Lumikoiria

Käytiin Ässän kanssa edellispäivänä lenkillä mettässä kameran kanssa. Kylläpä turkkiin tarttuikin lunta! Kauheat paakut takana nivusissa, niin että juokseminenkin näytti kanin hyppelyltä. Mukavaa. Eikä tuon kutaleen karvat edes ole kasvaneet vielä hirveän pitkiksi.. No, kyllä tuo lumessa rymysikin ihan innoissaan. Ja ihan puhki oli tietenkin lenkin jälkeen loikittuaan kaiken aikaa jättimäisissä kinoksissa. Harmi, että tänään meni plussan puolelle

Kova meno oli päällä, vaikka lunta oli välillä rintaan asti.

Haju!

Välillä rauhoituttiinkin

Muita jänniä juttuja:

Ässällä uusi hiiva jälleen. Tällä kertaa kyllä jatkoin lääkitystä jo töhnän loppumisen jälkeenkin viikon pari. Mutta ei. Sieltä se taas pukkaa, seuraava kokeilu on sitten ruoan vaihto. Siirrytään varmaan syöttämään vehnätöntä Purinan tai Royal Caninin ruokaa, jos se vaikkapa sillä asettuisi. Toivottavasti :(

Rakennettiin Ässän kanssa pihalle jättimäinen lumikoira! Ässä oli suureksi avuksi mm. pureskelemalla ja kuopimalla mun pyörittämiä palloja ja juoksemalla lumipallojen perässä. Mutta hauskaa oli :)

On niin kiva, kun marsut ovat mun huoneessa. En haluaisi laittaa niitä takaisin saunaan, mutta pakkohan ne on. Blokkaavat niin pahasti ton mun vaatekaapin. Mutta on kyllä niin kiva, kun kuikertelevat tuossa vieressä, kun datailen :) Saunassa on kyllä eräs pikku ongelma. Siellä oleva viemäri jää peittoon, kun marsuhäkki menee päälle. Sieltä nouseva kosteus ei pääse haihtumaan, ja siten kostuttaa lattian ja marsulan pohjan (ja sehän oli pöytäliinasta tehty). Nyt sinne pitäisi rakentaa joku kehikko alle, toivottavasti se auttaa!

Ainiin! Ässä ei ole enää kuseskellut sisälle. Ulos kyllä alkaa kuseskelun määrä lisääntymään, että taisi tajuta kuseskelun idean nyt ;) Hyvä homma kyllä, alkoikin ketuttaa lammikoiden siivous. Toivottavasti nyt lopullisesti on siirtynyt sinne ulos merkkailemaan.

Yhden porkkananpalan tähden

Tässä koneella porkkanaa syödessäni, kuulivat marsut rouskutukseni. No, huutokiljumistahan siitä seurasi. Kuikuilevat naamat ilmestyivät kopperosta ja heinäkasasta vaatien porkkanasta osaansa. Ja koska olen totaallisesti marsuntossun alla, annoin makkaroiden maistaa porkkanaa. Seurasi tyytyväistä rouskutusta, mutta porkkanan lähtiessä seurasi häkissä palloilua ja suurta tyytymättömyyttä. Alistuneena ojensin vielä porkkanaa possuilleni, jonka seurauksena ne kiskaisivat sen kädestäni parempiin suihin(sa)! Marsua omistamattomat eivät voi tietää, kuinka kovin marsu pystyy pitämään kiinni ruoastaan.

No, se oli sen porkkanan menoa. Sen jälkeen seurasi marsuralli ympäri aitausta, kun porkkanan saanut Väinö-marsu juoksi porkkana hampaissaan Veetiä karkuun. Mutta koska Veeti on lihonut, ei se saanut pihistettyä porkkanaa ketterältä Väinöltä. Niinpä se tyytyi nojailemaan vaativasti ruokakuppiinsa ja antoi minun kuulla kunniani.

Onko ihanampaa kuin marsu :)

Lumikengät sekä toppaloimi

Hahhaa, heitinpä koko yrjölänpuurolla ruokkimisen romukoppaan. Meni liian vaikeeksi ja työlääksi nuo vitamiinijutut, varsinkin kasvavalla kakaralla. Parhaassa tapauksessa pilaisin koko mukulan. Ehkä joskus sitten aikuisena innostun uudestaan, silloin voisin harkita asiaa uudestaan. Jotain lihaa ajattelin kuitenkin välillä antaa ruoan mukana, ja naudanmahaa moni suositteli. Sitä sitten kipaisin kaupasta. Haisee ihan yrjöltä, mutta kaipa tuo terveellistä on, jauheliha olisi tosin varmaan monin verroin helpompi ja hajuttomampi. Kerranpa tuo mahasose pääsikin valuttelemaan nesteitään pitkin jääkaappia, kun pussissa oli reikä. Nyt se on tiiviissä purkissa, ihme että äiti edes sietää sitä enää meidän jääkaapissa :D

Noh, mitäs muuta? Tähän päivitykseen tungenkin nyt sitten vähän kaikkea vähän kaikista elukoista. Jos nyt kuitenkin jatketaan Ässästä.(Mitä ihmettä, tuntuu kuin viimeisestä päivityksestä olisi ikuisuus, vaikka siitä on vasta pari päivää. Taidan olla riippuvainen tästä blogista O.o)

Pojan ego on kasvanut! Tänään se haukkui vastaantuleville koirille. Sitäpä ei ole ennen tehnyt (paria "vuh":ia lukuunottamatta). Nyt se oikein haukkui ja kyttäili. Innoissaan oli menossa, veto päällä. Pitääpi ottaa koirien ohitus harjoitteluun, ennenkun se meni kuin vettä vaan ilman harjoitteluja. Nenä taas oli maassa tavallistakin enemmän muiden koirien jälkiä seuraamassa. Taitaapi olla hormonit liikkeellä tuolla nulikalla ;)

Käytiin Windyn ja Lauran kanssa purtsillakin jokunen päivä sitten! Kuviakin otin, tosin laatu on mitä on. Akkukin loppui kesken, joten en saanut kuin pari vaivaista. Harmi, sillä Windyllä ja Ässällä oli aika kova meno päällä! Tykkäsivät kovin riekkua ja juoksennella ympäriinsä Windy edellä ja Ässä perässä. Ässää selkeästi alkoi ketuttamaan, kun toinen oli ketterämpi ja nopeampi, joten se haukahteli ärtyneesti Windylle.

Pysyivätpä paikallaan. Windyn lumiparta ei näy kuvassa :(

Ässä innostui lenkillä myös jäätyneistä ojista, joiden jäätä rikkoili innoissaan. Jalathan siinä kastui. Kotimatkalla sitten alkoi jo palelluttaa poikaa. Käytiinkin äitin kanssa sitten ostamassa Ässälle toppaloimi tässä yksi päivä. En nyt tiedä kuinka tarpeellinen se on, kai tuo ilmankin pärjäisi. Mutta onhan se hyvä olla varma, että toinen ei palellu pidemilläkään mettälenkeillä. Ja eipähän ainakaan roiku lumipaakut mahassa! Jalat on tosin vieläkin kuin lumikengät..

Talvimuotia: Lumikengät sekä toppaloimi.

Vähän myös juttua Killestä! Poika on nyt koisinut 3vk, yhteensä untenmailla tulee vietettyä 2 kk. Unet siis päättyvät 4.1 sunnuntaina. Hyvin on poika nukkunut, ei ole kertaakaan itsekseen heräillyt. Paino on pysynyt hyvissä rajoissa (nyt 192 g, pikkuinen konnan käppänä :). Herätyspäivät ovat sunnuntaisin, jolloin otan Killen lämpimään kylpyyn heräilemään, juomaan ja ulostamaan. Reilun kylpyilyajan jälkeen poika siirtyy lämpölampun alle nauttimaan herkuista. Valojen sammuessa se sitten kömpii takaisin onkaloonsa nukkumaan. On kyllä helppohoitoinen näin talvilevolla ollessaan.

Marsukuulumisia! Pojat asustavat edelleen huoneessani. Vapaanaolo on tosin vähentynyt, sillä en uskalla heitä juoksuttaa huoneessani johtojen takia. Saunassahan oli häkin ovi auki aina, kun joku oli kotona. Olkkariin olen nyt heidät vienyt vetämään rundia, ja sieltä he sitten vaeltavat tänne, jolloin päästän heidät takaisin häkkiin. Ässä ei nykyisin enää paljoakaan piittaa marsuista, kun ne ovat lattialla. Pari kertaa käy nuuskaisemassa, mutta sitten yleensä antaa aika hyvin heidän ulkoilla rauhassa.

Veeti on lihonut :( Läski.

Marsupoikuekkin löytyi (vihdoin)! Teddyjä ovat siis. (Uros)Poikasia on viisi, 3 kolmiväristä, 1 roan ja 1 valkoinen. Vielä en ole päättänyt kuka tulee meille. Kuvia saan poikasista joskus tämän viikon kuluessa. Jännittää! :) Meille tulee vihdoin se oma marsuvauva! Mitähän nuo meidän pojat siitä tuumaavat.. No, se nähdään sitten.

Että olisi ihanaa omistaa taas oma syyrialainenhamsu :( Mörkö oli niin ihana tapaus, mulla on ikävä sitä. Niin kesy, rauhallinen ja rohkea. Joskus vielä..

Koirapuistoilua

Tänään taas käytiin koirapuistossa! Kivaa oli, harmittaa kun useammin ei pääse :( Mutta sen verran kaukana on, ettei kävellen viitsi Ässän kanssa lähteä, ja kun sitä autokorttiakaan ei vielä ole.. No, asiahan (toivottavasti) muuttuu 2 vk päästä, joten sitten pääsenkin sinne useammin. Tekee selkeästi hyvää Ässälle käydä siellä, oppii olemaan paremmin isompien koirien kanssa!

Tänään kun mentiin, niin siellä oli kolme isoa koiraa. Yksi oli Nella, joka näytti mustalta belgianpaimenkoiralta, toinen oli Donna joka oli ilmeisesti bokseri, ja sitten oli muistaakseni Pontus(?), joka oli valkoinen bullterrieri. Nella ei piitannut Ässästä pätkääkään, mutta Donna otti Ässän ikäänkuin "suojelukseen". Kun Nella tuli riehumaan, asettui Donna poikkiteloin eteen, ettei Ässä joutuisi jalkoihin :) Donna kutsui Ässää mukaan leikkeihin, ja alun aristelun jälkeen Ässä innostuikin leikkimään Donnan kanssa. Nopeasti Donna oppi varomaan pienempää. Pontevana Ässä haukahtelikin Donnalle välillä :D Hölmö poika. Pontus sitten vain köpötteli jatkuvaa rundia ympäri tarhan. Hauskan oloinen rauhallinen ja itsevarma koiraherra :)

Kyllä Ässä oli selkeästi vähemmän pentumaisempi tuolla, ei heti kitissyt jos joku juoksi liian läheltä. Taisi kyllä pari kertaa vinkaista, kun Donna juoksi päin. Oli myöskin paljon rohkeampi. Mitä kauemmin oltiin, sitä paremmin Ässä sulautui porukkaan, ja se oli hienoa huomata. Miehen elkein siellä toisen pepussa oltiin, mutta jos kuului ärähdystä niin pinkaistiin mamman jalkoihin ;)

Mitä ihmettä, Mikko oli käynyt Ässän kanssa puolentunnin lenkin! Olivat kuulemma metsässä käyneet. Todella kivaa, että Mikkokin vähän tykkää puuhailla Ässän kanssa. Ennen ovat vain riehuneet korkeintaan pihassa, tämä oli tosi positiivista. Mikosta myös näkee, että todella välittää Ässästä, kun huolestuu välillä onko sillä asiat hyvin esim. onko liian kylmä ulkona yms. Ja sitten tulee multa kyselemään kaikkea. Taitaa Mikko todella tykätä Ässästä ;)

Ensilumi!

Tänään tuli vihdoin kauan odotettu ensilumi! En itsekkään meinannut uskoa silmiäni, kun ikkunasta ulos kurkkasin. Nykyään on tuo lumi tupannut odotuttamaan itseään tammikuuhun asti, joten mukava yllätyshän tuo tietysti oli. Ja Ässän reagtio! Kun päästin sen pihalle aamulla, jähmettyi poika ovensuuhun tapittamaan näkymää. Siitä varovaisesti meni nuuhkimaan lunta, ja uskalsipa käydä pissallakin. Pikkuveli-Mikko kävi heittämässä pari lumipalloa Ässälle pihalla, ja siitäkös riemu repesi. Ässä tajusi, että lumihan on mitä mukavinta ajanvietettä. Alkuaamun se sitten sinkoili ympäri takapihaa :D

Kun lenkille aamulla lähdettiin, otin suosiolla flexin alusta alkaen. Aluksi riekuttiin pihalla, sitten käytiin metsässä ja pienellä aukiolla, jonne kaupunki on istuttanut omenapuita. Siellähän ne jänikset tietysti olivat viihtyneet vanhoja omenoita syöden, ja Ässällä riitti puuhaa niiden jälkien perässä juostessa. Kerran kutsuin luokse, ja kyllä sain huudella hetken ennenkuin poika malttoi jättää jäljet hetkeksi. Sitten palattii pihalle takaisin, jossa riekuttiin jälleen innokkaasti. Potkiskelin Ässälle lunta, ja lopulta se rupesi haukkumaan lumipaakuille, kun ei saanut niitä kiinni :D Lumipallojakin viskelin, ja poika oli ihan onnensa kukkuloilla. Kun sitten palattiin sisälle, kävi poika useampaan otteeseen vinkumassa etuovella takaisin ulos (ei ole ennen näin tehnyt). Ensikosketus lumeen oli siis kaikesta päätellen riemukas! Minäkin innostuin niin, että bussista meinasin myöhästyä. Kuvia onneksi ehdin räpsiä.

Omenapuut (ja jänisten jäljet).

Ässäkin näyttää ihan kellertävältä lumen seassa.

Siitä on mennyt jänis!

Ohhoh, Mikko tuli ensikertaa kysymään, voiko mennä Ässän kanssa ulkoilemaan :o Muutenkin Mikko on aika innoissaan Ässästä nykyään, tykkää leikityttää sitä ja silitellä. Ei kylläkään koskaan kiellä Ässää, vaan huutaa minut kieltämään. Kumma poika..

Hihi, syötin marsuille kaksi pakastemustikkaa :) Hyvin upposi.

Ilkeä imuri

Kun Ässä tuli meille, lensivät kaikki matot luonnollisesti pihalle vahinkoja tekevän pennun tieltä. Sitä ennen meillä imuroitiin parikin kertaa viikossa. Isä on kuitenkin aina jostain ihmeen syystä inhonnut sitä, kun joku imuroi. Niimpä hän hankki meille sellaisen kaksitelaisen mopin (jollaiset siivoojillakin on), ja sen jälkeen meillä on käytetty pelkästään sitä. Imuri oli totaallisesti unohtunut kaapin perälle, tänään äiti kuitenkin otti sen esille. Ja sitähän Ässä säikähti ja juoksi mun sängylle karkuun. Yritin poikaa houkutulla tutustumaan imuriin jauhelihan avulla, ja aika lähelle se tulikin, jopa kuonolla kosketti imuria (tosin ryntäsi sen jälkeen veks). Eli sanomattakin selvää, tuo imuriin totuttaminen on jäänyt meillä ihan kokonaan välistä. Pitänee joku päivä ottaa imuri esille ihan Ässää varten ja koristella se jauhelihalla Ässälle miellyttäväksi :) Hienon kuvan ainakin nappasin Ässästä, kun se lymyili viltin alla imuria paossa.

Imuri on paha.

Eilen sain myös yhtäkkiä innoitteen pykätä marsuaitaus omaan huoneeseeni! Minusta on vähän kurjaa, että joudun aina menemään poikia kattelemaan saunaan. Tässä ne ovat kivasti kokoajan näkyvillä. Marsujen touhuja kun on niin hauska aina seurailla :) Marsut kylläkin siirtyvät takaisin saunaan viimeistään silloin, kun kolmas marsu muuttaa meille. Enkä voi niitä muutenkaan pitää tuossa loputtomiin, aitaus kun on suoraan vaatekaappini edessä. Sieltä on mukava aina kurkotella vaatteita, kun häkki on tiellä. Mutta on kivaa, että he ovat nyt edes väliaikaisesti tässä minua ilahduttamassa.

Marsuaitaus. Tämä on kolmanneksen pienempi kuin saunassa oleva (1.1m x 0.7)

Olen tässä jo jonkinaikaa ajatellut, että rupeaisin antamaan Ässälle normiruoan lisäksi myös yrjölän puuroa (lihan kera), ja nyt tosiaan panna tuumasta toimeen. Käsittääkseni se on koiralle terveellisempää, mutta silti en aio luopua tuosta normiruoasta. Huomenna pitäisi mennä kauppaan hakemaan aineksia, ja sitten aloittaa kokkailu. Aluksi ajattelin korvata 1/4 ruoasta puurolla, ja myöhemmin ehkä sitten 1/2. Vitamiinien lisäily vähän vielä mietityttää, kun en ole varma pitääkö niitä puuroon lisäillä. Pitänee ottaa asiasta selkoa, en kyllä ainakaan tuohon 1/4 korvaavaan puuroon lähde mitään lisäilemään, ettei niitä tule sitten liikaa.

Käytiin tänään Ässän kanssa mettälenkillä, ja otin kameran vaihteeksi mukaan. Nätin näköistä oli, kun oli kuuraa ja jäätä paikoitellen. Toisaalta taas oli inhottavan vetistä ja mutaista. Onneksi osasin varautua jo tottuneesti kumppareilla. :)

Jäistä oli, mutta nättiä.

Polusta tuli puro.

Nätit oli maisemat muutenkin.

Laiska päivä

Hmph mikä hemputti tota koiraa vaivaa. Se kuseskeli eilen sisälle kolme kertaa! Ja tänään on kerran jo pissinyt sisälle. Ei ole pyytänyt ulos tai mitään, lirittänyt vaan pitkin lattioita. Ja viime kerta kun kusaisi sisälle oli 2 vk sitten, eli sisäsiistihän tuo on alkanut olla. Aika outoa. Mikähän lie syynä.

Eipä menty koirakouluun tänään :( eikä varmaan seuraavallakaan viikolla. Joulutaukohan alkoi jo halikossa, mutta perniössä koulutus pyörii vielä pari kertaa. Iskä ei kuitenkaan ollu halukas kuskaamaan, ja siellä ei ole kuin kaksi ohjaajaa, joten odotellaanpa siis halikon tauon päättymistä.

Tessu tuli tänään meille :) Olen vähän laiskalla tuulella (nukuin huonosti), joten värväsin Tessun meille joksikin aikaa. Tuossa se nyt pyörii Ässän kanssa ympäriinsä. Hölmöjä :) Nukuin huonosti, koska ensin Ässä herätti kuudelta pissalle. Ässä ei olisi suostunut tulemaan sisälle, joten kävin hakemassa sen. Sen jälkeen se sitten istui oven edessä ja inisi. Heitin sen olkkariin, mutta enpä saanut enää unta. Muutenkin nukahtaminen on nykyisin vaikeaa, on tainnut tulla istuttua liikaa koneella..