Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.
Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.
Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.
Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.
Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.
Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.
Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.
Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti