttia on iso ero.

Anne kirjoitti...

Niin on, jos olisin tajunnut, niin olisin käynyt reilusti palkkailemassa välissä. Meillä on tuolla koulutuksissa aika suuri vaihtelevuus väessä ja eritasoista sakkia, joten ehkäpä koutsi päätti tehdä kerrankin erityyppistä treeniä (että koirat ei totu siihen ainaiseen 2 min). Muutenkin oli uusia juttuja kuten tuo ryhmäseuruu, joka oli aivan kamalaa ihan väsyneen ja tottumattoman koiran kanssa.

Nyt on ollut taas pikkuinen tauko tokosta, mutta huomenna ajattelin mennä. Katsotaan, mitä siitä tulee. On tä kyllä niin tällästä huopaamista :D Välillä oon miettinyt olisko treeni erillaista (millaista?) jossain treeniryhmässä, jossa ois aina sama porukka ja vietäis hommaa erilailla eteenpäin.