Pääsimme Ässän kanssa Herhaun treeniryhmään! Keskiviikkoiltaisin siis treenailemme tokon alo-ryhmässä, ja jännittää jo ihan pirusti. Odotan kyllä innolla, sillä on kiva päästä tokoilemaan jonkun valvovan/opastavan silmän alla.
Myös terveys on tällä hetkellä hyvässä mallissa, Ässän pissanäytteestä ei virtsakiteitä enää löytynyt. Ruoan aion vaihtaa Orijen-merkkiseen nappulaan, jota olen ennenkin syötellyt (syö vieläkin eläinlääkärin nappuloita). Sen jälkeen rupean tarkastelemaan tuota raakaruokaan siirtymistä, kunhan tiedän kesäni työtilanteen paremmin. Katsellaan nyt miten jatkossa sujuu, Ässällä on kuitenkin taipumus kiteisiin, joten voi olla että urinary-ruokakuuri tulee vuosittain tarpeeseen. Toivottaan kuitenkin, että vältyttäisiin enemmiltä sairauksilta. Korvatulehduksen uusimista tosin vähän pelkään, kun tuo on nyt pari kertaa ravistellut päätään..
-----
Jatkanpa vielä tähän perään vähän muita kuulumisia. Olen nyt käynyt Ässän kanssa paristi juoksulenkillä, kun olen kaivannut ainaiseen köpöttelyyn vaihtelua. Ässä on saanut juosta aina irti, ja se on hirveästi tykännyt juoksentelulenkeistä! Vauhti kun on kovempi, niin tulee Ässälläkin spurttailtua enemmän. Pääasiassa olen tehnyt sellaista lenkkiä, että 2/3 matkasta juoksennellaa, ja sitten loppukolmannes köpötellään. Juoksen lähinnä sen verran, kuin hyvin jaksan, joten lenkin kokonaisajaksi kertyy sellainen 45 min suunnilleen. Onhan se lyhyempi, kuin normaalisti, mutta matkaa kyllä kertyy enemmän. Ja minä ja Ässä tykätään, kun saadaan vähän vaihtelua :D Yhtään en kyllä vanno, ettenkö tuohon juoksenteluun kyllästyisi taas kuukauden päästä..
Mukavaa on kyllä ollut hölkkäillä iltasella (aamuisin en millään jaksa juosta paria metriäkään), kun muita ei ole pahemmin maisemissa. Saa rauhassa mennä, katsella auringon laskua ja kuunnella iltalintujen laulua. Tuli ihan kesä mieleen, kun kuulin jonkun kesälläkin iltaisin visertelevän linnun pitävän orkesteria metsässä. Lisäksi näin tänään muutaman joutsenen lentomatkallaan, Ässäkin pysähtyi niiden mökää ihmettelemään.
On tuo kyllä ihana koira kun jaksaa innostua kaikesta. Ilman sitä ei paljon huvittaisi juoksennellakkaan, mutta Ässä kun repii housunsa siitä innosta, kun spurttaillaan vierivieren (Ässä kovassa johdossa tietenkin) pitkin maita ja mantuja, nin kyllä itseenkin tarttuu se juoksun riemu.
Ja ai niin, kameran akkulaturi on edelleen hukassa (en kyllä hirveästi ole jaksanut etsiäkkään), joten kuvat ovat aika vähissä. Ehkäpä se jo kohta putkahtaa jostain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti