Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)
On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.
Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)
Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.
Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.
Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!
1 kommentti:
Oi vau mitä valokuvia! Hienoja!
Leikkiminen voi olla hankalaa, nim.merk. Pimun kanssa yrittänyt
Lähetä kommentti