Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..