Taas viikonloppu vierähti, ja maanantai koitti. Tämä viikonloppu vietettiin taas Salossa, nyt mustikan poiminnan merkeissä. Sunnuntaina mentiin porukalla mustikkaan, ja Ässä tietysti pääsi mukaan. Kuvia en saanut, sillä ankarasta yrityksestä huolimatta unohdin kameran kotiin. Noh, sainpa senkin ajan käyttää mustikan keruuseen, kyllä talvella sitten kelpaa.
Ässä tykkää marjastuksesta ja sienestyksestä hirveästi, varsinkin jos porukalla mennään. Tällöin se saa juoksennella metsässä eestaas ihmiseltä toiselle, ja sulloa suuhunsa milloin mitäkin herkkua. Ässä aina tarkasteleekin, mikä on tämänkertaisen poiminnan kohde, ja alkaa sitten iloisesti mättäämään naamaansa herkkuja. Tämän asti kaikki on kelvannut suppilovahveroista puolukoihin. Sienestäessä tämä on sekä onni, että haitta, sillä iloisesti ahmiva koira auttaa paikantamaan sienet, mutta yleensä myös oman poiminnan saalis jää silloin vajaavaiseksi. Tästä taisin kirjoitella myös viimevuonna, jolloin tähän ensimmäistä kertaa törmäsin.. Onneksi muut, kuin poimittavat sienet, ovat jääneet rauhaan.
Salossa aloimme Villen kanssa myös ajan kuluksi opettamaan Ässälle typeriä temppuja. Itse en ole aiemmin piitannut turhista tempuista, mutta nyt innostuin minäkin opettamaan. Ville opetti Ässää antamaan tassua, ja minä pitämään herkkua nenän päällä. Turhaa, mutta mukavaa aktivointia.
Pääsimme Ässän kanssa muuten agilityn alkeiskurssille (taas). Sinne tulee muitakin jo jotain osaavia, joten puoli ryhmää tekee alkeita ja puoli harjoittelee vähän vaikeampaa. Kurssilla on siis kaksi eri opettajaa. 1.8. käymme pyörähtämässä vielä karsinnassa muuten vain, ja 8.8 alkaa itse kurssi. Harmittaa tosin viedä ryhmäpaikka sellaisilta, jotka haluaisivat päästä aloittamaan, mutta kun itse ei ole jatkokurssille tai ryhmään päässyt, niin mennään sitten. Eihän sitä harjoittelematta mitenkään pääse eteenpäin tässä(kään) lajissa.
1 kommentti:
Oooiihh ihana ♥
Lähetä kommentti