tiistai 26. maaliskuuta 2013

Rynnäköllä eteenpäin

Viikonloppu Salossa sujahti ohitse taas laittoman nopeasti, vaikka ei siellä mitään järkevää tullut tehtyäkään. Tarviiko sitä aina järkeviä tehdäkkään, välillä on kiva vain hengailla perheen kanssa ja katsoa elokuvia, näinpä jopa armeijassa lusivaa pikkuveljeäkin pitkästä aikaa. Koiratanssin treenailu jäi viikonlopuksi, mutta hyvä niin. Tämä viikko on sitten omistettu omaan valmistautumiseen ja niille "pienille hiomisille", mitä tässä vielä kerkeää tehdä. Olo on epävarma mutta toiveikas.

Salossa kävimme lauantaina lenkillä Viken ja omistajansa kanssa, kuten edellisessä postauksessa mainitsin. Vikellä oli juoksut menossa, mutta eipä Ässä niistä pahemmin välittänyt. Aluksi nuuhki taas tuttuun tyyliin Viken naaman läpi (kuka koira muka nuuhkii toisen naaman ensin?) ja taakse päästyään olikin ihmeissään. Helpolla se sieltä kuitenkin pois tuli eikä muutenkaan ollut lenkillä yhtään erilaisempi tai rauhattomampi. Voi pieni palliton.

Turpa hieman mutkalla

Sunnuntaina hyödynnettiin ihana aurinkoinen sää ja lähdettiin perheen kesken jäälle. Iskä tiputettiin aikaisemmin kyydistä, kun itse jatkoimme edemmäs. Sitten lähdimme kävelemään isää vastaan, joka tuli suksilla autolle. Ässä oli ihan riemuna jäällä ja katselin taas kauhuissani sen menoa, kun se huiteli päätöntä laukkaa tehden tutkimusretkiä jopa 100m päähän (olen huono hahmottamaan etäisyyksiä, mutta jäällä ei juurikaan ollut trafiikkia rajoittamassa spanielin vapautta). Isän tullessa suksilla vastaan lähti Ässä vielä riekkumaan hänen mukanaan pientä lenkkiä, jonka ohessa juoksi välillä tarkistamaan meidän sijaintiamme. Tätä ei kauan jatkunut, kun jo suuntasimme autolle. Ässälle olisi vähemmätkin juoksutukset riittäneet, mutta enpä ole hetkeen nähnyt sen lenkkeilevän noin onnessaan. Albumissa kaikki kuvat onnellisesta spanielista.



Hymy korvasta korvaan


Suksilla pääsee!

Seuraavana päivänä revittely taas tuntui lihaksistossa ja ihmekkö tuo, kun koko reissu oli yhtä päätöntä juoksua. Näin ollen pienen jumittelun, tuijottelun ja kotiinpäinkääntyilyn tuloksena jäi metsälenkki taas lyhyemmän puoleiseksi. Onneksi tänään tiistaina lenkkihalu oli oikein hyvällä mallilla ja hihnalenkki köpsöteltiin reippaasti etiäpäin. Ensimmäistä kertaa jouduin myös pesemään Ässää lenkin jälkeen, turkin ajelu lähestyy.. Ties vaikka ajelisin sen jo tällä viikolla, niin olisi siistissä lookissa sitten mölleissä. Eihän koira-bondin sovi olla rähjäinen vaan smooth ja elegantti.

"My name is Bond. James Bond."

Ei kommentteja: