maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sitruunainen panta

Aikaisemmin juttelinkin tuolla meidän ulkoiluongelmista, kun Ässä alkaa vapaana ollessaan räkyttämään ja juoksentelemaan muita koiria kohti. Noh, vuokrasin ensin haukkumiseen reagoivan sitruunapannan viikoksi, joka toimi välittömästi toivotulla tavalla. Lenkeillä ei tosin tullut sopivia tilanteita kuin kaksi. Tästä rohkaistuneena ostin kauko-ohjattavan pannan, jonka suihku toimii kaukosäätimen nappia painamalla. Tämä investointi oli kyllä mukavasti kalliimpi, mutta ajattelin sen sitten toimivan myös monissa muissa koulutustarkoituksissa aikanaan muillakin koirilla.

Kauko-ohjattava suihkepanta on toiminut hyvin, ja sitä voi lenkeillä käyttää muihinkin tarkoituksiin, jos Ässä ei tulekkaan luokse käskystä (eli se löytää ruokaa). Se kaukosäätimen käyttö vaan tuotti ensin hankaluuksia, sillä sitä ei ole nopeata kaivaa taskun pohjalta. Niinpä heti aluksi sidoin sen kaulaan, mutta sekin oli liian vaikeaa nopeissa tilanteissa, kun säädin pyöri ja kieppui, kun yritin löytää oikeaa nappia. Niinpä sidoin sen ranteeseeni, ja se tuntuukin olevan ihan fiksu ratkaisu. Säätimen käyttö vaatii kyllä myös skarppina olemista, sillä puhelimeen lärpättäminen voi häiritä keskittymiskykyä aikalailla. Tosin panta toimi siinäkin vaiheessa, kun Ässä oli saanut jo hetken räkyttää. Sieltä se sitten tuli nöyränä takaisin, ja katseli toisia koiria kulmiensa alta.

Panta on ollut meille siis erittäin hyödyllinen jo nyt, joskin se on johtanut kahteen asiaan. Vaikka koirankoulutuksessa käytetäänkin välillä apuvälineitä, saa tämä panta mut tuntemaan itseni jotenkin vähän huonommaksi ja laiskemmaksi kouluttajaksi. Se on helppo ja välitön, mutta tokihan kovalla työllä ja siedättämisellä olisi päästy samaan lopputulokseen? Lisäksi houkutus käyttää pantaa monessa muussakin paheiden karsimisessa on lisääntynyt huomattavasti, mutta en haluaisi ruveta käyttämään pantaa, ennenkuin muut keinot on käyty läpi. Liian suuri käyttö voisi saada Ässän siedättymään suihkaukselle, mutta eipä se onneksi vielä niin pellossa ole kasvanut, että sen tarvitsisi kauhean usein saadakkaan mitään suihkauksia.. :D Lähinnä olen harkinnut suihkausten käyttöönottoa mm. ruoan syömiseen lenkeillä, sillä siihen on ollut vaikea puuttua.

Huomiona vielä loppuun, että suihkauksen tarkoituksenahan ei ole rangaista koiraa, vaan saada sen huomio herpaantumaan kiellettyyn asiaan. Näin sen voi ohjata oikeaan tekemiseen ja palkata siitä.Tosi herkälle (tai kovalle) koiralle tämä ei välttämättä olisi hyvä, mutta Ässän se saa sopivasti herpaantumaan ja huomaamaan, että tuosta puuhasta tulee tyhmiä suihkauksia, mutta luoksetulosta namia ja hauskanpitoa.Tavoitteena olisikin se, ettei pantaa jossain vaiheessa tarvittaisi enää ollenkaan :)

Ihan loppuun vielä tämän päivän sairaskertomus: Ässä söi eilen illalla karkkipussin (hedelmäkarkkia), jonka Ville oli sohvalle unohtanut (hälläkin vielä oppimista koirataulouteen). Aamulla oli ihan pirteä oma itsensä, mutta kääräisin matot lattialta pois mahdollisien ripulien/oksennusten takia. Kun tulin töistä kotiin, en ensin huomannut mitään, mutta pihalle mennessä hälytyskellot alkoivat soida. Ensin Ässä napsi ruohoa ja oksensi, ja ei siinä vielä mitään. Sen jälkeen se kuitenkin oli ihan haluton, eikä halunnut kävelläkkään. Pönötti vain pää roikkuen. Limakalvot olivat normaalia vaaleammat, joten vein Ässän kotiin ja soitin eläinlääkärille. Saatiin aika puoli 7 illalla, joten jäätiin kotiin odottelemaan. Ässä joi paljon vettä ja tarjosin sille vähän ruokaakin, kun sitä halusi. Kuudelta sen tila oli jo selkeästi parempi, joten peruttiin eläinlääkäri, ja nyt illalla se on jo pirteä oma itsensä. Ilmeisesti se oksentamalla sai huonon olon aiheuttajan ulos :)

Ei kommentteja: