Viimepäivityksestä onkin hetki aikaa ja tällä viikolla on tapahtunut monenlaista, joista on pitänyt tulla kirjoittelemaan. Viikko alkoi maanantaina sillä, että Ässä pääsi taas hierottavaksi näin ihanien liukkaiden kelien kunniaksi. Sen lenkkimotivaatio ei olekkaan ollut paras mahdollinen, sillä kyllä se eteenpäin kulkee ihan pirteästi minne minäkin, mutta jokaisesta haarasta yritetään kääntyä kotiin. Ketuttaako sitten kipeät lihakset tai tylsät lenkit, mutta kummallekkin ollaan nyt viikon aikana yritetty tehdä jotain.
Sää ei ainakaan ole ollut tylsä
Hieroja kommentoi heti hoidon aluksi Ässän huomattavaa muutosta takapään seudulla. Eron kuulemma huomasi, eli Ässä on alkanut käyttää takapäätään kunnolla. Tämä oli ihana kuulla, sillä itse en vain huomaa niitä pieniä muutoksia enkä oikein luota arviontikykyyni. Ässän takapään käyttö kyllä näyttää mielestäni tehokkaammalta eikä niin "jäykältä" kuin ennen, mutta en todellakaan ole harjaantunut katselija. Näin asia kuitenkin taitaa olla, jos hierojakin huomasi eron. Osteopaatin hoito on siis mitä ilmeisimmin auttanut, ihanaa! Lisäksi Ässältä löytyi taas ilmeisesti liukkaiden aiheuttamaa selkäjuntturaa, joka osaltaan tietysti vaikuttaa lenkki-intoon.
Millaistahan olisi omistaa sellainen koira, joka lähtisi lenkille aina
innosta puuskuen, ei haluaisi kääntyä kotiin päin ja painaisi vaan
menemään vapaudesta riemuissaan? Tekisi varmaan ihan hyvää omallekkin lenkkimotivaatiolle, sillä välillä ihmettelen miksi noita lenkkejä teen, kun koirakin haluaa vain kääntyä kotiinpäin.
Tosin ainahan niitä lenkkejä voi piristää esimerkiksi näin
Tylsyyttä keskityttiin poistamaan tiistain ylimääräisillä tanssitreeneillä, jolloin pääsin omatoimitreenaamaan erään tutun mukana Tallille. Kovin olin suunnitellut treenit etukäteen, mutta ei meidän ohjelma mene ihan kuten pitäisi. Tämä oli kuitenkin hyvä välitreeni, nyt tiedetään missä mennään. Paljon on vielä tehtävää yksittäisten liikkeiden vahvistamisessa, ohjaajan kuivaharjoittelussa (jotta osaisin sijoittaa käskyt oikein musiikkiin jne) ja liikkeiden yhdistämisessä kokonaisuutta ja palkkaamattomuutta unohtamatta. Koiratanssissa on niin paljon liikkuvia osia, mutta ehkäpä siksi se onkin niin kivaa verrattuna aina samanlaiseen ja tylsään tokoon. Välillä tosin tuntuu siltä, että saadaanko (ja miten) tätä ohjelmaa ikinä sellaiseen jamaan, että se voitaisiin lähes virheettömästi ja kokonaisena esittää yleisön edessä. Mutta eiköhän se siitä suttaannu erinomaisten ohjaajien avustuksella sekä treenillä, treenillä ja treenillä. Pääsiäisenä onkin möllikisat, joihin ajattelin Ässän kanssa osallistua, iiks!
Ennen ja jälkeen treenien käytiin myös käppäilemässä Ella-koikkeri omistajineen seurana. Koirilla ei vapaana ollessa kemiat ihan kohdanneet, mutta hihnassa mentiin näppärästi toisista piittaamatta. Tämän jälkeen kävin vielä kotimatkalla auringon paisteen houkuttamana kipaisemassa pienen lenkin metsään vähän harvinaisemmissa maastoissa, joten tulipa Ässällä ainakin vaihtelua ulkoiluun. Tiistaina myös leivoin kakkua ja muita herkkuja, joten Ässällä oli kovasti puuhaa keittiössä lattialle tippuvia murusia seuratessa ja satunnaisia astioita nuoltaessa.
Ahkera apuri ja työn tulos
Keskiviikkona Ässällä olikin pitkä yksinolo, mutta iltasella saatiin kylään mieluisia ihmisiä äitini ja isäni tullessa syömään 25-vuotis hääpäiväkakkuaan sekä niitä muita herkkuja. Torstaina saatiin kaveri kylään, mutta sitä ennen lievitettiin tylsiä lenkkejä tekemällä reissu Tampereen keskustaan. Taisi spanieli nukkua bussimatkan kotiinpäin erikoisen lenkin jälkeen..
Tylsyyttä voi lievittää myös yksinollessa esim. varastamalla ja tyhjentämällä karkkipussin.
Tänään on sitten taas luvassa ne perinteisen tanssitreenit illalla, joten ei mene tämäkään päivä ihan tylsistelyksi Ässällä. Saapi nähdä, millaiset treenit tänään saadaan aikaiseksi. Ohjaajan ainakin lienee aihetta tehdä etukäteen sitä biisin kuivaharjoittelua..
7 kommenttia:
Pakko kommentoida tuohon lenkkeily-intoon, että mä taas joskus toivoisin ettei mun koirat olisi niin innokkaita lähtemään lenkille! Mulla on siis sileäkarvaisia kettuterrierejä, ja voin sanoa että ne ovat aina valmiita lähtemään lenkille eivätkä käänny kotiin vaikka keli olisi millainen! Ja jos yksikin lenkki jää väliin koirat tuntuvat hyppivän seinille. :D Joskus tämä ärsyttää kun on kipeä tai on tosi huono keli! Mutta toisaalta sitten taas hienoina päivinä niiden kanssa saa lenkeillä tuntitolkulla eikä koirat väsähdä millään! :)
Niin, sitten on olemassa tämä toinen ääripää.. :D Taitavat sun koirat olla aikamoisia duracell-pupuja. Mutta on ainakin kiva lenkkeillä, kun näkee koiran nauttivan täysillä ;)
Onhan Ässäkin toki aktiivinen koira ja esim. syksyllä sienimetsällä paahtaa monia tunteja edestakaisin yksinään ja uida se jaksaisi aina maailman tappiin asti. Siksi välillä ihmettelen tätä "köpöttelymeininkiä". Ehkä vaan yksinään, tylsissä samoissa lenkkimaastoissa ja selkä kipeänä liukkailla ei kiinnosta niin revitellä?
Noissa on aika paljon luonne-eroja, yksi ADHD ja yksi taas tosi rauhallinen ja pari siltä väliltä ;) Mutta tosiaan kaikki aina innoissaan lähtee ulos ja kun ne pääsee vapaana juoksemaan ilo on suurimmillaan!
Meillä vanhin narttu oireili ristiselästään vuoden vaihteessa ja oli myös haluton liikkumaan lenkeillä. Vapaana juoksi paremmin muttei siinäkään täysillä revitelly. Se synnytti syksyllä joten varmaankin pentuaika oli sen selän jumittanut enkä aiemmin huomannut että se on kipeä. Ei suostunut kulkemaan lenkillä ja rupesi jumittamaan, liikkui takapäästä jäykästi jne. Kyllähän se täysin mahdollista (ja todennäköistäkin) on että Ässää ei liikkuminen innosta kun selkä on kipeä - en minä ainakaan halua kipeänä lähteä kotisohvaa kauemmas... :)
On kyllä ihanaa katsella koirien telmuamista porukalla vapaana. Koiratkin varmaan nauttii, kun saa mennä leikkiä keskenään! Olen vähän kade :)
Varmasti se johtuukin pitkälti noista liukkaista, kun jumittavat selän :/ Eli kesää odotellessa.. Harmi kun koira ei osaa puhua ja kertoa aina, mistä nyt kiikastaa. Auttaisi monien asioiden kohdalla. Pitää vaan harjaannuttaa tätä omaa tulkintataitoa sitten ja yrittää parhaansa arvailla :)
Ähähä, meikäläinen rienaa sua haasteella!
Anne! Ei voinut Ässä syödä minun tuliaisia? Taas on arvostettu..:(
Liisu, senkin! :D Hyvät kyssät btw.
Kati, tottahan toki Ässäkin nyt hyviä tuliaisia arvostaa sellaset nähdessään.. Eli varsin arvostetuksi kuvaisin lahjaasi!
Lähetä kommentti