Saavuimme kaverimme luokse perjantaina päivällä ja Ässä oli heti ihan liekeissä. Vapautta! Uusia paikkoja! Ihania hajuja! JÄRVI! Kun pääsimme rantaan, se hyppäsi ensimmäisenä järveen, ja kävi siellä tuon tuostakin. Tämän takia Ässän sisälläoloa piti hieman rajoittaa, joten aikalailla koko päivän se siis kulutti ulkona touhuten. Mikäs siinä uidessa, touhutessa, ruokaa kytätessä ja ihmisiltä rapsuja kerjätessä. Ässä sulautui hyvin joukkoon, mutta kävi vähän ylikierroksilla uudesta paikasta ja uimisesta. Ihan hyvin se silti osasi käyttäytyä, ruokaa kyllä kerjättiin, mutta mitään ei pöllitty, ihmisiä vasten ei hypitty eikä muutenkaan liiaksi ahdisteltu. Mitään pahempia koiruuksiakaan ei sattunut eikä yhtään kissaa jahdattu. Puskaan villielukoille heitetyt kukkakaalit se kyllä söi parempiin suihinsa (en ehtinyt heittäjää varoittaa), mutta eipä sillä mennyt edes maha sekaisin. Kuvat reissusta kansiossa.
Tottakai juhannukseen kuului uimisen, saunomisen ja grillailun lisäksi myös juhannuskokko, jota lähdimme porukalla katsomaan. Kokon järjesti kaupungin toimikunta ja se oli keskellä peltoa. Pellolla oli myös muuta porukkaa, ja Ässä oli jopa rasittavan riehakas, ei olisi malttanut millään rauhoittua. Ihan nätisti se kuitenkin katseli muita paikalla olleita koiria, vaikka pari kertaa niille piti huudahtaa. Kokosta Ässä ei välittänyt tuon taivaallista.
Kokon jälkeen suuntasimme takaisin mökille ja Ässäkin pääsi taas järveen. Auringonlaskun aikoihin saimme myös ihailla vastarannan kokkoa, joka melkein nuoli jo viereisiä puitakin.. Kauan se paloi suurena, liekö jollain karannut kokko käsistä, mutta onneksi lopulta sammui.
Vaikka reissulla Ässältä jäi totaalisesti kissat näkemättä ja jahtaamatta, pääsi se ihastelemaan kaverini hevosia. Taino, me sen ihastelun lähinnä hoidimme Ässän ravaillessa ympäriinsä välittämättä hevosista pätkääkään. Eipä sillä onneksi ollut mitään intoa niitä mennä katsomaankaan.
Pekka, Poni ja Mira
Lauantaina palasimme Saloon vanhemmilleni, enkä kyllä hetkeen ole Ässää niin rättinä nähnyt. Eipä sekään ilmeisesti ollut mökillä saanut erityisen hyvin nukuttua ja kyllähän sellaisesta touhuamismäärästä väsähtääkin, sillä Ässä ei asettunut mökillä maate ennenkuin me ihmiset mentiin nukkumaan. Viimeiseen asti se veti pihalla omaa menoaan tehden pesää johonkin ruohomättääseen välillä. Vissiin se raukka luuli, ettei pääsisi sisälle ollenkaan nukkumaan.
Sunnuntaina Tampereelle palatessamme sain Villen houkuteltua kanssani Torronsuon lintutornilla käymään. Itsehän olen aiemminkin paikassa käynyt, kun on noin sopivasti Saloon ajoreitin varrella, mutta kovasti teki mieli päästä uudelleen. Hieman olisi tehnyt mieli pidemmänkin kaavan mukaan käpystellä, mutta kiire Tampereen ruokakauppaan pakotti jatkamaan matkaa. Torron maisemat olivat taas aivan vertaansa vailla! Ässäkin kiipesi kanssamme lintutorniin ihan omin jaloin, vaikka alastulo vähän jänskättikin.
Ylhäällä oikealla Ässä menossa lintutorniin. Alempana lintutornista aukeavat maisemat.
Eikä se ohjelma tähän lopu, sillä tämän viikon lopuksi mennään Mikkeliin mummin ja ukin mökille. Siellä Ässälle on taas luvassa viikonloppu vapaana metsän ja järven äärellä. Spanielin riemua katsellessa tulee mieleen, kuinka ihanaa olisikaan omistaa oma mökki..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti