Annetaan vuotava koira

Ja pissaongelmat tulee taas.. Ässä on nyt useempana päivänä pissinyt lattioille. Eilen oli hyvä, kun pissatusväli oli 4h (paitsi yöllä). Tänään yritin pidentää kuuteen tuntiin, niin tossa viiden tunnin kohalla kusas lattialle. Jes. Ja joskushan se kusaisee pari tuntia lenkityksen jälkeenkin.

Ässä aloittaa yleensä siihen, missä sattuu olemaan. Yleensä maatessaan alkaa, ja nousee siitä pissille. Ihmeellistä, kun sille tulee välillä tämmösiö kausia, vaikka yleensä ne on vain yksittäisiä kertoja esim. salovisiitin jälkeen, kun on tottunut omaan pihaan. Viimenen kausi tuli viime keväällä, jolloin eläinlääkäri ajatteli sen olleen joku pieni ohimenevä tulehdus, jolle Ässä olisi jotenkin alttiimpi. Tuloksissa ei kyllä näkynyt mitään, ja käynnin jälkeen pissailut loppuivatkin, joten ilmeisesti siitä sitten parani? Tiedä häntä.

Tänne muutosta asti tuo pissailu-juttu on ollut kausittaista, joskin parani huomattavasti rauhallisuuden ulos mennessä opettelun jälkeen. Toivottavasti tämäkin on taas vain jokin kausi, eikä mikään jatkuva vaiva. Jokatapauksessa sitä luuttuamista on luvassa jatkossakin. Jei! Näinä kausina käy kyllä aina mielessä sen lähettämin Saloon Äitin sylikoiraksi.. Onneksi lähdetään maanantaina Saloon joulun viettoon, niin ei ainakaan sen aikana tarvitse kärsiä pissoista. Ja sen jälkeen jos jatkuu, niin haetaan lääkäristä lääkitys tolle. Sitä se viimekerralla suositteli, jos tämä menee jossain vaiheessa pahaksi.

Turhauttaa niin pirusti tuon pissojen jatkuva luuttuaminen lattialta. Lisäksi alkaa mietityttämään, jos se pissailu jotenkin kuitenkin johtuu musta. Ähhh, inhottavaa painia tämmösten ongelmien kanssa.

Vihdoinkin actionia?!

Päivät ovat kuluneet oikein rattoisasti ja arkisesti, oikeastaan liiankin.. Ässän kanssa ollaan tehty kotona pientä kotireeniä, mutta eipä se tunnu pojalle riittävän. Itse en osaa reenailla ilman mitään tavoitteita, ja on tylsä treenailla kotona mitä sattuu yksikseen päämäärättömästi.

Nyt pysähdyinkin miettimään Ässää, sillä sen käytös on tässä syksyn aikana muuttunut. Ainahan se on vilkas ollut, mutta nykyisin se on välillä vallan riehakas ulkoillessa. Kyse ei tunnu kuitenkaan olevan liikunnan tai vapaana-olon puutteesta (ei se metsässä normaalia enemmän riehu), vaan ennemminkin aivojumpan tarpeesta. Ässä onkin ruvennut ulkona enemmän kuluttamaan energiaansa mm. muille koirille räkyttämiseen ja kaiken jännän kyttäilyyn. Ainahan se on sitä jonkin verran tehnyt, mutta nykyisin se räyhää kaikille. Nameilla sen huomion saa onneksi ihan hyvin pois muusta, joten eiköhän se sillä. Sisällä se tulee välillä istumaan viereeni odottavaisena, että mitäs tehtäs. Muutenkin vaikuttaa välillä jotenkin turhautuneelta aina samanlaiseen tylsään lenkki-kotitottis arkeen. Taitaa mulla olla aika tylsistynyt koira täällä asustelemassa.

Tylsää arkireippailu (maisemat on kyllä upeat)

Keksin tähän ongelmaan sitten ratkaisunkin: herhaun toko-treeniryhmät! Ne järjestetään sen verran lähellä meidän kotia, että sinne pääsee kävellenkin. Tokosta en ole ikinä sen enempää innostunut, mutta eipä sitä tiedä, ennenkuin kokeilee. Itseäkin alkaa treenittömyys puuduttaa, joten kivaa saada jotain koirapitoista täytettä arki-iltoihin. Laitoin sähköpostia sinne, jotta pääsisin jonotuslistalle. Toivottavasti vain pääsisi pian itse ryhmäänkin. No, pitää sitten vain kehitellä jotain aktiviteettia sitä ennen. Harmi, että jälki on poissa laskuista lumen takia.

Agilityä hirveästi tekisi mieli alkaa harrastamaan, mutta autottomana kaukana olevat hallit ovat aika mahdottumuus. Lisäksi Tampereella treeniryhmiin pääsy on kuulemman tosi hankalaa, ellei sitten mene maksullisille kursseille. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

Tulipa jättimäinen postaus, huhhuh. Muuta ihmeempää tänne ei kuulukkaan. Ulkoiltu ollaan, ja pari kuvastakin sain napsittua, joten voisin niitä tähän vielä ripotella.

Lihava veturi

"Ilman haukkua ei voi leikkiä" -Ässä

No nyt on koira kotona! Itse myös olin Salossa toipumassa päivän risteilyn jälkeen, ja oli kyllä ihanaa taas lenkkeillä Ässän kanssa pitkästä aikaa. Käytiin taas Katin ja Roopen kanssa lenkkeilemässä, niin Ässä sai riehua pitkästä aikaa koiraseurassa. Muutama kuvanenkin tuli näpsittyä, joten ripottelenpa muutaman nyt tännekin. Arkeen palatessa onkin taas tottumista ujuttaa nuo lenkitykset päivän ohjelmaan, vaikka nyt onkin koulussa löysää.

Keppihullu collinoutaja

Osaa se ainakin poseerata..

Muutamia huomioita Ässästä nyt sen palattua. Se on lihonut selvästi, mutta on nyt hyvänpainoinen, kun ennen on aina ollut todella solakka poika. Johtuneeko sitten ylimääräisistä lihapullista, vai ruoan lisäyksestä (siirtyi kevyempään ruokaan, niin käskin antaa enemmän), sitä en tiedä. Lisäksi hihnassa veto on lisääntynyt taas huomattavasti, kun on äitin kanssa pelkästään flexissä lenkkeillyt. Vaan eiköhän se siitä taas pian normaaliin parane. Oli ihanaa, että vanhemmat jaksoivat lenkkeillä ja hyysätä Ässää poissaollessani, kiitos heille siitä! Iskä oli myös pitänyt huolta Ässän viihdyttämisestä, sillä hän oli tehnyt pojalle juustoratoja (etsi juustopalat, montako muistaa ja montako etsii nenällä), teettänyt temppuja ja yrittänyt opettaa uusia. Lisäksi isä oli keksinyt hienon leikin, josta nappasin videonpätkänkin puhelimella:

Ässän nylyinen ruoka (nutra nuggets) on soveltunut ainakin toistaiseksi herralle erinomaisesti! Siinä missä entisen ruoan kanssa maha meni vähän väliä pikkaisen sekaisin milloin mistäkin pienestä tai ilman syytä, tuli Ässän mahan kestävyyttä testattua eilen oikein kunnolla. Olin poikaystävälläni yötä, ja illalla kävimme talon saunassa. Takaisin tullessamme koira makasi keskellä olkkarin lattiaa onnellisena mahan pönöttäessä. Syykin selvisi, kun lattialta löytyi tyhjä kekkerikeksi-paketti.. Fiksuna unohdettiin se lähes täysinäisenä lattialle, kun kolme viikkoa sai jättää ruoat minne halusi. Lisäksi illan aikana koira pääsi vetelemään viinirypäleitä, kun niillä pelleillessämme osa lensi lattialle parempiin suihin. Luulisi mahan menevän vähemmästäkin sekaisin, mutta ei! Ihan aavistuksen oli uloste löysähköä ja pieruja tuli useampia, mutta siihen se jäikin. Ja minä jo ehdin pelätä valtaisaa yltympäriinsä levitettyä sotkua, kun koulusta kiiruhdin kotiin.. Salossa ollessakin on uloste ollut paremman näköistä, joten hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi!

Täällä on järvet jo sen verran jäässä, että kestävät kävelyä. Alempana todisteena eilen otettu kännykkä-kuva! Vähän jännitti kyllä jäällä köpsytellä, mutta siine meni jo "polku" jalanjäljistä, joten uskallauduin sinne Ässän perässä.

Koiraton

Ässä on nyt viikon lomaillut Salossa, ja hienosti on kuulemman mennyt. Äiti on innoissaan lenkkikaverista, kun itse kärvistelen täällä ilman koiran nulikkaa. Nyt sitä huomaa, miten paljon siihen koiraan onkaan tottunut, kun yksinollessakin huomaa tälläisiä juttuja:

1. Ruokaa tehdessä sottaan miten sattuun, niin että ruoat lentää lattialle. Nyt ei auta kuin keräillä ne sotkut, kun koira ei ollutkaan nuolemassa keittoa kaapin ovesta tai myslejä lattialta

2. Tässä koneella istuskellessani katse aina hakeutuu sängylle etsien ketarat kohti kattoa makaavaa koiraa. Se jos mikä piristää aina koulutöiden lomassa..

3. Luulen kuulevani tepsuttelua aina välillä

4. Suunnittelen automaattisesti päivät sen mukaan, että menen aamupäivästä lenkille

5. Olo on todella veltto välillä, kun ei tulekkaan tehtyä päivittäisiä kävelylenkkejä (ihan kuin yksikseni jaksaisin).

On tässä koirattomuudessa tietysti hyviäkin puolia, kun saa mennä ja tulla vapaammin, kun lenkit eivät vaikuta aikatauluihin. Ja onpa sitten tunti päivässä enemmän aikaa, kun ei tarvitse käydä lenkillä. Sekin aika menee kuitenkin yleensä koneen ääressä istuessa.

Mutta viikon päästä se Ässä tulee kotiin!

Ja vaikka sää onkin nyt aika kaukana kesäisestä (täällä tampereella on ainakin ihan mukavasti lunta), niin kesäkansioita kaivellessa päätin laittaa kaverini mökiltä pari kuvaa. Kesällä kun ei tullut kirjoiteltua, niin jäivät kaikki laittamatta.

Palloja potkittaessa Ässän lempipuuhaa oli kaikkien pallojen omiminen, kun Roope-raukka taas yritti niitä kuumeisesti palauttaa potkijalle takaisin.

Potkaise pallo, pliis?

Arkisia ruokaongelmia

Nyt ei ole ollut niin hirveästi kirjoiteltavaa, kun ei ole enää treenejä. Aika perus arkea me ollaan täällä vietelty. Syksymmällä sienestettiin, nyt tänne on satanut jo lunta. Ässä tykkää hirveästi riehua ulkona, kun sille potkiskelee lehtiä tai lunta.

Ruokamerkkiäkin vaihdettiin taasen, kun Ässällä on todella usein maha löysällä, vaikka ei mitään muuta saisikaan. Saas nähdä, josko auttaisi. Nyt meillä on siis kokeilussa Nutra Nuggetsia, josta on ollut seurauksena ainakin toistaiseksi mahtavan mehevät pierut, uh.. Ehkäpä se siitä laantuu, kun maha tottuu. Siirryin myös ruokkimaan Ässää kerran päivässä (aamuisin), mutta siitä seurasi taas puklailua öisin.. Harmi, sillä se olisi ollut ehkäpä mukavempi tapa. Ässällä kun on tapana viettää välillä koko päivä keittiössä maaten, kun se tuijottaa siellä turpoamassa olevia nappuloitaan.. Mutta nyt siirryin kuitenkin tuon puklailun takia takaisin aamu- ja iltaruokintaan.

Olen taas alkanut ikävöimään raakaruokintaa, koska se on tuntunut parhaalta tavalta tuo koira ruokkia. Nyt olisikin aikaa ja energiaa vääntää erilaisia mössöjä, mutta kevään tullen koulukurssit lisääntyvät huimasti, joten silloin meininki voi olla vähän eri. Tämä nappularuokinta on kuitenkin niin ihanan vaivatonta, kun Saloonkin mennessä ei tarvitse pienessä repussa raahata koirankin ruokia.

Salosta puheenollen Ässä menee kohta kahdeksi viikoksi hoitoon vanhemmilleni. Olen valmiiksi jo ikävissäni, vaikka onkin ehkä ihan kiva pitää välillä breikkiä päivittäisistä lenkeistä. Pakko se koira on kuitenkin Saloon viedä, kun kahdelle viikolle on ahdettu 3 päivän mittainen excursio sekä viikonloppuristeily. Äitini on tietenkin ihan innoissaan, kun saa lenkkikaverin ja hemmottelukakaran kylään. Siellä ei pitäisi ainakaan ruoasta olla puutetta, sillä nälkäisen spanielin surumieliselle katseelle äitini ei pysty täysin itseään kylmettämään. No saapahan Ässä siellä kyllä liikuntaakin reippaasti, joten ei pieni lisäruoka tunnu missään. Muutenkin niin solakka poika, ettei yksi lisäkilo tekisi pahaa ollenkaan.

Tässä nyt lopuksi vielä pari syksyistä kuvaa, vaikka maisemat täällä ovatkin jo täysin valkoiset. Ehkäpä tässä joku päivä sää sallisi myös kameran ulkoiluttamisen..




Vielä lopuksi vähän marsumaisempia kuulumisia. Kana-tyttösellä oli hiljattain silmätulehdus, kun joku purun krämmäle oli jumittunut silmään. Se saatiin kuitenkin silmätipoilla hoidettua. Veeti ja Väinö -papat taas täyttivät juuri 4 vuotta! Ikää pojissa ei vielä pahemmin huomaa, mitä nyt ovat hieman ehkä rauhoittuneet (ja Väinö on kerännyt komean elintaso-kummun).

Uudet tuulet puhaltaa

Kesä oli aikamoista myllerrystä ja menoa. Alkukesän oli töissä, kunnes otin loparit. Sen jälkeen palloilin aikalailla Salon ja Tampereen väliä, kummassakaan ei olisi viihtynyt paria päivää kauempaa. Oli tolkuttoman tylsää, ja treenejäkin oli miten sattuun, ja niille harvoillekkaan en aina päässyt. Auton sain lainaan kuukaudeksi, jonka aikana treeneissä käyminen oli oikein herkkua. Syksyn tullen auto piti kuitenkin palauttaa, ja joudun takaisin lähtöpisteeseen: ei autoa, eikä toivoakaan siitä vielä aikoihin. Niinpä yksinkertaisesti tulin siihen tulokseen koulunkin alettua, että mun treenailut jää nyt tähän.

Suunnattomasti ketuttaa treenailun lopetus, varsinkin kun BH-koekkin olisi ollut tänä vuonna todennäköisesti edessä. Mutta jatkuva autottomuus oli lopulta niin stressaavaa, että eihän siitä mitään tullut. Itsellä oli lähinnä helpottunut olo sen rumban loputtua, mutta on kyllä hirveän tylsää olla harrastamatta mitään. Lisäksi Ässä piti hirveästi treenailusta, joten senkin takia surettaa lopettaa hyvä harrastus. Mutta näillä mennään nyt.

Muuten meidän treenittömään arkeen kuuluu hyvää. Ässä on pysynyt aikalailla terveenä yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta. Kesällä se käväisi leikkauksessa, jossa poistettiin piilokives ja normaali kives sekä anaalirauhaset. Nyt syksyllä ollaan varsinkin viikonloppuisin ulkoiltu ahkerasti ja käyty samalla sienessä. Ässä on hyvä sienikaveri, sillä se tunnistaa kanttarellin ja suppilovahveron. Jos siis huomaa koiran jossain jotain mussuttavan, voi olla varma, että sieltä ne parhaimmat sienet löytyy..

Tulipa taas erittäin pitkästä aikaa räpsittyä kuvasia! Oikein säikähdin, kun huomasin viimekuvien olevan talvelta.. Muutama kuvanen lisää kansiossa. Ässällä on tuo turkki muuten nykyisin aika lyhyessä kuosissa (tykkään itse enemmän + on helpompi)






Saapa nähdä, miten tulee tätä blogia päiviteltyä, nytkun arjessa ei kummempia taida tapahtua. Yritän kuitenkin edes silloin tällöin päivitellä tätä blogia, ja lisäillä Ässästä kuvia. Ja eihän sitä ikinä tiedä, mitä jännää vielä tapahtuu..

Elossa ollaan

.. vaikka hiljaista onkin ollut. Kaikenlaisen sählingin ja muun takia on nyt jouduttu keskittymään kaikkeen muuhun, kuin koirailuihin. Olipa Ässä tuossa puolitoista viikkoa äitini luona hoidossakin, mutta nyt on jo kotosalla. Nytkun on saatu sählingit pois alta, niin voinkin taas keskittyä koirailuun, vaikka tulevat tentit sitä ikävästi häiritsevätkin.

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Olen nyt pari kertaa käynyt Ässän kanssa juoksemassa, ja sehän on mennyt oikein mukavasti. Olen koko juoksulenkin pystynyt pitämään Ässää irti (metsäpolkuja juostaan), niin sekin saa sitten spurttailla oikein kunnolla. Juokseminen on ollut oikein mukavaa, Ässä tykkää hirveästi, ja itsekkin olen yllätyksekseni tykännyt lenkeistä. Toivottavasti into ei nyt vielä lopahtaisi, että päästäisiin kunnolla kiinni tuohon juoksuun, ja saataisiin se vakituiseksi osaksi lenkitystä :)

Punkkeja kyllä riittää noissa metsissä, niitä on saanut lähes joka lenkin jälkeen nyppiä Ässän naamasta. Tänään juuri poistin siltä isohkon punkin, ja kävin hakemassa punkkipannan, kun iholle laitettava neste ei tuntunut toimivan. Ehkäpä niistä kiusankappaleista nyt päästään.

Meillä on kyllä nyt ollut myös juhlimisen aihetta, sillä Ässä täytti 1.5. kaksi vuotta! :) Silloin se tosin oli äidilläni, mutta varmasti sai siellä herkkuja senkin edestä (niinkuin varmaan joka päivä siellä ollessaan). Mun iso ja mukamas-aikuinen poika (kakara vieläkin). Kuvia ei valitettavasti ole tullut räpsittyä, mutta ehkäpä tässä taas lähiaikoina :)