Juopuneiden muistopäivä

..eli tutummin juhannus. Itse painuin tosiaan Villen, marsujen ja Ässän kanssa Saloon juhannusta viettämään hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Ruuhkaa ei ollut nimeksikään, vaikka ruuhka-aikaan ajettiinkin. Salo ei tainnut olla monenkaan juhannuksen viettoon lähtevän määränpäänä :)

Ässän kannalta juhannus oli tavallinen pidennetty viikonloppu Salossa vanhempieni luona. Yhtenä päivänä tehtiin taas porukalla pitkä lenkki Salon metsiin päämääränä isän löytämä hyvä näköalapaikka. Reissu venyi odotettua pidemmäksi gps:n ohjatessa meitä ristiin rastiin (kartta ja kompassi jäivät kotia..), mutta mukavaa oli siitä huolimatta. Maasto oli hyvin vaihtelevaa eli hyvää Ässän lihaksia ajatellen ja kärpäsiä ja lämpöä riitti yli tarpeiden. Kaikkien harmiksi Ässän uittopaikka löytyi vasta lenkin loppupuolelta, jolloin Ässä kävi pyörähtämässä haisevassa mutaojassa.. Ässää tosin harmitti lähinnä myöhäinen löytymisajankohta meidän muiden keskittyessä epäolennaiseen eli kamalaan hajuun ja autoa sotkevaan mutaan. Pääsipä Ässäkin sitten juhannuksen kunniaksi kauan suunniteltuun shamppoopesuun. Tämän lisäksi Ässä harjoitteli mun kanssa tanssi-temppuja, "leikki kuollutta" muun perheen iloksi ja poseerasi kukkaiskuvissa.

Marsujen juhannus sujui myös oikein mukavasti, sillä raahasin poikakaksikon mukanamme Saloon. Oli ihanan helppo ottaa mukaan, kun mahtuivat sopuisasti yhteen boksiin! Salossa sitten pääsivät heti boksista pihalle ihmettelemään aurinkoista kesäiltaa. Tämähän oli Rambon ensimmäinen ulkoilukokemus yhdistettynä vielä automatkaan, joten aitaukseen päästyään se sinkosi aitauksessa olleeseen puskaan ja pysyi siellä loppuillan. Veeti taas vanhana ulkoilija-konkarina alkoi heti napostelemaan herkkupöydän antimia Rambon hötkyilyistä välittämättä. Perjantaina ulospäästyään Rambokin alkoi näyttää kiinnostuksen merkkejä, ja loppupäivästä se innokkaasti tutkaili aitaustaan. Lauantaina ja sunnuntaina se jo juoksenteli aitauksessa vapautuneesti. Oli ihana seurailla marsujen touhuja aitauksessaan, ne kun selvästi nauttivat seisovasta pöydästä, suuresta tilasta ja vapaudesta sekä puskissa pyörimisestä. Rambon pyydystys aitauksesta oli aina yhtä hulabaloota, vaikka häkistä sen saakin jo ilman syöksähtelyjä kiinni. Onneksi Veeti oli jälleen oma lötkö helppo itsensä, näyttää hyvää esimerkkiä Rambolle.