Tänään sain vastauksen taannoin esitettyyn kysymykseen "Mikä on, kun homma ei kulje?", ja vastaus oli se kamalin, d). Eli kyse ei ollut Ässän innon puutteesta, ei vanhoista jumeista eikä ikävistä mielikuvista. Kyseessä olivat ne tutkimuksista asti pelätyt polvet, jotka ovat alkaneet herjaamaan.
Hieronnasta löytyi: Oikealta puolelta jumissa oleva selkä, joka oli tiukemmin jumissa kuin viimeksi. Molemmat polvet myös kipuilivat ääriasennoissa, oikea koukussa ja vasen ojennettuna.
Hoitona: Lisää hierontaa, agilityssä mini-esteet tai esteet kokonaan rimattomaksi ja puomi sekä A-este pois. Kotona venyttelyä, back on trackia ja kauratyynyä selälle. Lisäksi hieroja suositteli meille Yumegan Yumove ravintolisää nivelten hyvinvoinnin edistämiseksi, mikä on kuulemma monia koiria auttanut vaivoissa.
Lasken tällä hetkellä toivoni Yumegaan. Tuo ravintolisä on kuulemma auttanut joitakin koiria suurestikkin, toivottavasti siitä olisi apua Ässälle. Ainakin se ehkäisee jokatapauksessa nivelrikkoa, jota saattaa normaalia helpommin esiintyä noiden polvien kanssa. Talvi on myös vuodenaikana pahempi, eli kesäisin harrastamaan saattaa pystyä ihan normaalisti.
Tulevaisuus agilityn parissa näyttää kuitenkin hämärältä. Kisat ovat kai aika todennäköisesti pois suljettu vaihtoehto, ja muutenkin agilityn harrastamisen tulevaisuuden näkymät ovat epäselvät. Ajan kanssa selviää, kuinka paljon Ässä pystyy polviensa kanssa tekemään.
Vihdoin löysin lajin, josta todella pidän ja tahtoisin kisaamaan, niin sattuu jotain tälläistä. Kyllähän sitä voi huvinvuoksi harrastaa jonkintasoisesti ja onhan niitä myös monia muita lajeja, mutta ei se ole sama asia. Voinhan toki ottaa toisen koiran tähän rinnalle (niinkuin olin suunnitellutkin jossain vaiheessa tekeväni) ja harrastaa sen kanssa agilityä, mutta ei sekään ole sama. Halusin niin kovasti päästä valloittamaan kisakenttiä juuri Ässän kanssa, koska tähänkin asti ollaan niin monta asiaa tehty yhdessä. Ja nyt näyttää siltä, ettei unelmani koskaan toteudukkaan.
Seurataan nyt kuitenkin tilannetta, ja katsotaan miten homma kehittyy. Pääasia on, että ongelma ei arkielämää haittaa tällä hetkellä mitenkään, ja Ässällä ei ole kipuja. Hommia tehdään sen verran, kun Ässästä on kivaa. Onneksi se näyttää kipunsa helposti, joten ei tule kuormitettua sitä liikaa. Ei toivo menetetty ole, vaikka tämä kirjoitus onkin vähän toivottomaan sävyyn kirjoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti