Kesäkausi korkattu

Tällaisella porukalla aloitettiin tämän vuoden mejäilyt eli verijäljestys, mukana menossa siis spanielikaksikon lisäksi kolme mäyrää, Mila, Uno ja Niilo. Lauantai-ilta siis tuli vietettyä hyvästä kelistä huolimatta metsässä veristä sientä raahaten, kun joku järkevämpi olisi voinut löytää itsensä terassilta. No, kivaa oli kaikilla räpellyksestä huolimatta.

Spaat odottelee nätisti vuoroaan. 

 Mäyrätkin odottaa, tosin Niilo oli aivan varma omistajan hyljänneen kolmikon metsään.

Jälkien teko ei mennyt meillä suunnistustaidottomilla ihan putkeen ja koirillakin oli vähän hakemista jäljillä. Femma oli aluksi liekeissä verestä ja lähti jäljelle kovalla innolla hienosti suoraa pätkää jäljestäen. Onnistuttiin kuitenkin hukkaamaan jälki, jolloin tajusin jäljen merkkauksen olevan aivan liian puutteellista, joten sähläykseksihän se sitten meni. Mutta ai että, kun oli pieni spanieli riemuissaan sorkkansa löytymisestä! Jopa niinkin riemuissaan, että onnistui karkaamaan seuraavan koirakon suoritusvuorolla hihnastaan ja juoksemaan meidän perään jäljelle.. Onneksi mäyrällä oli homma hanskassa, joten ylimääräiset spanielit ei paljoa menoa hetkauttaneet. 

Ässäkin pääsi huvin vuoksi jäljestämään yhden kämmäämämme jäljen ja tyyppi olikin aika innoissaan aktivoinnista. Maasto tosin kivikkoisena oli vähän rankka, onneksi jälki oli lyhyt.

Onnelliset sorkkaeläimen jäljittäjät

Ässän vointi on ollut onneksi hyvällä mallilla ja se on jaksanut kivasti metsälenkeilläkin mukana. Hihnalenkeillä peitsaus tulee turhan helposti mukaan kuvioihin ja sehän jumittaa nopsaan. Niinpä yritän liikuttaa Ässää mahdollisimman paljon fleksissä ja vapaana, mikä tuntuu tekevän sille hyvää. Ehdoton eläkeläinen se silti on, sillä pari kertaa olen kokeillut jotain tokomaista hömpöttelymielessä  ja sellaiset sillä ottaa aika äkkiä kropan päälle. Niinpä Ässä saa jatkaa eloa iloisena mukana seilaavana eläkeläisseuralaisena, mistä se tuntuukin kovasti nauttivan. Tärkeintä on päästä mukaan, ei sillä niin väliä minne ja mitä tekemään :)

Eletään tää kesä kerran vaan

Nyt saa kesä tulla! Vihdoin alkaa aikaa löytyä kaikelle ylimääräiselle, kuten blogin päivittelylle. Parin kuukauden tauon jälkeen on taas ihana suunnitella treenejä ja muita kivoja menoja Femman (ja ehkä vähän Ässänkin) päänmenoksi. Femma on kärsivällisesti jaksanut toimittaa seurasylikoiran virkaa, mutta ensimmäisissä agilitytreeneissä aikoihin siltä pääsi pienet jahtihaukut radan tynkää tehdessä. On tainnut vähän patoumaa kertyä.

Kesällä jatketaan treenaamista edelleen koiratanssin parissa, mutta myös agilityn ryhmäpaikka napattiin kesäksi. Ekat treenit takana ja Femma oli tosiaan aika liekeissä. Treenit sujuivat yllättävän hyvin siihen nähden, että ohjaajalla oli kaksi vasenta jalkaa. Huomasin myös, ettei juostessa kannata jäädä ihailemaan hienosti menevää koiraansa - siinä jää aika auttamatta jälkeen. Vauhtia siis on himppasen enemmän, kuin Ässällä.

Lisäksi ohjelmistossa olisi käydä leikkimässä mejäkoiraa muutamissa kokeissa ja tietty ihan treenatakkin (Ässäkin pääsee!). Joku tokokurssi olisi hauska käydä, mutta katsotaan jaksetaanko. Onhan tässä jo ohjelmaa ja uidakkin pitäisi ehtiä. Näytelmissäkin oli tarkoitus käydä, mutta Femman turkki ei ole vieläkään toipunut talvella tekemästäni trimmauksesta, joten se saa odotella syksyyn.

Trimmauksesta puheen ollen, Femman pikkuinen turkki pääsi taas kasvattajan trimmikäsittelyyn. Samalla sain hieman opastusta, kuinka ja mistä kohdin sitä turkkia oikeasti kuuluisi ohennella. Ihan hyödyllinen oppitunti, sanoisinko. Nyt tosin pitäisi pitää siitä näpit irti syksyyn asti, että ihan oikeasti päästäisiin näyttelykehiin asti. Hienot hapsut kasvattaja sai kuorittua minun trimmini jäljiltä, vaikka kaljuun päähän on taas totuttelua.

Ohessa Femman päästä ennen ja jälkeen kuvat. Vasemmalla olevat ennen, oikealla jälkeen.

Agilityä ja muutakin elämään ajatellen varasin Femmalle vihdoin ajan luustokuviin kesäkuun puoleen väliin. Kaksi siskoa on jo kuvattu ja niillä polvet ja lonkat oli hyvät. Toivottavasti myös meidän neidillä. Huomenna auton nokka suunnataan aamusta Ruovedelle päin metsästyskoulutukseen. On se vaan siistiä päästä taas tekemään koirankin kanssa kaikkea kivaa!

Femman ilme, kun kerroin meidän kesän suunnitelmista.

Ässä jo 7 vuotta!

Niin se vain aika juoksee ja vappupoika-Ässä täytti jo seitsemän vuotta. Juhlapäivää vietettiin perinteisesti metsälenkillä ja syömällä. Ässä nautti metsärallista Femman kanssa piitkästä aikaa ja kävi pulahtamassakin synttärin kunniaksi. Synttäriaamuna pistettiin trimmerillä tukkaa uuteen kuosiin, joten turkkikin kuivasi nopsaan läträyksen jälkeen.

Ässä on ollut nyt vanhempieni luona hoidossa ja vointi on pysynyt onneksi hyvänä. Sen askellus köpöttää varsinkin sisällä, mutta metsässä se kulkee mielellään. Nyt sen köpötyksen vain huomaa entistä paremmin, kun on vikkeläliikkeinen vertailukohde rinnalla. Venyttelytkin sujuvat tällä hetkellä hyvin, vaikka kupeessa tuntuu olevan jumia. Korvatkin taas vaivaavat, joten vielä on ruokinnassa fiksattavaa.Yritetään pitää elämä kivuttomana ja mielekkäänä, vaikka sitten vähän köpöttävänä.

Hoitoreissullaan Ässä vietti viikonlopun mökillä, jossa sillä oli superhauskaa. Vaihteeksi se veti elämänsä vähän liiankin ranttaliksi, joten jumitukset eivät ole ihme. Veneellä oli turha kuvitella lähtevänsä yhtään mihinkään, jos Ässä ei ollut mukana. Sehän meinaan vaikka uimalla tuppautui seuraan..

Kevään kissakohtaamisia

Kiireinen kevät ja blogihiljaisuus. Muut elämän osa-alueet vievät aikaa ja koirat ovat jääneet nyt paljon vähemmälle. Ässä lähti juuri kuukaudeksi(?) hoitoon äidille ja Femmalla alkoi parin kk:n tauko treeneistä. Nyt tuli tämä tylsä flunssakin ja kaatoi minut sänkyyn. No, ehtiipä vähän päivittämään blogia, kun ei oikein muuta jaksa. Femma ottaa ihmeen rennosti kipeilyn, nukkua pötköttää ja tulee välillä antamaan vierihoitoa. Toiveikkaana tuijottelee ikkunasta pihalle, siellä ne linnut hyppii.

Eilen oli kuitenkin vähän erilaista arkea. Vielä ei ollut lämpö noussut, joten flunssasta huolimatta lähdettiin koirien kanssa kahvittelemaan Villen siskon synttäreitä. Koirat olivat tietty riemuissaan mukana, Ässä linnottautui keittiöön ja Femma tutki paikat läpi, koska oli kuullut kylässä olevan kissoja. Se on kerran ennenkin tuolla nähnyt kissoja (silloin niitä oli kaikenkaikkiaan viisi) mikä meni kaikin puolin kivasti. Nyt teki vähän mieli jahdata, jos kissa juoksi poispäin, mutta muuten kiinnostuneena tyytyi seuraamaan vähän kauempaa. On ne sen verta outoja eläimiä.

Kissoja oli tällä kertaa vain kaksi. Martta on upea ragdoll, joka tuli seuraamaan koiria. Ihanan rento tapaus. Helmi on nätti maatiainen(?), joka katsoi turvallisemmaksi pysyä suljetun oven takana ja sängyn alla vierailumme ajan. En ihmettele, sillä spanielikaksikko saa halutessaan aikamoisen hullunmyllyn aikaan! Lisää kivoja kissakuvia voi katsella Anniinan kuvagalleriasta. :)

Martta vähän pienempänä, kuva Anniina Kovalainen.

Helmi, kuva Anniina Kovalainen.

Ässä taas oli kuin vanha tekijä kissojen kanssa, leppoisan välttelevästi puikkelehti ihmiseltä toiselle piittaamatta kissasta liikoja. Katsekontaktia vältellen pääsee pitkälle, mutta kävi se pariin otteeseen haistelemassa paikalla ollutta Marttaa etäältä. Hyvä Ässä! Ennenhän se vähän pelkäsi kissoja ja haukkui kaikki pystyyn, kunnes kaverin Sakari-kissa koulutti Ässän tavoille. Lempeän kärsivällisesti ja rauhoitellen Sakari aina hakeutui Ässän seuraan välittämättä sen hötkyilystä ja antaen Ässälle aikaa ja tilaa. Uskomaton Sakari. Näköjään kissoihin voi siis nykyään luottaa.

Reissun parasta antia oli kuitenkin kokkailujen ja kissojen lisäksi kissojen laserpointteri! Ai että, kun sen perässä oli kiva pinkoa. Loppuillasta nämä menivät täyttä rallia ympäri kämppää laserin perässä. Ville ehdotti, että voisin ohjata Femmaa aksassa tuollaisella. Vähän erilaista agilityä.. 

Videolla koirien ensikohtaaminen laserin kanssa.

Tänään Ässä sitten lähtikin viihdyttämään Saloa kuukaudeksi. Luvassa sulaneita metsälenkkejä Tampereen jäisten polkujen sijaan, sekä mökkeilyä. Ässän vointi meni jo vähän huonommaksi parin jäisen metsälenkin jälkeen, joten laitoin sen nyt pienelle kipulääkekuurille. Toivottavasti menisi sillä ohi. Heti tuli kova ikävä Ässää, mutta saapahan piristää välillä muidenkin arkea. :)

Femmalla olisi huomenna ollut metsästystreenit, mutta nekin nyt todennäköisimmin jäävät väliin typerän flunssan takia. Niinkuin suunnittelemani ihanat pääsiäisen metsälenkitkin. Höh! Toivottavasti kesällä päästäisiin kouluttautumaan metsästyksenkin saralla. Kotona ollaan nyt treenattu pilli-juttuja ja yleistä tottelevaisuutta metsässä. Välissä meni jo hienosti, mutta nyt on joko takaumaviikko. Liekö reagoi minun stressiini ja epäjohdonmukaisuuteeni, tai sitten on juoksut tulossa. Voisivat kyllä tähän väliin tulla, kun ei ole Ässäkään kotona häiriintymässä!

Jossain on jo kevät

Viikonloppu kului Salon huudeilla koirien kanssa. Jotenkin sitä tulee aina vertailtua nykyistä asuinpaikkaansa edelliseen ja on se taas todettava Salon vetävän pidemmän korren ainakin tässä asiassa: siellä oli kevät pidemmällä kuin Tampereella!

Metsät olivat jo varsin lumettomat ja jäättömät, joten hyvin kelpasi Ässänkin lenkkeillä koko viikonloppu aurinkoisessa säässä metsämaastoissa. Kaksi peräkkäistä metsähurjastelua pisti tyypin kropan tosin vähän koville, joten maanantai otettiin rennosti. Kipulääkkeet unohtuivat kotiin, joten Ässä on ollut perjantaista saakka ilman lääkkeitä. Toistaiseksi ollaan pärjätty vallan mainiosti.

Tampereelle palattua katupölyn ja jäisten metsien keskelle on kiva selailla viikonlopun kuvia. Ässä poseerasi ja Femma rymysi urakalla, joten kummastakin tyylilleen uskollisia kuvia. Tällä hetkellä on kuvien kanssa pientä kikkailua, sillä siirryin vihdoin kuvaamaan raw-muodossa kuvia ja nyt on niiden käsittelyssä vähän harjoiteltavaa.

 

Tästä kuvaparista tuli niin hyvä mieli, Ässä otti ilon irti sulasta maasta ja pellosta!

 

 Välillä ehti Femmakin poseerata

Ässä kävi maanantaina fyssarillakin taas pitkästä aikaa ja oli oikein hyvässä kunnossa, kun otti huomioon viikonloppuiset metsäriekunnat ja kipulääkkeettömyyden. Ihan uusia lihaksia oli juntturassa, kun metsässä tulee käytettyä erilailla lihaksistoa. Fyssarikin näytti vihreää valoa Ässän aktiivisemmalle elämälle, mutta pitää nyt mennä jaksamista seuraillein eikä juosta joka päivä metsässä rymyämässä - varsinkin kun Ässä ottaa Femmasta itseensä uutta vauhtia. Kasvatellaan kuntoa hiljalleen ja sen mukaan sitten liikutaan.

Sulaispa lumet vaan äkkiä täältä meidänkin lenkkimetiköistä!

Kevät, aurinko ja vapaus

Ässällä on ollut meno päällä. Maanantaina aurinko paistoi ja oli Ässän neljäs vapaana suoritettu metsälenkki piiiitkään aikaan. Kaikilla näillä metsäreissuilla Ässä on ollut aivan into piukeana juoksemaan ympäriinsä. Kamera ulkoili mukana, joten kerrankin siis metsäkuvia myös Ässästä.

Ässän meininki on ollut nyt erinäköistä, mitä se oli muistaakseni edes syksyllä sen ollessa kipulääkkeettömällä kaudella, kun tehtiin tunninkin lenkkejä. Se jaksoi silloin ihan hyvin ja reippaasti, mutta oli vähän sellainen vanhan, köntyksen ja väsyneen oloinen. Sitten tulikin kipulääke taas kuvioihin. Nyt Ässä on metsään päästyään melkein joku Femmakopio sinkoillen ympäriinsä jopa ketterähkösti kirkkain silmin ja hymy korvissa. On vissiin vähän kertynyt tylsältä talvelta menohaluja.. Se on myös näköjään saanut Femmasta jotain esimerkkiä metsäkäyttäytymiseen ja juoksee innoissaan jälkihajujensa perässä. Ihan höntti.

Fiksut ja filmaattiset

Tänään auringon paistaessa Ässä ulkoili ekaa kertaa pitkään aikaan tunnin lenkin. Kaikki aiemmat lenkit ovat olleet ihan maksimissaan 40 minuuttia. Hyvin jaksoi ja meno oli hyvän näköistä vielä lenkin lopussakin. Tällä hetkellä Ässällä menee siis aivan superhyvin. Tuntuu ihan siltä, kuin olisin saanut takaisin sen vanhan iloisen, läheisyydenkipeän ja hömpän Ässäni (joka nytkin tökkii märällä turvallaan tuossa ja ehdottelee ruoan jakelua). Ihanaa! Kipulääkettä se saa vielä puolikasta annosta, kohta varmaan uskallan kokeilla jopa sen lopettamista pikkuhiljaa..

Olen niin iloinen Ässän tämänhetkisestä hyvästä voinnista, vaikka takaraivossa kummitteleekin tilanteen huonontumisen mahdollisuus. Mutta ei murehdita turhia, vaan nautitaan nyt kun on hyvä olla! Toivottavasti edessä olisi molempien koirien kannalta paljon uimista ja metsässä riekkumista sisältävä kesä.

Ässän lonkka- ja selkäkuvat

Ässällähän otettiin lonkkakuvat vuoden alussa. Halusin ne myös virallisena, sillä epäilin niiden huonontuneen ja halusin sen tiedon koiranettiin, kun ylimääräisiä kustannuksia siitä ei juuri tullut. Myös selkäkuvat otettiin virallisena ja niistä lausunto onkin tullut jo ajat sitten. Lonkkakuvat jäivät matkan varrelle ja sain niistä viralliset tulokset vasta nyt.

Tuloksien mukaan Ässällä on siis edelleen B/B lonkat (eli siis lähes normaali lonkkanivel) ja selkä on Ok.

Hetken olin vähän äimistynyt. Toinen lonkka kuitenkin on löysähkö, sehän lähti kuvaustilanteessakin pois paikoiltaan. Nivelrikkoakin on. Kuvannut lääkärikin kyllä sanoi, että eivät ne nyt kovin pahan näköiset ole, vaikka esim. reisiluun pää on hieman kulunut. Tietysti lausuntoa myös lieventää ikä, Ässähän on kuitenkin kohta jo seitsemänvuotias. B/B lonkat kuitenkin mielletään yleensä terveiksi ja Ässällä näitä oireita on piisannut.. Tietysti pitää muistaa, että Ässä on kävellyt suurimman osan elämäänsä löysillä polvilla.

Ensimmäisessä kuvassa on Ässän ns. virallinen lonkkakuva, joka lähetettiin kennelliittoonkin. Muistelen lääkärin sanoneen reisiluun pään asettuvan ihan hyvin lonkkamaljaan, mutta lonkkamaljat ovat hieman "avonaiset" reunoilta, jonka takia se kai alun perinkin on tulkittu B:ksi. Nivelrikkomuutoksia näkyi, mutta ei ihan hirveästi. Lisäsin nuolen kohtaan, josta muistelen lääkärin selittäneen, että reisiluu on kulunut. Kauhean kirkkaita muistikuvia ei enää käynnistä ole, ja kuvatkin älysin pyytää itselleni vasta näin paljon jälkikäteen..

Tässä on kuva Ässän lonkista kuormitettuna ja kuvasta näkee, kun kuvassa oikean puolimmainen reisiluun pää lähtee lonkasta liikkeelle. Taisi aika helpolla lähteä.

Selkäkuvia oli useampia, mutta niistä laitan nyt vain tämän yhden, koska näissä ei ihmeempiä ollut. Jostain kohdasta lääkäri löysi jonkun pienen samentuman, mutta sanoi sen todennäköisimmin olevan täysin vaaraton eikä siitä tullut kennelliitonkaan puolesta mitään mainintaa.

Ei siis löytynyt lonkkakuvistakaan mitään suurta ja mystistä ongelmien aiheuttajaa, vaikka lonkista tämän hetkiset kivut ilmeisesti ovat lähtöisin. Sinänsä ehkä vähän harmittaa Ässän kuvaukseen vieminen, koska se oli näinkin "turhaa" eli mitään ihmeellistä ei löytynyt. Toisaalta hyvä tietää tilanne, vaikka eihän se mitenkään muuta Ässän olotilaa ja hoitokin pysyy samana. Tällä hetkellä fiilis on kyllä sellainen, että lääkärissä on rampattu tarpeeksi.

Ja ettei tämän hetkinen tilanne (ja tämä postaus) vaikuttaisi jotenkin masentavalta, voin vielä loppuun hehkuttaa Ässän tilannetta. Se on päässyt nyt pariin otteeseen metsälenkille mukaan ja tyyppi on ollut ihan riemuissaan. Sinkoilee vain ympäriinsä hyppien tieltä sivuun lumihankeen hirvenjälkien perässä (mikä nyt ei ehkä ole sitä parasta liikuntaa rammalle), mutta se ei ole tullut näistä reissuista kuitenkaan kipeäksi! Sen sijaan se on ollut metsäretkien jälkeen muillakin lenkeillä innokkaampi ja kotonakin leikkisämpi. Eli selvästi nyt menee taas hyvin, toivottavasti jatkuu samanlaisena. Tälläisellä meiningillä tällä kertaa kohti kevättä.

Kevättä odotellessa..