Helvetinjärvellä

Perjantaina tehtiin porukalla reissu Helvetinjärvelle kansallispuistoon Helvetinkolua katsomaan. Hyvä reissu, vaikka ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään. Ässä oli tietysti mukana, ja kameraakin ulkoilutin jonkin verran. Aika vain loppui valitettavasti kesken, ja autollekkin kerkesimme vasta nipin napin ennen säkkipimeää.

Lähdimme reissuun ilman gps:ää, pelkän kirjoitetun lappusen turvin. Itse olen työasioissa tuolla päin ajellut, mutten helvetinjärvelle asti koskaan. Niimpä vain seurasimme kylttejä, ja lopulta löysimme perille muita autoja seuraten ja kännykän gps-paikannintimen avulla. Perillä huomasimme olevamme eri puolella kansallispuistoa, kuin Helvetinkolu. Kolulle oli matkaa 5km, joten lähdimme kiireesti tarpomaan, sillä meillä oli vain n. 3 tuntia aikaa ennen pimeän tuloa. Puolessa välissä huomasimme, ettei aika mitenkään riitä, joten leiriydyimme pysähdyspaikalle syömään eväitä ja katselemaan maisemia. Lopulta lähdimme takaisinpäin juuri ja juuri ajoissa, sillä loppumatkalla oli jo aika pimeää. Päästiin kuitenkin metsästä ajoissa ulos, vaikka Helvetinkolu jäikin näkemättä.

Kalastajan apuri

Minulta oli siinä mielessä vikatikki lähteä reissuun, että kotona flunssa iski täydellä teholla takaisin. Päivän lämpimyydestä riemastuneena olin ottanut liian vähän vaatetta mukaan, joten kylmähän siellä oli tullut. Illan ja seuraavan päivän sitten vietin leppoisasti lämmöstä tointuen, ja nyt alkaa koko flunssa (tai lähinnä yskä) olla jo kokonaan ohitse. Onneksi ei sentään treenejä jäänyt välistä.



Agilitytreenit ovat nekin sujuneet ihan hyvin. Viimeksi ihmettelin Ässän latteutta tiistain treeneistä, ja nytpä se taisikin selvitä. Maanantain treenejä ei ollut tällä viikolla, joten ne eivät voineet vaikuttaa tiistain treeneihin. Sen sijaan huomasin, etten itse ollut niin innostava/innostunut, kuin tiistaisin. Siitä sitten seuraa myös se, etten ohjaa koiraa kunnolla. Ilmeisesti ajattelen, että kyllä se jo jotain osaa ja sen pitäisi osata tulla ja mennä näin ja ilmeisesti lukea myös mun ajatuksiakin. Ei ihmekkään, ettei nopeutta ole niin paljon, kun ohjaus on epämääräisempää ja innottomampaa. Tämän viikon treenien alussa ohjasin kuin ennenkin, ja Ässä jo alkoi jo menemäänkin vain "vähän sinne päin", kun en ohjannut. Lopussa paransin omaa intoani (ja sitä myöten ohjausta), ja eron huomasi heti. Ässä alkoi olemaan enemmän mukana juonessa ja intokin parani. Katsotaan, miten mennään sitten ensiviikolla.

Tiistain agiryhmän ohjaaja onkin huomauttanut mua nyt monesti huonosta ohjauksesta. Näin ei alussa ollut.. Lisäksi alussa meillä menikin radat paljon paremmin, nyt vain ihan ok. No, nyt on vihdoin otettu neuvosta vaari, eiköhän se siitä. Aloinkin jo suunnittelemaan, että kun Sportdogparkilla on seuraavat epäviralliset kisat, niin voitaisiin mennä Ässän kanssa sinne. Siellä kun ei ole keppejä, rengasta, pussia ja keinua, ja radan saa uusia ja palkatakkin saa, vaikkakin siitä seuraa hylky. Jostainhan se on lähdettävä :)