Syyskuulumisia

Alkusyksyn kova harrastusinto on hieman laantunut koulun alettua täydellä teholla, sillä tämäkin vuosi tulee sisältämään hyvin paljon asiaa. Siitä huolimatta tulin hommanneeksi omatoimioikeuden seuran halliin, joten päästään nyt muiden menojen salliessa viikottaisen aksan ryhmätreenin lisäksi vielä omatoimitreenaamaankin. Keväällä takapakkia ottaneet kepit ovat alkaneet sujua ja Femma on väläytellyt hienoa osaamistaan niiden suhteen treeneissä. Sen sijaan keinu-puomi -erottelu tuntuu olevan sille ajoittain hankalaa, joten tämä vaatii vielä hieman pohdintoja. Eiköhän me kuitenkin ensivuoden alussa aloitella taas kisauraa aksan parissa.

Ässäkin on päässyt omatoimitreeneihin mukaan ja voi että sillä onkin ollut hauskaa rallattaa minirimoilla pientä putki-hyppy-rataa ja syödä nakkia. Parasta!

Rakettiloimi antaa siivet!

Kanttaa kanttaa

Toiset ei tarvi rakettiloimia mennäkseen kovaa

Koirat ovat päässeet myös harjoituspotilaiksi koululle. Silmätutkimuksia tehdessämme Femmalta löytyikin vasemmasta silmästä pieni kaihimuutos. Femman silmiähän ei ole ikinä  tutkittu virallisesti, mutta tuli tämä silti hieman yllätyksenä. Puolen vuoden päästä mennään kontrolloimaan kaihin eteneminen ja tutkitaan samalla silmät sitten vielä virallisesti. Tällä hetkellä muutos ei vaikuta näkökykyyn eikä normaalielämään mitenkään ja toivottavasti ei vaikuta jatkossakaan. Ässän silmistä ei onneksi löytynyt  muutoksia, vaikka hämäränäkö tuntuukin jo hieman heikenneen. Myös kuulo sillä on jo selvästi heikentynyt.

Tällä hetkellä ollaan pienoisen "syysloman" vietossa Salossa, joten koirat sattuivat pääsemään Kiikala-reissulla Seijan kameran eteen (kaikki kuvat siis Seijan ottamia). Oma kuvailu on ollut edelleen harmittavan vähäistä, joten ihanaa saada muiden ottamia kuvia karvakorvista, Ässäkin kun oli niiin onnessaan pellolla juostessa!

Ässä yrittää saada Hilpasta leikkikaveria

Ihana Hilppa!

Lenkin alussa vielä puhtaat pöksykarvat

Sitä iloa ei kestänyt kauaa

Nätti se on silti!

Mejästä siirto voittajaluokkaan!

Käytiin Femman kanssa kokeilemassa onneamme, josko vielä tällä kaudella saataisiin toinen ykköstulos mejän avoimesta luokasta. Pääsimme kokeisiin Hämeenlinnaan 9.9, tuomarina Rauno Koskinen.

a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä

b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 10 pistettä

c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 8 pistettä

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä

e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä

f) yleisvaikutelma: 0-5 = 4 pistettä

Eli yhteensä 43 pistettä ja AVO 1 -tulos!

"Ohjattu lähtö. Ohjausmatkan jälkeen alkaa sekä maa- että ilmavainuinen jälkityö, joka etenee sopivaa vauhtia. Jäljestys on runsaiden tarkisteluiden sävyttämä, koira on enemmän jäljeltä pois kuin jälkiuralla. Koko matka aina sorkalle asti edetään näin. 1. makaus ohitetaan ja kulma pienelle suunnan tarkistuksilla. 2. makaus merkataan ja kulma lähes jäljen mukaisesti. Kaadolle vähän sivusta ja jää viereen."

Femma suoritti kulmat mielestäni nyt viimekertaa varmemmin ja eteni muutenkin välillä hienoja pätkiä suoraan jäljen suuntaisesti. Edelleen se teki todella paljon tarkistuksia jäljen ympärillä, ja nyt myös aika usein koukkasi taakse varmistamaan jäljen kulkua. Alueella oli todella paljon riistahavaintoja ja jäljestyksen puolivälissä Femma saikin äkisti hajun palaten taaempana olleelle hirven makuulle, jonka tutki tosi tarkkaan. Siitä se lähti hyvin varmana jäljestämään hirven jälkien perässä ja olin varma, että nyt tulee hukka ja jäljelle palautus. Tuomarikin oli kuulemma juuri aikeissa julistaa hukan, kun Femma yhtäkkiä veti liinat kiinni ja palasi verijäljelle, kuin muistaen sen varsinaisen työtehtävänsä. Hieno likka!

Tällä toisella ykköstuloksella saatiin siirto voittajaluokkaan, jossa varmaankin starttaillaan ensivuonna. Jännää!

Hieno likka suorituksensa jälkeen. Muut kuvat on ottanut Anni H.

Koulun alun myötä ollaan palattu vihdoin takaisin pk-seudulle. Agilityryhmät ovat taas alkaneet (että voikin ihminen omistaa kaksi vasenta jalkaa 3 kk tauon jälkeen) ja meillä on ollut superhauskaa! Vielä olisi hinku päästä treenailemaan rallytokoa ja koiratanssia. Rallyn suhteen on treenejä helpompi järjestää, mutta tanssiharrastus vaatiikin jo vähän miettimistä. Vinkkejä treenipaikoista ja seurasta otetaan vastaan!

Mejäkokeita ja koiratanssia

Mikähän siihen nenään oikeen tuoksuu, kun osoittaa eri suuntaan kuin loppunaama

Alkukesä kului kuin siivillä töissä ollessa, eikä Femman kanssa tullut tehtyä peruslenkkejä ja uimista lukuunottamatta mitään ihmeellistä. Kesäkuun lopulla iski hirveä into taas tehdä kaikkea, joten ilmottauduin TAMSK:in koiratanssin koreografiaworkshoppiin. Ja minä olin ihan ajatellut, että keskittyisin Femman kanssa seuraavaksi rally-tokoon..

Iltauinnilla koko poppoolla

Salon uimamaastoja

Workshopissa oli taas tosi kivaa, koiratanssi-ihmiset on niin kivaa porukkaa. Seuraavanahan meillä olisi ohjelmistossa kasata Femmalle avoimen luokan ohjelma, joten valkkailin eri musiikkeja mukaan workshoppiin. Muutamia valmiita kappaleita ja pari itse eri pätkistä koostamaani. Loppujen lopuksi päädyttiin valitsemaan meille kaksi biisiä, joista toinen on iloinen Robinin Boom Kah:in tyylinen ja toinen vähän seikkailullisempi ja erilaisempi mitä aiemmin ollaan tehty. Tähän iloiseen biisiin olen alkanut kasaamaan avoimen luokan ohjelmaa, ja toisen seikkailu-biisin säästän seuraavaa haastavampaa ohjelmaa varten. Nyt ollaan kesä treenailtu erilaisia temppuja ja seuraava workshoppi on 12.8, jossa viedään ohjelmaa vielä pidemmälle. Syksyn treenikuviot ovat Vantaalle paluun koittaessa aivan auki, mutta johonkin olisi päästävä tanssia ainakin omatoimitreenailemaan.

Viimevuoden mejäkärpäsen puraistua oli tänäkin vuonna pakko päästä mejäkokeisiin. Salon Seudun Noutajien Muurlan kokeesta 29.7 lohkesi peruutuspaikka, joten suunnattiin sinne Femman kanssa. Kuumat kelit toivat haasteita, ja lauantaina jälkiä alettiin tehdä jo aamukuuden jälkeen, kun itse koe alkoi sunnuntaina jo klo 5.00. Lämpöä riitti silti ja keli oli koirille raskas. Femmakin kävi kesken jäljestystä viilentelemässä ja juomassa ojassa ja jäljesti selvästi rauhallisemmin kuin yleensä. Sen työskentelyä oli hienoa seurata, töitä tehtiin raivolla kuumuudesta huolimatta. Femma teki vielä kohtalaisen paljon tarkistuksia, mikä tuomarin mukaan vähenee kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Itsekin osasin viimekertaa rauhallisemmin kulkea liinan päässä ja jarrutella Femman menoa.

Tälläiset pisteet ja arvostelu saatiin:

a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä

b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 12 pistettä

c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 9 pistettä

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä

e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä

f) yleisvaikutelma: 0-5 = 5 pistettä

Eli yhteensä 47 pistettä ja AVO 1 -tulos!

Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Femma aloittaa innokkaan jäljestyksen. Jo heti alusta ryntäillään innokkaasti jäljen molemmin puolin. Kuitenkin edetään sopivaa kävelyvauhtia. Tällä tavoin edetään, maastosta riippumatta, koko jälki. Ennen ensimmäistä kulmaa käydään pikaisesti ojassa uimassa. Kumpikin kulma pienellä suunnantarkistuslenkillä. Molemmat makaukset pysähdytään osoittamaan. Kaadolle tullaan suoraan, sorkan tutkii ja jää viereen. Hyvä, hieman rauhaton, mutta jälkitarkka ja hyvin etenevä suoritus".

Tällä suorituksella tultiin vielä AVO-luokan toisiksi, mikä oli ihan hyvä saavutus näin isoissa kokeissa. Pääsi koko kokeen ainoa cockeri edustamaan noutajien seassa.

Nyt kun olisi ensimmäinen AVO1 plakkarissa polttelisi kovasti päästä tänä vuonna vielä kokeilemaan irtoaisiko se toinenkin jostain kokeesta! Sitten voisi ensivuoden mejäilyt aloittaa mukavasti voittajaluokasta. Katsotaan, josko siis vielä päästäisiin johonkin kokeeseen.

Femman omavalintainen poseeraus voitettujen palkintojen kanssa

Kesä lähenee

Viimepäivityksen jälkeen ollaan käyty Femman kanssa vielä yhdet aksaepikset ja yhdet kisanomaiset rally-treenit. Epiksissä löydettiin lisää treenikohteita ennen virallisia kisoja ja saatiin muutenkin hyvät treenit. Onneksi virallisiin kisoihin ei ole kiirettä, sillä kesä jokatapauksessa taukoillaan ainakin viikottaisista aksatreeneistä. Jotain omatoimihommia varmasti tulee kuitenkin treenailtua. Sen sijaan nuo kisanomaiset rally-treenit lisäsivät taas innostusta tätäkin lajia kohtaan ja olen yrittänyt katsella meille kesäksi jotain kurssipaikkaa.

Kesä on perinteisesti muutenkin normalista poikkeavaa aikaa, sillä opiskelu vaihtuu kesätöihin ja paikkakunta siinä sivussa. Tämä(kin) kesä vietetään siis Tampereella.

Femman agiepistelyt

Femman kanssa ollaan käyty taas muutamaan otteeseen agiepiksissä hakemassa tuntumaa kisameininkeihin. Suoritukset ovat menneet vaihtelevasti, mutta keppeihin olen ollut todella tyytyväinen joka kerta!

Viimeviikolla päätin suunnata Femman kanssa arki-iltana epiksiin. Arvoin kauan jaksanko mennä,  mutta niukat ennakkoilmottautumiset povasivat nopeasti ohi olevia kisoja joten päätin lähteä. Näemmä monet muut olivat tulleet samaan lopputulokseen, sillä kisojen osanottajien määrä oli melkoinen ja viimeiset luokat venyivät pitkälle iltaan.

Halli oli kohtalaisen pieni, joten sinne pääsi vain rataan tutustuessa ja omaa rataa suorittaessa. Hienosti vielä myöhästyin omasta rataantutustumisestani, joten yritin panostaa mielikuvaharjoitteluun ja radan muisteluun vuoroani odotellessa, kun muiden suorituksiakaan ei päässyt seuraamaan. Esteet olivat hallissa aika lähekkäin ja keinu oli ihan erilainen, kuin mihin ollaan totuttu.

Radalle mennessä Femma oli vähän pihalla, että nyt pitäisi jotain agilityäkin tehdä ja vire olisi sopinut paljon paremmin esim. rallytokoon. Meno oli molemmilla aika haahuilua, mutta kepit Femma suoritti tunnollisen hienosti. Otimme toisen yrityksen, jossa kepit olivat tosi kivat, mutta Femma juoksi kaikista kontakteista läpi (kontaktit on yleensä sen vahvuus) ja teki pienen lentokeinun. Vielä olisi voinut ottaa kolmannen yrityksen, mutta väsymys painoi ja koti kutsui. Kisaavista medeistä vain yksi sai sijoituksen, joten ilmeisesti muillakin oli ollut vaikeuksia radalla.

Vappuna uskaltauduttiin ulkoepiksiin kisailemaan, vaikka viimeksi ollaan aksailtu ulkona ehkä pari vuotta sitten. Ilmoitin Femman ensin supermölleihin, jotta päästiin ottamaan tuntumaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen. Femma handlasi supermöllit hienosti, joten uskaltauduin ilmoittamaan sen samaan aikaan pyörivään kisaavien luokkaan kahdella startilla.

Ensimmäisellä radalla halusin varmistella kontakteja, keppejä ja keinua, joten palkkasin keppien ja ekan kontaktin jälkeen. Femma teki superhienot kepit ja kontaktit. Keinu oli meille tutumpi malli ja sen Femma suoritti vauhdikkaasti ylimääräisiä lentämättä. Radalle tuli yksi ohjausvirhe meille hankalasta kohdasta, mutta muuten olin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Niinpä kokeilin seuraavan radan ilman välipalkkausta ja saatiin se vielä nauhalle:

Alussa tuli suoritettua yksi ylimääräinen putki, ja puomin jälkeen olevan hypyn sohlasin jälleen, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä on taas hyvä jatkaa!

Ässäläinen jo 10 vuotta!

Rakas Ässäläinen täytti jo 10 vuotta! Aika menee nopeasti, miten se ensimmäinen oma ihana koiraeläin voi olla jo kymmenen vuotias. Onneksi vointi on edelleen hyvä. Satunnaisesti korvat tai huulipoimut saattavat vaivailla, joten trimmauksesta on pidettävä huolta. Myös jumittuva selkä kaipaa ajoittain hierontaa, jotta pappakoira pysyy vetreänä. Mieli on kuitenkin edelleen kuin nuorella ja lenkkeilyitäkään ei ole tarvinnut ihmeemmin rajoittaa (toki en Ässää ottaisi juoksulenkille tai hirveään ryteikköön veisi rämpimään).

Viimeisin lääkärissä käynti liittyi hampaan poistoon, sillä Ässä on aiemmin luita (tai keppejä) syödessään lohkaissut molemmat isot yläposkihampaansa. Toinen oli lohjennut sen verran, että vaati jo poistoa. Kaikki meni hyvin ja hampaan poistokohta parani hyvin, ja tänään Ässä saa jo ensimmäistä päivää nauttia kovemmistakin puruluista.

Hyvää synttäriä maailman paras Ässäläinen!

Femman ekat viralliset aksakisat

Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen  kanssa oli kivaa juosta.

Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.

Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.

Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.

Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!

Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.

Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.

Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.

Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä