Tänään käytiin agilitykaverin ja hänen pitkäkarvaisen colliensa Ipsun kanssa lenkillä. Oli huisin paljon kivempi lenkkeillä seurassa kuin yksin, ja tekeehän se tuolle "epäsosiaaliselle" kakarallekkin hyvää. Kaiken lisäksi sää oli mitä mahtavin, joten kuviakin tuli napsittua. Ipsu on minusta kaunis collie, ja ainahan se on kiva kuvailla vaihteeksi muitakin kuin omaa koiraa.
Ässä ja Ipsu ovat ennestään tuttuja, sillä agilitytreenien jälkeen kävelemme usein koirien kanssa yhdessä lenkin. Ässä on epävarma muiden koirien suhteen, ja siten vaikuttaa ehkä vähän kärkkäältä haukkunsa kanssa. Ipsukin ihmetteli, miten tälläisen kanssa nyt pitäisi olla ja leikkiä, kun ei toisesta ihan ota selvää. Kyllä ne siinä jonkin verran juoksentelivat, ja sitten rauhoittuivat nuuskuttelemaan, jolloin Ässäkin rauhoittui. Vaikka Ässä ei aina osaa muiden kanssa leikkiä (ainakaan menemättä ihan kierroksille), niin tuollaisesta yhdessä nuuskuttelusta se selvästi nauttii. Uskon Ässän pohjimmiltaan kaipaavan koiraseuraa, vaikka se onkin tuollainen hermoilija. Ipsu on erinomaista seuraa Ässälle pitkän pinnansa kanssa, sillä varmasti joku toinen koira menettäisi helposti hermonsa Ässän kanssa.
Olen huomannut myös erittäin mielenkiintoisen jutun! Ipsun ollessa kävelyllä mukana, Ässällä ei ole mitään intoa räyhätä muille koirille, vaikka tänäänkin kaksi koiraa tulivat viereen hihnassa räyhäämään. Lauma antaa turvaa ja Ässä luottaa, että Ipsu hoitaa.
Tämä luonnollisesti on herättänyt päässäni kysymyksiä: Enkö minä ole Ässän silmissä tarpeeksi luotettava, kun se rähisee muille koirille? Vai onko tämä jokin tälläinen asia, missä vain toinen koira voi antaa sen turvan? Kyllähän Ässän helpohkosti saa menemään nätisti ohi namilla opettaen, ja se on sen taidon kyllä osannut. Erittäin mieluusti se antaa minun viedä sen pois siitä tilanteesta. Nyt vain muuton jälkeen alkoi ilmeisesti stressin myötä taas rähisemään, ja sitä koulutetaan pois.
Koska toisen koiran hankinta tulee viimeistään parin vuoden sisällä ajankohtaiseksi, olen myös pohtinut tämän remmirähjäys-taipumuksen vaikutusta siihen toiseen koiraan. Ensimmäisenä on ollut mielessä, että sekin saattaa helposti oppia räyhäämään Ässän mukana. Mutta entäpäs, jos seuraava koira onkin itsevarmempi. Saisiko Ässä siitä turvaa niin, ettei haluaisikaan enää räyhätä? Entä saisiko se siitä tukea myös muiden koirien kanssa olemiseen? Tämähän olisi aivan ideaalitilanne. Tietysti voi myös käydä surkea säkä, jolloin mulla on kaksi epävarmaa koiraa, tiedä millainen tilanne sitten olisi.. Saisivatko tukea toisiltaan, vai olisivatko entistä hullumpia ruokkiessaan toistensa epävarmuutta, jossen heti alussa puuttuisi tähän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti