"Tällä lenkillä en räyhänny kellekkään!"
Nyt tuo räyhääminen on hiipinyt salakavalasti takaisin elämäämme. Tässä muutamia syitä miksi.
1) Ne ikävät koirakohtaamiset. Siinä ei paljon auta vaikka oma koira tottelisikin, jos toinen tuntematon irtokoira juoksee sen kiinni ja yli. Ässän räyhäys perustuu epävarmuuteen, joita nuo kohtaamiset lisäävät aina merkittävästi. Ikävään koirakohtaamiseen ei vaadita edes fyysistä kontaktia vaan riittää, että uhka toisen koiran luokse tulemisesta on. Sekin riittää, jos omistaja hermostuu tarpeeksi tilanteessa. Epävarmuuden kasvaessa reagoidaan aina vaan helpommin koiriin, jotka eivät edes ole uhka.
2) Se mielentila. Rauhallisella mielentilalla ollessaan Ässä reagoi huomattavasti rauhallisemmin ja voi vaikka ruveta haistelemaan rauhallisesti maata toisen tullessa vastaan. Kiihkeämmässä mielentilassa, esimerkiksi innostuttuaan kavereista, uudesta lenkkeilymaastosta tai kohdattuaan jonkun epäilyttävän koirakon, ovat reaktiot huomattavasti voimakkaampia.
3) Vahvistamisen hiipuminen. Ässän käyttäydyttyä jonkin aikaa hyvin, se jatkuva toivotun toiminnon vahvistaminen jäi taka-alalle. Ikävien kohtaamisien jälkeen olisi pitänyt välittömästi terästäytyä ja ottaa homma tehotreeniin, mitä en näköjään tehnyt riittävästi.
4) Muut syyt. Näitä voisivat olla pimeä (pimeässä kaikki on epäilyttävämpää) ja kipu, jota en Ässällä usko tällä hetkellä suuremmin olevan.
Ei Ässä tällä hetkellä mikään mahdoton ole ainakaan viimetalveen verrattuna. Jos se t ekee jotain, niin useimmiten se vain vapaana ollessaan ärjyy hetken toiselle koiralle ja tulee vasta sitten luokse. Joskus se on "uhkaavassa" tilanteessa saattanut mennyt hieman koiraa kohti samalla huutaen, ja tullut sitten luokse todettuaan tilanteen olevan hallinnassa. Jos toinenkin on irti ja riehuu/tulee luokse niin silloin tuo yleensä lähtee juoksemaan sen luokse huudon kera. Enkä kuollaksenikaan voi sietää tätä sen käytöstä. Kaiken lisäksi se on alkanut hihnalenkeilläkin taas huudella muille ja on ottanut yhden tokon treenikaverin silmätikukseen. Syvä huokaus. Onneksi ei kuitenkaan ikimaailmassa tee kenellekkään mitään.
"Tällä lenkillä ei tarvinnu kommentoida kuin kahta hihnassa ollutta noutajaa. Eipä niissä sitten ollutkaan ihmeempiä."
Ärsyttävintä hommassa on se, että minä en yksinkertaisesti voi noille ikäville koirakokemuksille mitään. Niitä tulee väkisinkin, kun asuu kaupungissa ja ihmisiä on joka paikassa. Koiran ollessa irti väliin ei aina ehdi ajoissa. Ja joitakin koiran omistajia ei vain kiinnosta. Ei auta, kun alkaa koulutus taas alusta, vaan miten monta kertaa tuolle koiralle saa vakuutettua kaiken olevan ok, kun kohta joku taas tulee jostain puskista niskaan? Niin kovasti toivon, ettei pentu opi samoille tavoille. Tiedän ainakin välttää niitä virheitä, joita Ässän kanssa tein, mutta kovasti pelkään Ässän jollain konstilla tartuttavan tuon pennulle.
Onko kohtalotovereita? Kaikki niksit ja naksut otetaan vastaan!
10 kommenttia:
"Ärsyttävintä hommassa on se, että minä en yksinkertaisesti voi noille ikäville koirakokemuksille mitään. "
Menneille huonoille kokemuksille ei tietysti voi mitään , mutta ottaisin asenteeksi sen, että tulevat voi kyllä estää :) Tietenkin tiheästi asutulla alueella törmää väistämättä koiriin ja omistajiin, jotka eivät oikein osaa käyttäytyä, mutta sinulla on suuri(!) vaikutus siihen, millaisiksi nuo kohtaamiset muodostuvat oman koiran silmissä. Mikäli minä en olisi ollut jatkuvasti tarkkana koko Tepon elämän ajan siitä, miten muut ohitetaan ja keiden kanssa pääsee leikkimään, senkin päälle olisi hyvin voinut tulla joku, mutta koska alusta asti olen hallinnut sen ympäristöä, palkannut halutunlaisesta käytöksestä ja estänyt ”vaaratilanteet”, sillä ei ole syytä olla epäluuloinen muita kohtaan.
“Koiran ollessa irti väliin ei aina ehdi ajoissa”
Tarkoitatko nyt tässä tilannetta, jossa sinulla on Ässä irti ja se ehtii reagoida muihin koiriin ennen sinua? Vai tuleeko joku irtokoira puskasta (hihnassa olevan) Ässän päälle? Kummin pain tahansa voit aina ehtiä väliin ennen “pysyvän vaurion” syntymistä. Minä ajattelen asian niin, että ei ole Tepon tehtävä tarkkailla ympäristöä, vaan se voi luottaa minuun ja minun toimintaani. En tiedä, millaisissa maastoissa liikutte, mutta ei ole oikeasti vaikeaa pitää aisteja avoinna ja huomata muita koiria ennen omaa koiraa ja reagoida. Ei ole muiden koirien omistajien kohtaan reilua, mikäli pidät irti koiraa, joka saattaa edes kauempaa rähjätä tai varsinkaan hyökkiä näitä päin. Mikäli taas tarkoitat, että toiset koirat tulevat Ässän päälle odottamatta, sama neuvo: huomaa toiset koirat ensin ja mikäli tarpeellista, mene väliin. Tietysti mikäli myös oma koira reagoi voimakkaasti, tilanne on käytännössä vaikeampaa kuin esimerkiksi Tepon kanssa, jonka voin vain pistää selän taakse odottamaan, että häädän päällepyrkijän. Paras olisi, että huomaisit muut niin kaukaa, että pääsisitte kokonaan välttämään tilanteen (olen itse seissyt ties missä katuojissa ja pusikoissa ja mutaliejuissa, jotta ajattelemattomat ihmiset ovat päässee ohitse).
“miten monta kertaa tuolle koiralle saa vakuutettua kaiken olevan ok, kun kohta joku taas tulee jostain puskista niskaan?”
Eihän kaikki ole ok, jos joku tulee jostain päälle :) Valitettavasti tilannetta et voi korjata kukaan muu kuin sinä, joten hallitse ympäristö! Vaikka huonojen kokemusten taustalla on usein jonkun muun moka tai piittaamattomuus, asiaa ei kannata ajatella niin. Minun mielestäni Teppoa kohtaan vähänkään uhkaavat tilanteet ovat minun aiheuttamiani. Minä en ole hoitanut tehtävääni ja ollut sen luottamuksen arvoinen, jos en ole saanut vakuutettua sitä siitä, että kaikki on ok.
Kierrä muut koirat. Vastaehdollista. Älä pidä Ässää irti niin, että se voi päästä muiden iholle, ja aina kun pidät, ole tarkkana, jotta ehdit reagoimaan muihin koiriin ensimmäisenä (kutsu luokse, vie sivuun, palkkaa, palkkaa, leikitä, temputa…). Tsemppiä! Edellinen koiramme oli pelkoaggressiivinen remmirähjä, joten tiedän, millaisia lenkit voivat pahimmillaan olla. Olen ollut Tepon kanssa kunnon natsi näissä ohitusjutuissa ja edelleen kuljen lenkeillä taskut täynnä raakaa jauhelihaa. Rähjäämisestä pois kouluttaminen vaatii hirveän määrän työtä ja järjettömästi onnistumisia. Joku sanoi minulle joskus, että jokainen rähjäämiseen asti ehtivä tilanne vie kymmenen askelta taaksepäin, ja jokainen onnistunut ohitus yhden eteenpäin. Se on aika kuvaava suhde.
En nyt tiedä, onko epäselvästä selityksestäni mitään apua vai onko se jo sinulle ihan tiedossa olevaa asiaa, mutta ajattelinpahan kuitenkin muistuttaa siitä, että sinä olet loppujen lopuksi koirasi ympäristöstä -> käytöksestä vastuussa ;)
Kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista! :D
"Menneille huonoille kokemuksille ei tietysti voi mitään , mutta ottaisin asenteeksi sen, että tulevat voi kyllä estää :)"
Tällainen asenne pitäisi olla, ja olikin, kun viimeksi aloitin tuon vastaehdollistamisen. Tämä on tosin kärsinyt aika paljon lähiaikojen kohtaamisten takia. Meillähän Ässä ei ikinä pääse moikkaamaan vieraita, jos minä pystyn asiaan vaikuttamaan. Sen olen kantapään kautta oppinut, että oma käyttäytyminen vaikuttaa Ässän käytökseen. Valitettavasti. Ässä reagoi herkästi ja nopeasti ja voi ottaa monet tilanteet ikävänä kokemuksena, vaikka mitään fyysistä kontaktia ei olisikaan.
Meille on sattunut lyhyessä ajassa muutama ikävä koirakokemus, epäilen niillä olevan paljon tekemistä tämän asian kanssa.
"Tarkoitatko nyt tässä tilannetta, jossa sinulla on Ässä irti ja se ehtii reagoida muihin koiriin ennen sinua?"
Jos Ässä on irti ja joku koira tulee puskasta luo, alkaa välittömästi järjetön huutoralli, johon on vaikea päästä väliin. Ässä myös liikkuu irti ollessaan suhteellisen etäällä, jolloin voi havaita asioita ennen minua. Kiinniollessaan Ässä reagoi voimakkaasti vapaana oleviin koiriin, kokee kai olevansa "ansassa".
Ajattelen samoin, Ässän rähinä on täysin omaa syytäni, koska en ole osannut aina puolustaa sitä muilta koirilta. En usko, että Ässä millään koulutuksella lakkaa olemasta epäluuloinen vieraita koiria kohtaan, jolloin riski rähisemiseen on aina. Tietysti sitä voi kouluttaa ja riskiä minimoida, mutta jos se pääsee ahdistumaan (joku tulee luokse) se rähisee. Itse en ole tässä onnistunut, että tällaisia tilanteita ei olisi sattunut, kuten tuossa aiemmin kerroin.
Ässän vapaanaolo joutuu nyt pannaan, ellei sitten olla jossain ihan korvessa. Nykyiset toimenpiteet lenkkeillä ei-suosittuihin kellonaikoihin ja vähän syrjemmässä eivät ole toimineet.
"Joku sanoi minulle joskus, että jokainen rähjäämiseen asti ehtivä tilanne vie kymmenen askelta taaksepäin, ja jokainen onnistunut ohitus yhden eteenpäin."
Tämä on niin valitettavan totta, ja tekee sen takia koulutuksesta ajoittain jopa siätämätöntä. Monesti olen ajatellut lyödä vain hanskat tiskiin. Epäilemättä tämä tulee olemaan Ässän koko elämän kattava projekti. Voi kun olisi osannut aloittaa jo pentuna..
Korvat ja silmät auki on hyvä vinkki. Yleensä otan oman koiran kiinni jos näen vieraan koiran olevan vapaana, ihan vaan siitä syystä, että sitten se on myös lain silmissä sen toisen koiran omistajan vika, jos jotain sattuu. Ja ennakointi siinäkin suhteessa, että jos näet jonkun koiran haahuilevan irti kauempana ja se näyttää siltä, että ei ole hanskassa omistajallaan, niin mä ainakin huudan jo kaukaa että ota koirasi kiinni. Teen siis selväksi etten halua tehdä tuttavuutta.
"Epäilemättä tämä tulee olemaan Ässän koko elämän kattava projekti. Voi kun olisi osannut aloittaa jo pentuna.." Aivan kuin omasta näppiksestäni, eri koiran nimellä vain. :)
Ella jätti kyllä tosi hyvän kommentin ja se sisälsi paljon sellaista asiaa, jonka allekirjoitan todeksi, mutta mitä en itekään hoksannu aikoinaan ajoissa eli ennen, ku omastakin tuli se remmirähjä. Ennakointi, kaiken A ja O. Myös Caro on niin mielettömän nopea ja raisusti reagoiva (joskaan sekään ei onneksi purijatyyppiä, vaan lähinnä "menenpäs naaman eteen/iholle huutamaan" -tyyppiä), ettei ilman ennakointia pärjäisi millään. Ei vaan ehtisi, ellei olisi koko ajan valppaana paikoissa, joissa ei näe kauas.
"Ässä myös liikkuu irti ollessaan suhteellisen etäällä, jolloin voi havaita asioita ennen minua." Tosta mulle tuli mieleen, että meillä on otettu tän asian suhteen entistä tiukempi linja, jottei vahinkoja tapahdu: en anna juoksennella liian kaukana paikoissa, joissa joku voi yllättää. On mahotonta ennakoida koiran viipottaessa missä sattuu, joten sellaista tilannetta eli koiran liian kaukana olemista ei sais ees syntyä. Tässäki tulee esiin se omistajan vastuu, sillä täysin itestähän se on kiinni missä koiran antaa juosta. Mun kohallani kaikki omat ennakointimokat ovat ottaneet niin pahasti päähän, että on ihan pakko tehä parhaansa, ettei mokia enää tapahtuisi.
Sitten taas toisaalta kerrostalossa asuessa on aika mahdotonta ennakoida törmääkö toiseen koiraan käytävässä tai pihalla: koira vaan ykskaks onkin siinä avautuvan hissin oven tai talon kulman takana ja rähinä valmis. Se, jos mikä on turhauttavaa, sillä kyseisissä tilanteissa on täysin mahdotonta väistää toista koirakkoa, vaikka sitä ohjeeksi tarjotaan. Milläs väistät hissikopissa. :D
Huoh, vaikea ja haastava ongelma, sitkeäksi tavaksi pinttyneenä, mutta ei kai se muu auta kuin koittaa kehittää itteään kohti osaavampaa koiranomistajuutta, pääsi siitä rähinästä lopulta eroon tai ei. Tsemppiä meille tällä haastavalla tiellä! :)
Elisa L jep, tällainen on myös meillä linja. Yleensä huudan, että tämä ei tykkää muista/ on vihainen, älä päästä. Toimii vielä paremmin, sillä jotkut eivät usko muuten. Täällä on paljon koiria, joista suurin osa ei hanskassa, mutta silti irti. Monesti olen vain ottanut vieraan koiran kiinni omani sijaan (toimii sellaisten ystävällisten hitaiden hömelöiden kohdalla), sillä ottamalla vain oma kiinni ollaan kohta huutavassa solmussa ja vierasta on mahdoton pitää loitolla Ässä repiessä itseään kaikkiin ilmansuuntiin.
Bemary: Jep, vapaana-ulkoilutuspaikoissa saa olla tarkkana.. Täällä kuitenkin monissa lähimetsissä liikkuu paljon ihmisiä (ainakin tiettyihin aikoihin), jolloin väistämättä tulee yhteentörmäyksiä. Ja vaikka oma koira tottelisi 100% ei paljon auta, jos se juoksee 30 m edellä ja polun käännöksen takaa tulee toinen koira irtonaisena kylkeen. Pari kertaa on tullut tällainen yllättävä tilanne, jolloin on yrittänyt juosta luokseni (silloin kun homma vielä toimi), mutta toinen koira on vain juossut päin. Ei siinä jää paljon muita vaihtoehtoja kuin rähjätä, ennenkuin mami ehtii pelastamaan. Ja kylläpä on itseä sitten ottanut tilanteen jälkeen pannuun. Tietty näitä voi tulla myös ihan yllättäen alueilla, jossa on olettanut saavansa olla rauhassa.
Meillä onneksi remmikäyttäyminen on ihan hyvässä jamassa, kyllä se lähes 100% kaikki ohittaa kiltisti JOS itse reagoin ajoissa. Tässäkin on vaan ollut omalta puolelta lipsumisia, sillä yhdessä vaiheessa se ohitteli jo lähes kaikki täysin rauhallisesti ja nameitta. Sitä siis lähdetään taas tavoittelemaan.. Kiitos tsempityksestä! :) Tsemppiä myös teille ongelmien ratkomiseen. Käytättekö tekin vastaehdollistamista vai jotain muita metodeja?
Ärsyttävintä tässä ongelmassa on se, että se jo kerran saatiin niin hyvällä mallille, mutta olen antanut sen lipsua takaisin tähän. Voi, kun olenkin itselleni vihainen. Vähäsen kuitenkin lohduttaa ajatus, että eiköhän se käyttäytyminen sieltä taas ala nopeasti hahmottua, kun se kerran on jo joskus löydetty. Ainakin alku on näyttänyt hyvältä.
Tämän kirjoittamani tekstin ja kommenttien valossa olen nyt miettinyt, pitäisiköhän minun rajoittaa jatkossa näitä vapaan ulkoilun alueita entisestään. En tietysti ennenkään ole mennyt minne sattuun milloin sattuun, mutta joku tässä hommassa on kusahtanut, kun taas ollaan tässä lähtöpisteessä. Tietty aina kaikkea ei voi ennakoida, mutta yritetään nyt ottaa virheistä opiksi. Eli jatkossa vapaanaulkoilua vain automatkan päässä tai epäsuosittuihin kellonaikoihin. Voi kuinka kaipaankaan Salon metsiä, siellä sai ulkoilla rauhassa oman kodin nurkilla mihin kellonaikaan vain eikä tälläinen ongelma käynyt edes pienessä mielessä..
Ainiin, yksi hauska juttu vielä tuli mieleen tuohon Bemaryn kommenttiin liittyen, miten vaikeaa kaupungissa on välillä ennakoida. Ässähän saattaa kotipihassa ruveta räyhäämään pelkästä koiran hajusta, ja tänään tuli taas sellainen tilanne. Pistin tilanteelle stopin ja koitin bongailla koiraa, joka kaukana näkyikin (Ässä ei mitenkään voinut nähdä sitä koiraa, eikä sinne päin huutanutkaan). Siitä sitten lihaa syötellen lähdettiin ripeästi seuraamaan koiraan ja sain hienosti palkattua Ässää, kun koira lopulta tuli näköpiiriin. Näitä pieniä onnistumisia, mutta joskus voisi olla tarvetta samanlaiselle hajuaistille, olisi tämä ennakoitin helpompaa ;)
Tuli mieleen tuohon vapaana pitämiseen, että voisiko Ässää pitää liinassa? Saisi silloin tilaa nuuskutella ja liikkua, mutta tarvittaessa saisit luokse. Tietenkin mahdollista on, että koira menee ties missä ryteikössä ja pusikossa, että sinä joudut kulkemaan perässä ja selvittämään liinaa :-D
Aikasempaan kommenttiin lisäten, meillä on myös pieniä ohitusongelmia. Pentu haluaisi leikkiä ja nuuskia jokaisen koiran läpi ja minä en ole mitenkään innoissaan, ellei ole tuttu koira. Joten kävellään koirat ohi vaihtelevalla menestyksellä, minä reippaasti ja koira vähemmän reippaasti. Nyt ollaankin alettu panostamaan ohitukseen palkkaamalla (pitää olla kyllä älyttömän hyvä palkka)
"Tietty näitä voi tulla myös ihan yllättäen alueilla, jossa on olettanut saavansa olla rauhassa."
Toihan se paha onkin, ku sitä tottuu ajatukseen, ettei rauhallisella alueella ketään liiku. Iteki siihen ajatukseen toisinaan lankean ja se on paha se. Pitäis muistaa olla ihan koko ajan tarkkana.
"Meillä onneksi remmikäyttäyminen on ihan hyvässä jamassa, kyllä se lähes 100% kaikki ohittaa kiltisti JOS itse reagoin ajoissa."
Erittäin hienoa kuulla. :) Tohon ku mekin päästäis joskus, mut pitkä on se tie.
"Käytättekö tekin vastaehdollistamista vai jotain muita metodeja?"
Tällä hetkellä käytämme paikalta liukenemista sekä torumista = ei toimi. :D Yritin hoitaa ongelmaa joskus yli vuosi sitten naksutinkoulutuksen avulla, vaan mönkäänhän meni sekin. Nirso koira innostui kyllä nakeista aikansa, mut ne eivät koskaan menneet kiinnostavuudessa toisten koirien ohi. Sama päti mukamas kivoihin leluihin. Satunnaisia onnistumisiakin tapahtu kyllä kuukausien mittaisen projektimme aikana, mut meiän silloinen asuinpaikka oli vaan yksikertaisesti liian haastava harjoittelupaikka, joten lopulta tuli turhauduttua ja luovutettua. Nykyinen sijainti on huomattavasti parempi, joten oon tässä kovasti tsemppaamassa itteäni uuteen yritykseen. Pakkohan sitä ny on jotain yrittää, koska ei tää nykyinenkään peli vetele!
"Ässähän saattaa kotipihassa ruveta räyhäämään pelkästä koiran hajusta."
Sama. Joskus tekis mieli laittaa vaikka pyykkipoika pojan nokkaan, ettei se hoksais toisia koiria. Vaan eiköhän se silti haistais tai vähintäänkin aistis, että joku siellä "sen reviirillä" on julkeasti kuljeskellu. x)
Anonyymi: Oon mä tuota liinailua kokeillut 10 metrin liinassa, mutta ei se oikein napannut. Mulla on Ässälle myös 10 metrin fleksi, jota olen käyttänyt sellaisilla metsäpoluilla, missä ei uskalla pitää vapaana. Se on tälläkin hetkellä käytössä tuossa lähimetsässä joissa on paljon muitakin. Toimii hyvänä välimuotona hihnassa pidon ja vapaanapidon välissä, koska koira on etäämmällä (=koiralle haasteellisempaa tulla syömään nameja kuin hihnassa) mutta se on silti tilanteessa kuin tilanteessa hanskassa :)
Uskoisin, että pentu teillä ajan kanssa oppii ohittamaan muut koirat, kunhan sitä ei päästä niitä moikkaamaan. Näin kannattaakin toimia, ettei tulevaisuudessa tule näitä räyhäysongelmia kuten meillä. Ässällekkään ei kelpaa mitkä tahansa namit tuossa tilanteessa, vaikka ahne koira onkin.
Bemary: Jep, pitäisi aina muistaa olla skarppina. Vihoviimeisin asia on lörpöttää puhelimeen, mihin itse olen välillä sortunut.. Ja sitten vielä täällä blogissa pitää ihmetellä, miksi koira taas räyhää :D
Kouluttaminen on aika vaikeaa, jos ruoka ei kelpaa. En tiedä missä jamassa olisin Ässän kanssa, jos se ei olisi noin ahne. Ässällekkään tosin ei mitkä tahansa ruoat kelpaa, nappuloita se ei edes viitsi aina syödä. Tilanteet on kuitenkin sen verran vaativia, että palkan on oltava sen mukainen. Niinpä meillä roudataan lenkeillä Ässän ruokaa (eli raakaa lihaa) mukana purkissa, josta sitä "nätisti"
syötän lusikalla. Ja kyllä toimii! Tosin hullun maineen saattaa saada naapurustossa, mutta on se sen arvoista.
Sitten kun homma alkaa olla hanskassa, siirryn varmaan ainakin välillä leikkimiseen ja joihinkin helpompiin nameihin. Leikkiminen tietty saattaa kiihdyttää Ässää liikaa, joten sen kanssa saa olla tarkkana..
Lähetä kommentti