Tänään koiratanssitreenien aiheena oli ohjaajan liikkumisen kehittäminen ohjelmaan sopivaksi, mutta mun ja Ässän henkilökohtaisena aiheena oli toisten koirien katseleminen rauhassa. Tanssin treenaaminen jäi vähäisemmäksi, mutta koirien katselu meni aikalailla nappiin. Tavoitteena oli suoltaa Ässän kitusiin namia äänettömästä muiden koirien katselusta. Jossain vaiheessa Ässä alkoi oma-aloitteisesti rauhallisesti katsomaan koiria, ja kääntyi sitten ottamaan namia. Mielentila oli suurimmaksi osaksi rento ja itsevarma eikä kuin ylikiehuva kattila, joka on ollut viimetreenien teemana. Ainoastaan pihalla autosta poistuminen laukaisi Ässän rääkykonsertin pimeyden vieraille hajuille, ja ulkoilu oli myös kyttäilevä. Kun jatkoin jo lenkilläkin tutuksi tullutta koira -> nami -teemaa, päästiin halliin äänettömästi. Ja äänettömyys piti hyvin koko tunnin jokaisen koiran kohdalla. Ainoastaan koiran juokseminen putkeen jossain lähellä herätti Ässän mihinkään kohdistumattomaan huutoon (sen äänen kuuleminen vaikuttaa Ässään todella kiihdyttävästi), mutta siitä toivuttiin nopeasti huomion kääntämisellä ja rauhoittumisesta palkkaamalla. Välillä tuli myös muutama haukku, mutta niistä puuttui tulisuus. Treeni oli siis meidän osaltamme varsin onnistunut, oli ihanaa viettää vaihteeksi tällaiset treenit! Vähän ihmettelen, miksen aiemmin aloittanut tätä treenailua, vaan rämmin vaan eteenpäin koira hihnassa roikkuen.
Ässän chillaillessa tuli myös treenikavereiden kanssa keskusteltua enemmän. Ässällä tuntuu nyt olevan ryhmässä aggressiivisen koiran maine, ja kyllä se hieman ilkeältä tuntuu, vaikka totta onkin. Monet kiertävät Ässän kaukaa, vaikka tänään Ässän rauhallisuus sai kauemmas vetäytyneet uskaltautumaan lähemmäs. Tänään sitten yksi ryhmäläinen tuli kyselemään Ässän aggren taustoista, ja kertoi oman koiransa ikävistä koirakokemuksista ja niiden aiheuttamista ongelmista. Oli mukava jutella "kohtalotoverin" kanssa ja vertailla kokemuksia.
Tosin vähän hassua puhua Ässästä aggressiivisena koirana, kun se kuitenkin tulee hyvin monien koirien kanssa toimeen, eikä esimerkiksi ole urosaggre. Yleensä puhunkin sen ennemmin olevan epävarma. Joitain yksilöitä se ei voi sietää (ts. ei luota) yleensä ensivaikutelman perusteella. Myös lapinkoiramaiset puuhkeat isot tummat koirat ovat yleensä epäilyttäviä ja joskus myös epävarmat koirat tuntuvat herättävän Ässän epävarmuuden. Kuitenkin metsälenkillä vapaana ollessaan se on monenlaistenkin koirien kanssa mennyt nätisti, jos vain antavat sille oman tilan ja rauhan. Ja vastikäänhän sitä oltiin 12 koiran kerä metsäretkelläkin, ja Ässä meni vailla pienintäkään ongelmaa omaa tiedustelijan tehtäväänsä suorittaen. Siinä näki, miten sosiaalinen se osaa olla ja millainen se varmaan olisi ilman ikäviä kokemuksia. Kiihdyttävät tilanteet ja luonnostaan herkästi reagoiva luonne nostanavat epävarmuuden pinnalle. Oikea mielentila on kaiken a ja o, mutta sen säätelemisessä on vielä paljon opeteltavaa.
Aiempaan vielä viitaten olen lenkillä antanut jokaisesta koirasta namia. Ässän reagointi toisiin koiriin vapaana ollessa on ottanut takapakkia kahden iholle tungetelleen irtokoiran takia.. Ensimmäinen juoksi Ässän yli luoksetulossa, ja toiselle selän kääntäminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Luoksetulo oli pysähtelevää, ja toinenkin irtokoira ampaisi Ässän perään tässä kohtaa. Silloin Ässä siirtyy tapitukseen ja haukkumiseen, eikä siitä ole pitkä matka karkailemaan vastaantulevien koirien luokse rääkymään. Myös hihnassa muihin koiriin reagoidaan taas kärkkäämmin. Mennään nyt namikuurilla ja toivotaan sen auttavan, ettei taas tarvitsisi turvautua epäreilusti sitruunapantaan. Ainakin hihnakäytös on seestynyt, vapaanaollessa ei koiria ole juuri tullut vastaan. Ne karkailevat irtokoirat voisi kyllä välillä ripustaa jonnekkin kuuseen.. Vaikka nämä kaksi olivatkin ystävällisiä, niin Ässälle se oli yhtäkaikki henkilökohtaisen tilan loukkaus ja näin ollen vakaavaakin vakavampi asia. Ja sitä suuremmalla syyllä en halua Ässän aiheuttavan samaa muille.
Loppuun vielä asiaa siitä tanssistakin! Saatiin pohdittua sopivaa liikkumista meidän Bond-tanssiin, ja suunnitellut ohjelmat saivat kritiikkiä ja kehuja. Alkua hieman muutin, mutta muuten jatketaan entiseen malliin. Viimeviikko harjoiteltiin koreografiaan kuuluvia temppuja, mutta tulevalla viikolla pitäisi panostaa myös kokonaisuuteen. Treenailtiin hallilla tanssin alkua, mikä olikin Ässästä vähän jännää siinä ympäristössä. Mehustelupalkkana sai tällä kertaa keitetyn siansydämen muhkean palasen, joka upposi erinomaisesti.
Kun viimepostauksessa toivoin lunta, niin nyt sitä sitten tuli. Ihanaa, vaikka tuuli vähän vihmookin! Alla kuva Ässän uudesta huomioliivistä, joka menee hieman reiluna myös näppärästi loimen päälle. Kyllä kelpasi ennen ja jälkeen reeniä ulkoilla! Huomatkaa myös kadonneet partakarvat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti