Ässä on ollut nyt puolitoista viikkoa fyssarin neuvomalla liikuntakuurilla ja jumppaliikkeet sujuvat jo ihan mukavasti. Vatsalihasliikkeitä varten ostin Ikean-reissullamme lapsille tarkoitetun korokkeen, mutta en saanut Ässää nousemaan kokonaan sen päälle. Niimpä olen nyt toteuttanut vatsaliikkeen metsässä käskyttämällä Ässää milloin millekkin kapealle korokkeelle: kiville, kannoille, kaatuneille puille.. Tämän sorttisia jumppaliikkeitä onkin mukava tehdä ulkona lenkin ohessa. Myöskin peruutusharjoitukset voisi suorittaa ulkona.
Vatsalihasharjoituksia puun päällä
Ravilenkit ovat alkaneet yllättävän mukavasti, sillä tällä viikolla Ässä on käynyt jo kolmella juoksulenkillä. Nautin jopa itsekkin juoksulenkeistä, kun juoksuaika ei ole vielä turhan pitkä ja vauhtikin pysyy Ässän ansiosta pakosti tarpeeksi hitaana. Minulla on paha tapa rääkätä itseäni juoksulenkeillä heti liiaksi, jolloin olen juoksun jälkeen hirveän väsyksissä ja lonkka kipeänä. Ehkä nämä juoksulenkit eivät olekkaan niin inhottavia, kun muistaa siinäkin kohtuuden. Myös puskalenkeillä on ollut mukava käydä, ja usein niiltä reissuilta löytyy myös sieniä. Niinpä meillä on nyt syöty paljon sieniä keitoissa ja kastikkeissa.
Tarvittaessa puhdas kakkapussi toimii hyvin sienenkeruussa
Hieroskelin yhtenä iltana Ässän alaselän lihaksia, jota se ei hirveästi arvostanut. Vähän vaikutti siltä, että alaselässä olisi jotain kireyttä, joten olen nyt hoidellut sitä kauratyynyllä ja bot-loimella. Itse en oikein erota tunnustellessa jäykkiä lihaksia ja hieroakkaan en hyvin osaa, joten oletus perustuu täysin Ässän reaktioon. En ole muutenkaan selkää pahemmin hieronut, lähinnä rapsutellut ja hieroskellut, jos siitä olisi jotain apua. Välillä Ässä myös näyttää seisovan sammakkomaisesti ja istuu toisella lonkalla.. Toivon suuresti, ettei selkään kehittyisi taas ikäviä jumeja.
Kirjoittelin aiemmin miten Ässällä oli maha usein kovalla. Nyt luumäärää on vähennetty ja luiksi valittu vain sian kylkiluita ja kanan siipiä, joilla ongelmat ovat pysyneet kokonaan poissa. Pikkuhiljaa kokeilun myötä etsiskelen Ässän mahan rajoja, mitkä luut ja määrät saavat mahan kovalle. Muutin myös Ässän ruokintaysteemejä entistä helpommaksi. Ennen lajittelin jokaisen aterian kasvis- ja lihamössöineen muovirasioihin pakkaseen, mutta siinä oli turhan paljon hommaa tiskin määrästä puhumattakaan. Nykyisin sulatan pötkön kerrallaan jääkaapissa ja syöttelen suoraan pois. Jos kokonainen pötkö on liian iso, saa jäätyneen pötkön poikki helposti kuorimalla päällysmuovin ja kopauttamalla lujaa lattiaan (vinkki, jonka löysin eräästä blogista). Kätevää varsinkin sisäelinten ja kalan kanssa! Tämä uudistettu tapa ruokkia Ässää on yhtä helppoa kuin nappuloiden syöttäminen, joten nyt on aikaa panostaa myös treeninameihin enemmän. Olenkin paistellut ja keitellyt Ässälle terveellisempiä treeninameja lihapaloista ja broilerin sydämmestä niiden ainaisten teollisuusnakkien tilalle. Ei nakkien syönti muutaman kerran viikossa pahaa tee, mutta suurempina määrinä on kivempi syöttää jotain luontaisampaa.
Ässä on myös saanut kokea tässä muutaman viikon aikana jos jonkinlaisia makuseikkailuja. Mielenkiintoisin niistä oli puulastan syöminen. Annoin ennen tiskausta Ässälle nuoltavaksi puulastan, jossa oli jauhelihakastiketta. Kastike oli ilmeisesti todella herkullista, sillä hetkenpäästä havahduin Ässän syövän lastaa. Onneksi ei kerennyt koko lastaa syömään, mutta soitin kuitenkin eläinlääkärille. Ohjeeksi saimme suolalla oksettamisen ( 1 tl suolaa ja pikkuliraus vettä, pyöritellään palloksi ja laitetaan koiran kurkusta alas), joka onneksi tepsi. Muita makuseikkailuja ovat sitten olleet vanhentuneet munat (oma moka, en katsonut päiväystä kun annoin) josta seurasi pieni limaripuli, biojätteiden varastaminen (maha ei ollut millänsäkkään), hesen käärepapereiden nuoleminen ja jyrsiminen (ihme ettei niitä syönyt) sekä tyhjän karkkirasian pölliminen ja tuhoaminen. Annankohan tuolle koiralle liian vähän ruokaa, kun se on vallan siirtynyt dyykkauslinjalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti